TEED

1. "Lääne saarestik" "Saaristo" "Southern region and archipelago"

   > põhja
   1. "Espoo" "http://www.espoo.fi"
   2. "Kirkkonummi" "http://www.kirkkonummi.fi"
   3. "Vihti" "http://www.vihti.fi"
   4. "Helsinki" "http://www.hel.fi"
   5. "Nuuksio" National Park Location of Nuuksio National Park in FinlandProvince of Southern Finland, Uusimaa Region Town of "Espoo" , Municipalities of "Kirkkonummi" and "Vihti" Area: 45 sq.km. Established 1994 Nuuksio National Park at winter. Photo: Jyri MikkolaIn Nuuksio it is possible to escape the busy capital city and experience nature. With its marked trails, cooking shelters and camping sites Nuuksio is ideal for short hiking trips lasting one or two days. Longer excursions can be extended to the surrounding recreational forests of "Espoo" and "Helsinki" . Nuuksio National Park forms the western part of the so called Nuuksio lake uplands, the most extensive and ecologically important continuous backwoods area in the Uusimaa Region. Because it is located in southern Finland and affected by broken bedrock, the park consists of an intricate mosaic of habitats, where dozens of threatened and near threatened species live. This is the web page "http://www.outdoors.fi/nuuksionp"
   6. "Siuntio" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/siuntio.html" "http://www.siuntio.fi/matkailu/kohteet1.htm" Siuntion kirkonkylän kulttuuripolku esittelee kirkonkylän kulttuuriperintökohteita ja valtakunnallisesti arvokasta maisemaa. Polun varrella on eri-ikäisiä ja -luonteisia kulttuuriperintökohteita rakennetusta kulttuuriperinnöstä arkeologisiin muinaisjäännöksiin. Kirkonkylän ja Siuntion historiasta kertoo kotiseutumuseo näyttelyineen, missä on myös pieni arkeologisten löytöjen kokoelma sekä Siuntion maiseman muutoksesta kertova kuvataulusarja. Polulle ja kohteisiin voi tilata myös opastetun kierroksen paikalliselta opasyhdistykseltä. Polun pituus: 1,7 km Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty puupaaluilla, joissa sini-puna-keltainen tunnusväriraidoitus, informaatiotaulu kotiseutumuseon pihan reunalla "Krejansberg" etille vievän polun päässä, opasviitta ja opastaulu "Själdberg"etille vievän polun päässä, informaatiopostilaatikko pienine opastauluineen "Själdberg"etille nousevien portaiden kaiteessa. Saavutettavuus: Polku on paikoitellen vaikeakulkuinen, joten sitä ei voi suositella liikuntaesteisille. "Skällberg"etillä liikuttaessa on valvottava erityisesti pienten lasten liikkumista äkkijyrkkien kalliorinteiden takia. Kulttuuripolulle lähtevä voi jättää auton kotiseutumuseon tai kirkon pysäköintialueelle. Ajo-ohje: Siuntion kirkonkylä ja kirkko sijaitsevat Siuntio-Lohja -tien (nro 115) varrella. Viitoitus kotiseutumuseolle tieltä nro 15 kirkonkylästä. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6677227 3344992 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6674424 344885 Lähin osoite: Suitiantie 55 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
      1. "Skällberget" (755010014) Rautakautinen tai varhaiskeskiaikainen linnavuori Skällbergetin muinaislinnan pohjois- ja itäreunat ovat jyrkkä ja länsisuunnasta pääsyn kalliolle ovat estäneet kaksi itä-länsi-suuntaista vallia, jotka on rakennettu kallion kapeimmalle kohdalle. Vallit ovat n. 10–11 m pitkät, puolitoista metriä korkeat j ja 2 - 3 m leveät. Vallit on rakennettu kivestä ja maasta.
      2. "Krejansberget" (755010007) 4 pronssikautista hautaröykkiötä Suurin röykkiöistä on halkaisijaltaan lähes 25 metriä ja sen korkeus on n. 1,6–2,3 Röykkiön keskellä on näkyvissä osittain tuhoutunut vähän yli kolme metriä pitkä paasiarkku. Kolme muuta röykkiötä ovat noin 10 metriä halkaisijaltaan. Lisäksi kallion laella on matala, epämääräinen kiveys. Yksi röykkiöstä sijaitsee muista erillään.
      Muut nähtävyydet:
      1. "Siuntio" n Pyhän Pietarin keskiaikainen harmaakivikirkko
      2. "Siuntio" n kotiseutumuseo
      3. "Kirkkojoenlaakso" Kirkkojoenlaakson kulttuurimaisema
      4. "Sjundby" Sjundbyn linna (kartta)
      5. "Suitia" Suitian linna
      6. "Tyyskylä" Tyyskylän kartano
      7. "Pikkala" Pikkalan kartano
      8. "Pikkala" n vanha kansakoulu
      9. "Kuninkaantie" Kuninkaantie ja "Pikkala" n silta
      10. "Kabanovintie"
      11. "Kela" Kelan kartano
      12. "Gårdskulla"
      13. "Lepopirtti"
      14. "Fanjunkars"
   7. "Lepinjärvi" "Läppträsket" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/lepinjarvi.html" (Uudenmaan arvokkaimpia lintujärviä). "Lepinjärv"i, Läppträsket, on muinaismuistojen ympäröimä matala järvi, jolla pesii peräti satakunta lintulajia. Lisäksi järvi on merkittävä muuttolintujen levähdysalue. Matalan järven pinta-ala on noin 130 hehtaaria. Järven rannalla on kaksi lintutornia. Opastaulut ja erinomaiset polut toivottavat kävijän tervetulleeksi. "Lepinjärv"eä pidetään eräänä Suomen tärkeimmistä lintujärvistä. "Lepinjärv"en luoteisrannalla valtatie 25:n tuntumassa on alue, jossa on rautakautisia jäänteitä: Stora näset ja Lilla näset sekä "Broback"a. "Lepinjärv"en kulttuuri- ja ympäristöpolku kulkee "Lepinjärv"en pohjois- ja luoteispuolella ja sen varrella on useita muinaisjäännös- ja luontokohteita. Polulla voi tutustua rautakautisen ihmistoiminnan merkkeihin maisemassa, jotka ovat säilyneet peltojen reunoilla olevilla kumpareilla. Näillä alueilla on myös myöhemmän ihmisasutuksen jäänteitä. "Lepinjärv"en lintutorneista pääsee katsomaan erityisesti keväisin joutsenia ja muita muuttavia lintulajeja. Polun ympäristössä vaihtelevat eri luontotyypit kuten rantalehto, kalliometsät, viljelysaukeat, niityt ja kedot. Polun pituus: n. 2,3 km Opasteet ja polkumerkintä: Yleisopastaulut ABC-aseman sisääntulohallissa, polkuviitat "Lepinjärv"en rannassa, pienet informaatiotaulut (5 kpl) muinaisjäännöskohteissa polun varrella, kaksi opastaulua ja informaatiopostilaatikko palautevihkoineen "Broback"an mäelle vievän polun varressa, linnustosta kertova taulu lintutornille vievän polun päässä. Saavutettavuus: Pitkähkö kulkumatka, paikoin vain kapeita pitkospuita ja ylityssiltoja, ei sovellu liikuntaesteisille. Varusteet: Matkan varrella on kaksi lintutornia. Ajo-ohje: Kohde sijaitsee Hanko-"Helsin"ki -tien (n:o 53) varrella. Kävelypolku kohteelle lähtee "Karjaa"n Shell ja ABC – huoltoasemien länsipuolelta pellon laidasta etelään kohti "Lepinjärv"eä. Polku risteää "Lepinjärv"en rannassa itään opasviittojen mukaisille nähtävyyskohteille. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6664863 3313434 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6662065 313340 Lähin osoite: Hankoniementie 3001 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
      1. "Brobacka" (220010017) Rautakautinen muinaisjäännösryhmä "Broback"assa on useita erityyppisiä ja eri-ikäisiä ihmisen toiminnasta syntyneitä jäänteitä. "Broback"assa sijaitsevat rakenteet ajoittuvat rautakaudelta 1900-luvun alkuun. Esihistorialliset muinaisjäännökset ovat eteläisen mäen laella. Eteläisemmällä mäellä sijaitsee kaksi nelisivuista latomusta, joista latomus 1 on tutkittu ja löytöjen perusteella se ajoittuu rautakauden alkuun (n. 50-600 jKr.). Myös pohjoisen mäen etelärinteestä on merkkejä esihistoriallisesta ihmistoiminnasta. "Broback"an alueella on lisäksi ainakin 9 röykkiötä, joiden ajoitus ja tarkoitus vaihtelevat mahdollisista rautakautisista haudoista historiallisen ajan uuneihin. Eteläisen mäen on vielä 1900-luvun alkupuolella asutun torpan ja siihen kuuluneiden rakennusten jäännöksiä ja pihapiirin liittyviä rakennelmia. "Broback"an alueella on runsaasti muinaismuistoja. Hautaröykkiöt, talojen perustukset ja vanhat kulttuurikasvit osoittavat, että "Broback"assa on ollut ihmisasutusta rautakaudelta aina meidän päiviimme saakka. Alueella tehdyt vanhimmat löydöt ovat peräisin nuoremmalta roomalaiselta rautakaudelta (200-400 j.Kr.). Myös keramiikka- ja savitiivistelöydöt osoittavat, että paikalla on ollut asutusta. Kahdesta suorakaiteen muotoisesta kiviladelmasta, jotka juontavat kansainvaellusten aikoihin (400-600 j.Kr.), on löydetty muun muassa keihäänkärkien osia, solkia, helmiä ja spiraalirakenteinen sormus. Täältä löytyi myös solki, jota on käytetty mallina nykyisin valmistettavalle "Karjaa"-soljelle. Arkeologien mukaan osa "Broback"an kiviröykkiöistä on rautakautisia hautoja, mutta osa on syntynyt peltojen raivauksen yhteydessä. "Broback"an alueella kasvaa monia kasvilajeja, joiden joukossa on harvinaisuuksia. Pähkinäpensastiheikkö on vallannut osan tienoosta ja vanhat pellot ovat muuttuneet metsiksi ja niityiksi. Alueella on Museoviraston opastauluja. "Broback"a är ett område fullt av fornminnen. Gravrösen, husgrunder och gamla kulturväxter antyder att människor funnits på "Broback"a sedan järnåldern ända fram till vår tid. De äldsta fynden som hittats på området räknas till den romerska järnåldern (200-400 e Kr.) även fynd av keramik och lerklining antyder att här funnits en boplats. I de två fyrsidiga stensättningarna från folkvandringstiden (400-600 e Kr) har man funnit bl.a. delar av spjutspetsar, spännen, pärlor och en spiralring. Här hittades också spännet som utgjort modell för det nytillverkade karisspännet. Arkeologerna anser att en del av stenrösena på "Broback"akullen är järnåldersgravar medan andra har uppstått vid röjning av åkrar. På "Broback"aområdet finner man många olika, och även sällsynta växter. Hasselsnår har tagit över delar av området och de gamla åkrarna har förvandlats till skog och äng. På området finns Museiverkets informationstavlor.
      2. "Stora Näset" (220010023) Rautakautinen polttokenttäkalmisto "Stora Näs"et on eteläosastaan tiheää sekametsää kasvava heinittynyt peltojen ympäröimä mäki, jonka laella on kalliopaljastuma. Mäen pohjoispuoli on peltoa. Koetutkimusten perusteella paikka on tulkittu polttokalmistoksi likamaakerroksen, palaneen kiveyksen ja saviastianpalojen perusteella. Mäen lounaisrinteessä on kylmämuurattua rakennetta noin 20 metrin pituudelta. Stora näset on osittain viljelykäytössä oleva kukkula "Lepinjärv"en rannalla. Alueella on rautakautinen polttokalmisto sekä historialliselta ajalta peräisin olevia kivirakenteita, jotka mahdollisesti ovat talon perustusten tai terassimaisen pengerryksen jäänteitä. Stora näset kallas en delvis uppodlad kulle vid stranden av Läppträsket. Här finner man ett brandgravfält från järnåldern och en stenkonstruktion från historisk tid som eventuellt är rester av en husgrund eller en terrass. I berget inhuggna offergropar och ett brandgravfält vittnar om järnåldersbosättning på Lilla näset.
      3. "Lilla Näset" (220010025) Rautakautinen muinaisjäännösryhmä Rantaviivan tuntumassa matalana kohoava Lilla Näset on sekametsää kasvavan niemi. Paikalla sijaitsee kuppikallio ja polttokalmisto sen ympärillä. Kuppikalliossa on 9-11 matalaa ja melko vaikeasti havaittavaa kuoppaa puolenmetrin laajuisella alueella. Polttokalmisto ajoittuu löytöjen perusteella kansainvaellusajalle (400 - 600 jKr.) Kaivauslöytöinä ovat tulleet mm. kolme keihäänkärkeä, helmen katkelma, keramiikkaa, ja palanutta luuta. Lilla näsetin kuppikallio (kallio, johon on hakattu uhrikuoppia) ja polttokalmisto kertovat rautakautisesta asutuksesta.
      4. "Själdberget" (220010104) Rautakautinen kivirakenne Latomus sijaitsee korkean ja kallioisen "Själdberg"etin kaakkoispäässä olevalla mäellä. Mäen kaakkoisreunassa on kaksi latomusta. Toinen on isohkoista kivistä koottu mahdollisesti spiraalin tai sisäkkäisten kehien muotoon (7.5. x 8 m). Sen koillisreunassa kulkee luode - kaakko -suuntainen kivirivi. Latomus 2 sijaitsee kalliotasanteella, noin 20 m latomuksesta 1 pohjoisluoteeseen. Isohkoista kivistä (50 cm) kootun epäsäännöllisen ja sammaleen peittämän latomuksen koko on 5 x 5 x 0.5 m. Jäännösten tarkoitus ja ajoitus jää toistaiseksi epävarmaksi, mutta rakenteen ja sijainnin perusteella ne voivat olla rautakautisia hautoja.
      Muut nähtävyydet:
      1. Vanha torpan paikka pihapiireineen
      2. "Brobacka"n keto (maakunnallisesti arvokas perinnemaisema)
      3. "Karis" "Karjaa" "http://www.karis.fi/kariskarjaa/sevardheter/index.html": Karjaan kaupunginvaakunan kolme linnantornia Ensimmäiset asukkaat tulivat Karjaalle jo kivikaudella, ja rautakaudella seutu oli Suomen tiheimmin asuttuja. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Karjaasta ovat vuodelta 1326. Keskiajalla Karjaa oli laaja pitäjä, josta "Raasepori"n linnan ansiosta tuli Uudenmaan maallisen hallinnon keskus. Muinaiset maahanmuuttajat asettautuivat asumaan nykyisen Mustionjoen, tuolloin sisävesiväylistä merkittävimpiin kuuluvan joen, suistoalueelle. Vesiväylä oli tärkeä muillekin kuin sen rantojen asukkaille. Ruotsin vallanpitäjät oivalsivat varhain, kuinka tärkeää on säilyttää purjehdusreittien herruus. Osoituksena tästä ovat Karjaan kolme keskiaikaista linnaa. Karjaan kaupunginvaakunan kolme linnantornia kuvaavat keskiaikaisia linnoja, "Raasepori"a, "Grabback"aa ja "Junkarsborg"ia. Kahden jälkimmäisen rauniot ovat edelleen Karjaan kaupungin rajojen sisäpuolella. "Raasepori"n linnanrauniot ovat Tammisaaren kaupungin alueella. Matkailuneuvonta: Kulttuuritoimisto, Keskuskatu 90. Puh. (019) 278 6540, sähköposti culture@karis.fi. De första invånarna kom till Karis redan under stenåldern och under den tidsperiod vi kallar järnåldern hörde bygden till de tätast befolkade områdena i Finland. Karis nämns i skrift redan år 1326. Under medeltiden var Karis en vidsträckt socken som genom "Raseborg"s slotts läge inom socknen blev säte för den världsliga förvaltningen i "Nyland". Turistinformation: Kulturbyrån, Centralgatan 90. Tfn (019) 278 6540, e-post culture@karis.fi.
      4. "Svartån" "http://www.mustionlinna.fi" De forna inflyttarna slog sig ner i bygden där en av inlandets viktigaste vattenleder, idag kallad Svartån, mynnade ut i havet. Vattenleden var viktig även för andra än befolkningen vid dess stränder. Det svenska rikets makthavare insåg tidigt vikten av att behålla herraväldet över farleden. Om detta vittnar de tre borgarna som under medeltiden uppfördes i "Karis". Borgtornen i "Karis" stadsvapen symboliserar de medeltida borgarna "Raseborg", "Grabback"a och "Junkarsborg". Ruinerna av de två sistnämnda finns idag kvar inom "Karis" stads gränser medan "Raseborg" tillhör "Ekenäs".
      5. Mustion kirkko Mustion puukirkko otettiin käyttön vuonna 1761 ja kellotapuli seuraavalla vuosikymmenellä. 1800-luvun puolivälissä rakennus modernisoitiin perusteellisesti ja kirkko sai uusgoottilaisen ilmeen. Eteläisen sisäänkäynnin yhteydessä oleva eteinen rakennettiin 1800-luvun viimeisinä vuosina. "Karjaa"n suomalainen seurakunta (019) 279 3030 "Karjaa"n ruotsinkielinen seurakunta (019) 279 3000 "Svartå" kyrka Träkyrkan i "Svartå" togs i bruk år 1761 medan klockstapeln byggdes under det följande årtiondet. Genom en omfattande modernisering av byggnaden under mitten av 1800-talet fick kyrkan sin nygotiska prägel. Förstugan vid södra ingången byggdes under 1800-talets sista år.
      6. Mustion Linna Mustion Linna on eräs Suomen merkittävimmistä kartanoista. Vuosien 1783-1792 aikana valmistunut rakennus edustaa siirtymäkautta rokokoosta uusklassismiin. Talon kiinteä sisustus on kustavilaista tyyliä. Puulinnan huoneita kaunistavat hyvin säilyneet vanhat parkettilattiat, seinämaalaukset ja komeat kaakeliuunit. Rakennusta ympäröi vanha puutarha, jossa on monia meillä harvinaisia puita. Mustion Linnan päärakennus toimii museona ja on auki 01.05.-17.09. joka päivä klo 11-17, muina aikoina sopimuksen mukaan. "Svartå" slott "Svartå" slott är en av Finlands värdefullaste herrgårdar. Huset är byggt under åren 1783-92. Byggnaden representerar övergångsperioden mellan rokoko och nyklassicism medan den fasta inredningen är gustaviansk. Välbevarade gamla parkettgolv, väggmålningar och ståtliga kakelugnar pryder rummen i träslottet som omges av en gammal park med många ovanliga träd. "Svartå" Slotts huvudbyggnad är museum, öppet alla dagar under tiden 01.05-17.09 kl. 11-17, övriga tider enligt överenskommelse.
      7. Suomen ensimmäinen "rautaruukki" Suomen teollisen raudanvalmistuksen juuret ovat "Karjaa"n seudulla. Mustion ruukki on Suomen ensimmäisiä rautaruukkeja; Mustiolla alkoi 1560-luvulla ruukkiperinne, joka on jatkunut miltei keskeytyksettä. Finlands första "järnbruk" Den industriella järnhanteringen i vårt land har sina rötter i Karisbygden. "Svartå" bruk tillhör de första järnbruken som grundades i Finland. På 1560-talet inleddes den så gott som obrutna brukstraditionen i "Svartå".
      8. "Grabbacka" Ruinerna av det privatägda stenslottet Grabbacka ligger endast några kilometer söder om "Karis" centrum vid väg nr 1103. Byggandet av slottet inleddes under slutet av 1400-talet när förbudet för adeln att bygga stenhus hade upphävts. Grabbacka ödelades i en brand år 1672. Namnet Grabbacka nämns i skriftliga källor från år 1526. Yksityisomistuksessa olevan, kivestä rakennetun Grabbackan linnan rauniot ovat vain muutaman kilometrin päässä "Karjaa"n kaupungin keskustasta etelään tien numero 1103 varrella. Linnaa alettiin rakentaa 1400-luvun lopulla sen jälkeen, kun oli kumottu kielto, jonka mukaan aateliset eivät saaneet rakentaa kivitaloja. Grabbacka autioitui tulipalossa vuonna 1672. Nimi Grabbacka mainitaan kirjallisissa lähteissä vuodesta 1526 alkaen.
      9. "Junkarsborg" Ruinerna av den medeltida träborgen "Junkarsborg" finner man på en naturskön plats i norra "Karis" där "Svartå"n möter Päsarträsket. Borgen har haft ett ypperligt läge med tanke på kommunikationslederna under medeltiden. Härifrån kunde man färdas längs ån både mot Lojo sjö i inlandet och till Pojoviken vid kusten. Endast några kilometer från "Junkarsborg" gick Stora Strandvägen som var den viktigaste landvägen. "Junkarsborg" har bestått av en huvudborg byggd av trä längst ute på en udde, och av en förborg mot nordväst som skyddat huvudborgen. Av förborgens försvarsverk återstår idag endast en ca 60 meter lång vallgrav som grävts vid uddens bas. Huvudborgens fyrkantiga borggård omges av ca 20 meter långa jordvallar. Lämningar av träbyggnader har vid undersökningar påträffats på borggården men idag är endast en brunn med väggar av gråsten synlig innanför vallarna. Medeltida dokument om "Junkarsborg" har inte bevarats. Vid datering av borgen har man därför använt sig av fyndmaterial från utgrävningar 1891-92, 1937 samt 1950-54. På basen av bl.a. myntfynd har "Junkarsborg" sannolikt byggts under det andra kvartalet av 1300-talet och tagits ur bruk vid övergången till 1400-talet. Med andra ord har borgen varit i användning under en rätt kort tid. Vid "Junkarsborg" finns museiverkets informationstavlor. Keskiaikaisen "Junkarsborg"in puulinnan rauniot ovat luonnonkauniilla paikalla "Karjaa"n pohjoisosassa, Mustionjoen ja Päsarträsket-järven yhtymäkohdassa. Linnan sijainti on ollut erinomainen keskiajan kulkuyhteyksiä ajatellen. Täältä pystyttiin matkaamaan jokea pitkin niin Lohjanjärven suuntaan sisämaahan kuin meren rannikolle Pohjanlahteen. Vain muutaman kilometrin päässä "Junkarsborg"ista kulki tärkein maantiereitti Stora Strandvägen, Suuri rantatie. "Junkarsborg"in ovat muodostaneet kauimpana niemen kärjessä oleva puurakenteinen päälinna sekä esilinna, joka on suojannut päälinnaa luoteispuolelta. Esilinnan puolustuslaitteista on nykyisin jäljellä enää noin 60 metrin pituinen, niemen tyveen kaivettu vallihauta. Päälinnan nelikulmaista linnanpihaa ympäröivät noin 20 metriä pitkät maavallit. Kaivauksissa linnanpihalta on löydetty puurakennusten jäänteitä, mutta nykyisin vallien sisäpuolella on nähtävissä ainoastaan harmaakiviseinäinen kaivo. "Junkarsborg"ista ei ole säilynyt keskiaikaisia dokumentteja. Siksi linnan iänmäärityksessä on käytetty aineistoa, jota on löytynyt kaivauksissa vuosina 1891-1892, 1937 sekä 1950-1954. Muun muassa rahalöydöistä päätellen linna on todennäköisesti rakennettu 1300-luvun toisella neljänneksellä ja linnan käytöstä on luovuttu 1400-luvun vaihteessa. Toisin sanoen linna oli käytössä varsin lyhyen aikaa. "Junkarsborg"in alueella on Museoviraston opastauluja.
      10. "Kroggårdsmalm" "Kroggårdsmalm"enin rautakautinen kalmisto "Karjaa"n keskustassa Valimonkadun varrella on alue, jossa on rautakautisia hautoja. Kivikaudella paikka oli veden ympäröimä niemi, jolla oli asutusta. Myöhemmin, vanhemmalla rautakaudella, aluetta käytettiin hautauspaikkana. Kalmistossa on ollut alun perin kolme matalaa, kivien kattamaa hautarakennelmaa. Ne olivat osittain asutuksen tuhoamia, kun kalmisto vuonna 1932 löydettiin. Kalmisto ajoitetaan vanhempaan roomalaiseen rautakauteen (noin 0-200 j.Kr.) ja se on mahdollisesti ollut aikoinaan Vironmaalta tai Saarenmaalta tulleiden maahanmuuttajien hautausmaa. Paikalla on Museoviraston opastauluja. Kalmisto on aidattu kivitolppiin kiinnitetyillä rautatangoilla, jotka ovat peräisin vanhan, 1950-luvulla puretun kivestä rakennetun Maasillan kaiteista. Rautatankojen kerrotaan olevan Billnäsin ruukin takorautatuotantoa. Järnåldersgravfältet på "Kroggårdsmalm"en Vid Gjuterigatan i centrum av "Karis" finns ett område med gravar från järnåldern. Under stenåldern var området en udde som sköt ut i vattnet och tjänade som boplats, för att senare, under tidig järnålder tas i bruk som gravplats. Gravfältet har ursprungligen bestått av tre låga stentäckta gravkonstruktioner som delvis hade förstörts av bebyggelse när det upptäcktes år 1932. Gravfältet räknas tillhöra den äldre romerska järnåldern (ca 0-200 e. Kr) och kan vara en gravplats för forna invandrare från Virumaa eller Ösel. Platsen är försedd med Museiverkets information. Gravfältet är inhägnat med järnstänger fästa på stenstolpar, återanvända från broräcket av den på 1950-taler rivna stenbron över "Landsbro" ström. Järnstängerna sägs vara smidesprodukter från Billnäs bruk.

      11. "Grabben kanava" "Grabbes kanal"

          Arvoituksellinen "Grabbe" n kanava on rakennelma, joka todennäköisesti liittyy keskiajan merenkulkuun. Se kulkee läpi "Lohjanharjun" matalimman kohdan nykyisessä "Karjaa"n keskustassa. Uoma, joka lienee ollut veneväylä, näkyy selvästi Kroggårdintieltä rautatien eteläpuolella. "Grabbe" n kanava on alun alkujaan ollut 500-600 metriä pitkä vesireitti ja ulottui Mustionjoesta Kiilanevalle, joka rautakauden lopussa muodosti "Lepinjärv"en pohjoisrannan. "Grabbe" n kanava liittyy joidenkin historiallisten lähteiden mukaan "Raasepori"n linnan rakentamiseen ja siihen, kun rakennusmateriaalia mahdollisesti kuljetettiin sisämaasta rakennuspaikalle. Den gåtfulla "Grabbe" s kanal är en konstruktion som troligen har anknytning till medeltida sjöfart. Den skär genom den lägsta delen av Lojoåsen i nuvarande centrum av "Karis". Fåran som antagligen har fungerat som båtdrag kan man tydligt se vid Kroggårdsvägen söder om järnvägen. "Grabbe" s kanal har ursprungligen varit 500-600 meter lång med en sträckning från "Svartå"n till Kilamossen, som vid slutet av järnåldern utgjorde Läppträskets nordligaste strand. "Grabbe" s kanal har enligt vissa historiska källor förknippats med byggandet av "Raseborg"s slott då byggnadsmaterial eventuellt transporterades från det inre av landet till byggplatsen.
      12. "Landsbro" Maasillan taistelun muistomerkki Muistomerkki on pystytetty muistoksi taistelusta, joka käytiin tällä paikalla 22. elokuuta 1713 Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n ja Venäjän tsaarin Pietari Suuren joukkojen välillä. Ylivoimaiset venäläisjoukot pääsivät taistelun voitettuaan marssimaan edelleen kohti "Turku"a. Vuonna 1934 pystytetyn muistomerkin tekijä on Bertel Nilsson.
      13. "Kyrksjö" Pyhän Katariinan kirkko Parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta Kirkkojärven rannalla on "Karjaa"n keskiaikainen kirkko, joka on vihitty käyttöön 1470. Kirkon korjaustöiden yhteydessä 1936-1937 holvi- ja seinämaalaukset palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Vuodelta 1948 peräisin oleva kuori-ikkunan lasimaalaus on Mustiolla vuonna 1894 syntyneen Gunnar Forsströmin käsialaa.
      14. "Raseborg" "Raasepori" "http://www.raseborg.org" "http://www.raseborg.org/raseborg/festspel/sommarteater/" Raaseporin linna Komeat linnanrauniot Tammisaaren Snappertunassa, vain kivenheiton päässä "Karjaa"n keskustasta: Rauniot antavat upeat puitteet Suomen suurimmalle ruotsinkieliselle kesäteatterille: "Raseborg"s slott En ståtlig slottsruin i Snappertuna, "Ekenäs" bara ett stenkast från "Karis" centrum: Ruinerna ger en fin inramning åt "Raseborg"s sommarteater, den största i Svenskfinland.
      15. "Fiskars" "http://www.fiskarsvillage.fi/fi/sijainti/rakennuskartta/" Fiskars on rakennettu kahden Fiskarsinjoessa olevan kosken rannoille. Yläkoskella on 1800-luvun alkupuolen rakennusryhmä jossa nykyään on puusepänverstas, museo, arkisto, ym. pikku verstaita. Alakoskella on näyttelyjä, päärakennus "Kivimuuri", ravintoloita ja myymälöitä. Rakennukset ovat, pääosin 1800-luvulta. Niitä ovat olleet suunnittelemassa mm. C.L.Engel, J.E. Wiik, A.F. Granstedt, W. Aspelin, Charles Bassi, A.Peel ym.
          1. Ruukin rakennukset 1 Lukaali on arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelema vuosisadan vaihteen kertaustyyliä edustava seuraintalo, joka valmistui vuonna 1896 ruukin asukkaiden yhteistyön tuloksena. Lukaalin suurta juhlasalia kaunistavat Lennart Segerstrålen maalaukset vuodelta 1938. Ne kertovat omaa tarinaansa ruukin elämästä, käyttihän taiteilija asukkaita maalaustensa malleina. Monien kokouksien ja juhlien talo on tänäänkin alkuperäisessä käytössään. 2 "Fiskars" Wärdshus 3 Viljamakasiini 6 Kuparipaja 7 Hienotaepaja 8 Ruukinkonttori 9 Kivimuuri 10 Mylly 12 Tornikellorakennus 13 Pesutupa 14 Paloasema 15 Kasarmit 18 Suutarinmäki 21 Puimala 23 Kardusen 24 Peltorivi 25 Navetta 26 Aurapaja 28 Ruokala 29 "Fiskars"in museo 30 Konepaja 31 Valimo 32 Kulla 35 Hasselbacka
          2. Puulajipolku Reitin pituus n. 1,8 km Useimmat polun puulajeista ovat "Fiskars" Laatupuun valikoimissa.
          3. Torbyn metsäpolku Reitin varrella voi tutustua erilaisiin metsiköihin, kokea todellista erämaan rauhaa ja nähdä muistoja muinaisesta asutuksesta aina rautakauteen asti. Kohteiden sijainti ilmenee kartasta. Maastossa ne on merkitty numeroiduilla paaluilla. Reitin voi haluttaessa jakaa kahteen osaan: kohteiden 1-10 lähtöpaikka on pysäköinti P1 ja kohteiden 11-16 lähtöpaikka pysäköinti P2. 1. "Fiskars"in jokeen laskeva Risslanpuro saa alkunsa kahdesta järvestä; Pitkäjärvestä, joka sijaitsee 46 metriä merenpinnan yläpuolella ja 39 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta Myllyjärvestä. Molemmat virtaukset muodostavat komeat vesiputoukset ennen saapumista 16 metriä merenpinnan yläpuolella olevalle pellolle. 2. Ampumalava valkohäntäpeuran metsästystä varten. 3. Pitkäjärven puron koski virtaa halki idyllisen lehdon, jonka koskemattomassa luonnossa viihtyy monipuolinen kasvisto. 4. Rauniot ja villiintyneet kulttuurikasvit kertovat voimalan aikaisesta asumuksesta. 5. Myllyjärvi laskee Risslan koskeen. Kosken alapuolelle rakennettiin Risslan sähkövoimala vuonna 1899 ja siihen asennettiin maamme ensimmäinen 3000 voltin suurjännitegeneraattori. Voimala, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1968, on nykyään yksityisomistuksessa. Itse koski on n. 100 metriä pitkä ja sen putouskorkeus on runsaat 20 metriä. Vesi johdettiin padolta turbiiniin 80 cm:n paksuisella puuputkella. Putken kiviset perustat ovat vielä paikallaan ja putken jäännöksiä näkyy padon alapuolella. Vuosina 2000 ja 2001 istutettiin yhteensä 3000 meritaimenen poikasta Risslan koskeen. 6. Pitkäjärven purosta kaivettu kanava täydensi voimalan vedentarvetta. Kanava on kaivettu käsivoimin lapio, kottikärryt ja hevonen apuna; kunnioitettava saavutus sekin. 7. Vanha pato on edelleen käytössä veden säännöstelyä varten. 8. Luonnontilaista vanhaa havupuumetsää, joka oli taimikkona Suomen sodan 1808-1809 aikana. Mäntyjen kilpikaarnaiset kyljet ja niiden lakkalatvat kertovat korkeasta iästä. 9. Levähdyspaikka kauniin Myllyjärven rannalla (suunnittelija sisustusarkkitehti Leena Peltonen). 10. Vanhan susikuopan jäännökset. Saman susireitin varrella on muitakin kuoppia. 11. Torbyn seudulla on runsaasti esiroomalaisen rautakauden (n. 500 eKr. - ajanlaskun alkuun) asuinpaikkoja ja hautaraunioita. Tämä hauta on komea esimerkki. 12. Torbyn mäki. Muinaisen asuinalueen maisema halutaan pitää avoimena, siksi siellä laidunnetaan lampaita. Mäen kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaan kuvaan kuuluvat: esiroomalaisen rautakauden haudat terassimaiset muinaispellot merkit muinaisesta raudanvalmistuksesta järvi- tai suomalmista villiintyneet kulttuurikasvit. Mäen korkeimmalta huipulta aukeaa näkymä Degersjön järvelle. Degersjö, jonka pinta on 18,5 m merenpinnan yläpuolella, on viimeinen järvi hyvin laajasta ja monihaaraisesta vesistöstä. Degersjön vesi laskee "Fiskars"in jokeen, joka puolestaan kolmen kosken jälkeen jatkaa Pohjanpitäjän merenlahteen. 13. Sodanaikaisia hiiliuuneja. Bensiinin puutteessa autot varustettiin häkäkaasulaitteilla, joiden polttoaineena käytettiin mm. puuhiiltä. 14. Pähkinäpensaslehto. Ennen pähkinäpensaat luettiin ns. kantaviin puihin, joiden hedelmiä saivat poimia vain omistajat. Nykyään pähkinät tuskin ehtivät kypsyä ennen kuin pähkinähakit korjaavat sadon. Tämä lintulaji on verrattain uusi tulokas, mutta on jo kotiutunut ja pesii näillä seuduilla. Pähkinäpensaan puuaines on sitkeätä ja sitä on käytetty ennen moneen tarpeeseen; ongenvavoiksi, tynnyrin vanteiksi, veneen kaariksi jne. Kuuluisa kustavilainen hovipuuseppämestari Georg Haupt käytti tätä puuta huonekalujensa liukulistoina. Pähkinäpensaan juuristo on lähes ikuinen; sitä mukaa kun vanhemmat rungot kuolevat, työntää juuri tilalle uusia vesoja. 15. Peltoon istutettu kuusikko. Istutus on tehty 1969 ja ensimmäinen harvennus 1998. 16. Eurooppalainen lehtikuusi, joka on kylvetty vuonna 1844. Vanhasta metsiköstä on jäljellä vain kymmenkunta "museorunkoa". Paalulla merkitty puuyksilö on tasan 100 cm rinnankorkeusläpimitaltaan. Rungon tilavuus ilman oksia on n. 13 kiintokuutiometriä.
          4. Malmbergetin kaivos 1600-luvun alussa löydettiin lupaava vuorimalmiesiintymä Pyymäessä, Määrjärven pohjoisrannalla Kiskon kunnassa. Tarkka löytöaika ja kuka löydön teki eivät ole tiedossa. Kun Jacob Wolle perusti Antskogin ruukin, nimenomaan Pyymäen malmi suunniteltiin raaka-aineeksi. Pyymäki, jota alettiin kutsua Malmbergiksi, sijaitsi vain 5 km Antskogista ylävirtaan. Wollen ruukkiura jäi lyhyeksi. Peter Thorwäste sai haltuunsa Antskogin. Niin Thorwäste kuin myöhemmätkin ruukinpatruunat jalostivat Malmbergin malmia aina vuoteen 1866 asti, jolloin kaivostoiminta lopetettiin. Malmbergin malmin rautapitoisuus oli parhaimmillaan 40 %. Rikki- ja kuparipitoisuudesta johtuen raudasta tuli kuumahaurasta. (Lähistöllä sijaitsee myöhemmin löydetty Orijärven kupariesiintymä). Sen vuoksi Malmbergin malmia käytettiin ainoastaan lisäaineena Utö-malmiin, jota tuotettiin Ruotsista. Toiminta Malmbergissä Louhinta tapahtui täysin käsityönä. Kalliota kuumennettiin avotulella, jonka jälkeen se jäähdytettiin vedellä. Nopean jäähtymisen johdosta kiviaines säröili, jolloin sitä oli helppo murtaa kangilla ja hakuilla. Malmi esiintyi pystysuorina suonina. Sen vuoksi kaivoskuilujen aukot maanpinnalla ovat suhteellisen pieniä, mutta syvyydet enimmillään noin 60 m. Kaivoskuilun päällä oli hirsirakenteinen kansi ja vinssi. Aluksi vinssiä oli käytetty ihmisvoimin, mutta myöhemmin siirryttiin hevoskiertoon. Polttopuut vinssattiin alas ja malmi ylös. Myös alhaalla kaivoksessa työskentelevät käyttivät luonnollisesti kulkuunsa tätä hissiä. Kaivoskuiluihin kerääntyvä vesi pumpattiin ylös hevoskierrolla. Kuilut oli suojattu olkikatoilla sadetta vastaan. Nedra grufvan Östra grufvan Långa grufvan Lilla grufvan Thorwöst grufvan Smedje grufvan Öfra grufvan Kivimuuri Pelto Kaivo 1800-luvun alussa kaivostekniikka kehittyi vauhdilla. Malmia ryhdyttiin irrottamaan mustaruudilla. Räjäytysreijät porattiin yhä käsin meisseliä ja vasaraa hyväksikäyttäen. Malmia ja jätekiveä Kaikki ylös tuotu malmi ei ollut riittävän rautapitoista. Sen takia käyttökelpoinen malmi valikoitiin käsin painonsa perusteella. Valtavat jätekivivuoret ovat yhä todisteena suurimittaisesta kaivostoiminnasta. Jalostettavaksi tarkoitettu malmi kuljetettiin rantaan, josta talvella jäätä pitkin ja kesällä proomuilla Antskogiin. Kaivostoiminta tarvitsi luonnollisesti paljon työvoimaa. Malmbergin karttaan vuodelta 1864 on merkitty 12 asuinrakennusta, joiden lisäksi oli asuntoja Pitkäjärvellä, noin 1 km Malmbergistä. Uudenaikaiset menetelmät John von Julinin aikakauden alussa lisättiin kaivostoimintaa. Masuunitekniikka oli kehittynyt niin että yksinomaan Malmbergin malmista pystyttiin jalostamaan kelvollista rautaa. John Julin kaivoi lähinnä "Pitkässä kaivoksessa" ja "Pienessä kaivoksessa"(" Långa- "-ja "Lilla "gruvan). Nämä kuilut ylettyvät 60 m syvyyteen. Kaivostoiminta lopetettiin kannattamattomana 1866, kun Ruotsi oli poistanut malmistaan vientitullin. Vielä kauan kaivostoiminnan loppumisen jälkeen oli asujaimistoa jäljellä, mutta vähitellen rakennus toisensa jälkeen jäi asumattomaksi ja luhistui. Metsä otti vallan kaivoksella, kuilut täyttyivät vedellä. Pelloille istutettiin kuusia. Malmberg vaipui unohduksiin. Malmbergin saneeraus 1992 käynnistettiin alueen saneeraus "Fiskars"in ympäristöhuollon vastaavan Stig Nordmanin aloitteesta. Kaivokselle kasvanut metsikkö hakattiin, pelloille istutetut kuuset poistettiin juurineen ja pellot äestettiin. Seuraavana kesänä koko aluetta peitti valtava kukkameri lajeja, joita ei lähimaillakaan esiintynyt. Siemenet olivat heränneet 50-vuotisesta unestaan. Koska Malmberg on muinaisjäänne, oli museovirasto alusta lähtien mukana projektissa. Koko alue siivottiin perusteellisesti metsänhakkuiden jälkeen. Tietyt alueet aidattiin lampaille, jotta vesakko pysyisi jatkossakin kurissa. Salaperäiset muurit Monet merkit viittaavat siihen että Malmbergissä on ollut asutusta jo ennen kaivostoiminnan alkamista, mm. luonnonkivistä rakennetut muurit. Olisihan alueella ollut vaikka kuinka paljon louhittua kiveä muurien rakentamiseen.
          5. Yhteydet muualle Vuonna 1928 valmistui "Fiskars" Oy:n omistamille Åminneforsin tehtaille myös kapearaiteinen yhdistämään tehtaat Pohjankurun satamaan. Veturiksi ostettiin "Imatra"n rakennustyöt Oy:ltä käytetty Orenstein & Koppelin numerolla 10554/1923 valmistama 50hv:n tehoinen ja 8 tonnia painava veturi. Vuonna 1937 ostettiin saman valmistajan uusi veturi, jonka valmistusnumero oli 12782/1936. Junia käytettiin myös henkilökuljetuksiin. Silloin vaunut varustettiin penkeillä, joilla väkeä kuljetettiin "Fiskars"iin eri tilaisuuksiin, varsinkin 1930-luvun kuuluisiin mäkihyppykilpailuihin. Erästä "Fiskars"in-matkoilla sattunutta tapausta ei voi unohtaa, sillä siitä kerrottiin jopa maailmanlehdistössä. Åminneforsilaiset oli kutsuttu elokuvaesitykseen "Fiskars"in Lukaaliin. Matka tehtiin junalla. Eräs matkustajista oli niin juovuksissa, ettei häntä päästetty sisälle. Tästä suivaantuneena hän hyppäsi veturiin ja päästi paineet valloilleen. Juna katosi täydellä vauhdilla Pohjankurun satamaa kohti. Matkalla miehemme lapioi kaiken hiilen tulipesään ja heitti lopuksi lapionkin tuleen. Pohjankurussa juna suistui kiskoilta. Pikku pässi "Fiskars"in vapaapalokunnan talon viereisellä tontilla seisoo nykyään vihreäksi maalattu kapearaiteisen höyryveturi, "Pikku Pässi", joka oli käytössä vuosina 1890-1952. Veturin lämmittäminen kesti arkiaamuisin noin tunnin ja viikonlopun jälkeen, kun se oli hyvin jäähtynyt, parikin tuntia.
          6. "Fiskars"in masuuni 1738 "Fiskars"in masuunin pienoismalli on rakennettu mittakaavassa 1:20 ja materiaaleina on käytetty pääosin samoja materiaaleja joista alkuperäinenkin masuuni 1700-luvulla rakennettiin: kivet on kerätty vanhasta ruukin kivilouhimosta, puuaines on paikallista, malmi jota pienoismasuunissa "käytetään" on samaa jota aikonaan masuunissa on käytetty. Pienoismalli esittää raudanvalmistuksen prosessin louhitusta malmista eri vaiheiden kautta valmiiksi rautaharkoiksi. Se kertoo myös 1700-luvun ruukkilaisten elämästä ja arjesta raskaassa ja vaarallisessakin työssä raudan valmistuksessa. Mallin on rakentanut fiskarsilainen pienoismallirakentaja, kuvataiteilija Taina Pailos vuonna 2005. Historian asiantuntijana on rakennustyössä toiminut Erkki Härö Museovirastosta sekä dipl.ins Gunnar Lundqvist joittenkin teknisten ratkaisujen osalta. Pienoismalliin valot, savuefektit ja äänimaiseman on suunnitellut valaistusmestari Juha Westman. Rautaruukilla eletään vuotta 1738 Sulan takkiraudan lasku hiekkamuottiin on parhaillaan käynnissä "Fiskars"in ruukin juuri uusitun masuunin juurella. Masuuni on saksalaistyyppinen ja edustaa ns. multahirsirakennetta. Sen korkeus on noin 8 m. "Fiskars"in ruukki kuului tuona vuonna skotlantilaissyntyisen tukholmalaiskauppiaan John Montgomerien omistukseen. Hän oli aikakautensa varakkaimpia miehiä Ruotsi-Suomessa, ja omisti Ruotsissa mm. suuret Skebon ja Forsmarkin ruukit. Suomessa hänen ruukkiketjuunsa kuuluivat "Fiskars"in ohella myös Antskog, Koski ja Kulla. "Fiskars"issa ja Antskogissa oli 1734 aloitettu, ainoina ruukkeina Suomessa, raudan sulatus ja taonta ns. vallonitaontaa käyttäen. Vallonit olivat nykyisen Belgian, Luxemburgin ja Pohjois-Ranskan alueelta Ruotsin ruukkien palvelukseen siirtyneitä taitavia seppiä, masuunimestareita ja hiilenpolttajia. He olivat ranskankielisiä ja uskonnoltaan kalvinisteja. He ja heidän jälkeläisensä säilyttivät oman kulttuurinsa ja identiteettinsä vieraissakin oloissa pitkään, jopa näihin päiviin saakka. Vallonimenetelmällä valmistettu rauta oli erityisen hyvälaatuista ja kysyttyä. Montgomerie omisti osuuden tärkeästä, Ruotsin Roslagenissa sijaitsevasta Herrängin rautakaivoksesta, jonka malmi soveltui hyvin vallonitaontaan. Herrängin malmi kuljetettiin ensin purjelaivoilla Pohjankurun satamaan ja sieltä proomuin ja hevosin "Fiskars"injokea ylös masuunin lähelle. Masuunin tuntumassa malmi ensin kuumennettiin kertaalleen erityisissä kuoppamaisissa rakenteissa (pasutettiin) suurempien epäpuhtauksien poistamiseksi. Sen jälkeen malmi murskattiin masuunin juurella sijaitsevassa, vesirattaan käyttämässä tamppilaitoksessa noin saksanpähkinän kokoisiksi kappaleiksi. Murskattu malmi nostettiin tynnyreillä nostolaitteella masuunin päällä olevaan työtilaan, kranssille. Malmin sulatuksessa tarvittava puuhiili kuljetettiin kranssille masuunin lähellä sijainneelta suurelta hiilihuoneelta pitkää hiilisiltaa myöten. Sulamisprosessi tarvittiin myös jonkin verran kalkkikiveä. Kranssilla puuhiiltä, malmia ja kalkkikiveä panostettiin masuunin piippuun säännöllisin välein, masuunimestarin tarkoin määrittelemässä suhteessa. Malmin sulamiseen tarvittava kuumuus saatiin aikaan masuunin juurella sijaitsevan kookkaan, samoin vesirattaan käyttämän paljeparin avulla. Ilma johdettiin piippuun masuunin puhallusrinnan kautta. Sula rauta laskettiin ulos masuunin juurella, raastuvassa, sijaitsevasta ns. laskurinnasta 2-3 kertaa päivässä. Ennen sitä oli laskettu ulos sulan raudan päälle kerääntynyt ns. slagi. Se oli jähmetyttyään kirkkaan sinistä lasimaista ainetta, joka kasoihin kerättynä antoi selkeän ominaisleiman koko ruukinmiljöölle. Vallonitaonta edellytti, että "Fiskars"in masuunin sulattama rauta, ns. takkirauta, valettiin 4-5 m pitkiksi ja noin 800-1000 kg painaviksi harkoiksi ("jöötti"). Yhden tällaisen harkon kuljetus jatkojalostettavaksi Antskogin vasarapajaan vaati 8-10 miehen työpanoksen. Takomiskelpoiseksi kankiraudaksi jalostettuna "Fiskars"in ja Antskogin rauta markkinoitiin Tukholman kautta Eurooppaan, erityisesti Englantiin. Vuonna 1738 ruukit valmistivat noin150 tonnia rautaa. "Fiskars"in vanha multahirsimasuuni korvattiin 1750-luvulla kookkaammalla, kokonaan kivestä rakennetulla masuunilla. Vuonna 1802 rautamalmin sulatus "Fiskars"issa päättyi, ja viimeinen masuuni purettiin uusien toimintojen tieltä. Kaikki "Fiskars"in masuunit 1650-luvulta alkaen ovat sijainneet jokseenkin pienoismallin kohdalla. Teksti: Erkki Härö, 2005
      16. Galleri Zebra Ett fotogalleri mitt i staden med varierande utställningar. Öppet: ti-to 10-18 fre 10-17 lö 12-15 Konstgalleri Fokus På Fokus ordnas årligen ett antal betydande konstutställningar, en del av dem i form av försäljningsutställningar. Öppet: ma-to 13-19 pe 13-17 la 10-14
      17. Järnvägsstationen Järnvägen mellan Hangö och Hyvinge öppnades för trafik 1873. När kustbanan mellan "Helsin"gfors och Åbo blivit färdig 1903, blev "Karis" station en viktig korsning. Det stora, omsorgsfullt restaurerade stationshuset påminner också dagens tågresenärer om järnvägens betydelse för ortens utveckling.
   8. "Ekenäs" "http://www.outdoors.fi/ekenasarchipelagonp" Archipelago National Park Location of "Ekenäs" Archipelago National Park in Finland Province of Southern Finland, "Nyland" Region Municipality of ("Raseborg" in Swedish) Area 52 sq.km. Established in 1989. "Ekenäs" Archipelago National Park. "Ekenäs" Archipelago National Park in the Gulf of Finland is a beautiful part of "Nyland" archipelago. The park offers good possibilities for boating. The National Park is located in Western "Nyland" near the southern coast of Finland and it includes three out of the four archipelago zones: inner and outer archipelago, and the open sea. Almost 90% of the park consists of water areas, and it has no other land areas but islands, such as
      1. "Älgö"
      2. "Fladalandet"
      3. "Modermagan"
      4. "Jussarö"
      The private land and water areas inside the National Park are not part of the park, and the park rules and regulations do not apply there either. European Diploma of Protected Areas of the Council of EuropeTwo National Parks in Finland have been awarded with the European Diploma of Protected Areas of the Council of Europe ( "http://www.coe.int" , in English). One is "Ekenäs" Archipelago National Park, and the other one is "Seitsemi"nen National Park.
   9. "Perniö" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/pernio.html" , "Lupajan" muinaispolku Lupajan muinaispolku kulkee viehättävässä, monimuotoisessa metsä- ja viljelymaisemassa ja se esittelee "Perniö"n pronssi- ja rautakautta. Polun pituus: Noin 3 kilometriä. Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty puisin hannunvaakunapaaluin. Polun varrella on muutamia informaatiotauluja ja polusta on saatavilla myös esite. Saavutettavuus: Polulla on oma paikoitusalue Tammisaarentien varressa, mutta polku kulkee paikoitellen erittäin jyrkässä maastossa eikä sitä siten voi suositella liikuntaesteisille. Ajo-ohje: Noin 3 km "Perniö"n keskustasta Tammisaareen päin tien länsipuolella on tienhaara ja pysähdysalue, jossa sijaitsee Lupajan muinaispolun alkupiste. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6680280 3286078 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6677476 285995 Lähin osoite: Tammisaarentie 1571 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
      1. "Karpinmäki" Karpinmäki 1:n kaksi pronssikautista hautarauniota Karpinmäki 1 on luoteis-kaakkosuuntainen kallioselänne, jonka luoteispuolella on Karpinmäki 1:n pronssikautinen hautaröykkiö. Röykkiön eteläosa on tuhoutunut. ja sen länsireunalla on näkyvissä kehäkiveystä. Kooltaan se on noin 9 x 6 metriä ja sen korkeus on puolitoistametriä. Röykkiöstä 1 noin viisi metriä luoteeseen on röykkiö 2., Röykkiötä ei ole entisöity ja kivet ovat hajallaan laajalla alueella. Nykyisin sen halkaisija on 17 m ja sen keskellä on suunnikaan muotoinen kivistä tehty arkkurakennelma. Röykkiöt on tutkittu vuonna 1879
      2. Karpinmäki 2:n pronssikautinen hautaraunio Karpinmäki 2 on luoteis-kaakkoissuuntainen kallioselänne, jonka keskivaiheilla mäen korkeimmalla kohdalla on Karpinmäki 2:n pronssikautinen röykkiö. Röykkiön keskellä on kuoppa, jonka reunalla on näkyvissä litteitä pystykiviä, jotka mahdollisesti ovat peräisin paasiarkusta. Röykkiö on halkaisijaltaan noin 15 metriä ja sen korkeus on noin kaksi metriä.
      3. "Tiikkinummi" (586010077) Rautakautinen muinaisjäännösryhmä Tiikkinummi on luoteis-kaakkosuuntainen moreeniharjanne "Perniö"njoen itäpuolella, "Karpinmä"en (entisen Preitinmäen) eteläpuolella. Sen harjanteelta on löydetty yhteensä 30 hautaa, joista on tutkittu neljä nk. Lupajan tyypin hautalatomusta sekä osa Tiikkinummen kaakkoisrinteessä olevaa merovingiajalle (600 – 800 jKr.) ajoittuvaa polttokenttäkalmistoa. Polttokenttäkalmistosta on löytynyt hienoja aseita, mm. kolme frankkilaista miekkaa. Näiden lisäksi alueelta tunnetaan 2 kuppikalliota sekä mahdollinen asuinpaikka polttokenttäkalmiston läheisyydestä. Paikalla on selvimmin erotettavissa kolme kehämäistä hautalatomusta.
      Muut nähtävyydet:
      1. Kulttuurikasvillisuus lähinnä "Tiikkinumm"en alueella
      2. näköalapaikka "Karpinmä"ellä
   10. "Väståboland" "http://www.vastaboland.fi"
   11. "Kimitoön" "http://www.kimitoon.fi"
   12. "http://www.outdoors.fi/archipelagonp" "Archipelago" National Park Location of Southwestern Archipelago National Park in FinlandProvince of Western Finland, Southwest Finland Region "Kimitoön" and "Väståboland" Area 500 sq.km. Established in 1983. Kuva: Aarni Nummila The Archipelago in the Baltic Sea was created by the Ice Age. Rugged rocky islets and forested islands, separated by open sea, are characteristic to the area. The nature trails guide you to the diversity of the natural features and the life of the archipelago. In the National Park visitors can use their own boat, the ferry services, or take part in guided boat trips arranged by local enterprises. A large co-operation area surrouds the national park. In the area, the state-owned waters and lands, (excluding areas of defence forces) form the national park. The park includes state-owned lands and waters, inside a larger co-operation area surrounding it. The park also forms the core area of the large Archipelago Sea Biosphere Reserve, which was established by UNESCO in 1994 to promote sustainable development, and research on interdependency between man and the nature. Conservation of nature and the pressures of increasing nature tourism have been balanced so well in Archipelago National Park, that in 2007 the park received the international PAN Parks Certificate ( "http://www.panparks.org" ).
   13. "Halikko" "http://www.halikko.fi/matkailu/nahtavyydet/"
       1. "Rikala" Rikalan muinaismuistoalue "Halik"ko, Rikalan muinaispolku Rikalantie 74, "Halik"ko Maantie 110:n ja Vanhan "Turu"ntien väliin jää "Rikalanmäki" ja sen linnamäki. Rikalan esihistoriasta kerrotaan muinaispolun varrelle pystytetyissä opastauluissa. Näkymät "Rikalanmä"eltä yllättävt komeudellaan - maisemassa aistii vahvana tuhatvuotisen kulttuurin. "Rikala"n polku kertoo alueen rautakautisesta asutuksesta ja elämästä. Keskeisinä teemoina polun varrella ovat myös rautakautiseen hautaamiseen liittyvä kulttuuri sekä kaupankäynti. Polun varrella on muinaisjäännösten myös mahdollisuus tutustua kulttuurikasvillisuuteen, lisäksi polun varrella on lammaslaidun. Polun pituus: 2,5 km Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty Hannunvaakuna -merkityin puupaaluin ja sen varrella on useita informaatiotauluja. Saavutettavuus: Polku lähtee "Rikalanmä"en parkkipaikalta, jossa ensimmäinen informaatiotaulu kertoo muinaispolkureitin. Reitti nousee ylös kylämäelle, jossa se jatkuu käveltävänä polkuna, joka kiertelee mäen alueella vaihtelevassa maastossa. Parkkipaikalta polku lähtee myös Linnamäelle. Varustus: "Räntmestar"in krouvin edessä penkkejä ja kesäaikana krouvin aukioloaikoina wc käytössä. Ajo-ohje: Valtatie 1:ltä käännytään "Rikala"an muinaispolkukyltin kohdalta ja ajetaan hiekkatietä pitkin merkitylle P-paikalle, jossa ensimmäinen informaatiotaulu sijaitsee. Varsinaisesti polku alkaa mäeltä. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6704515 3283231 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6701701 283150 Lähin osoite: Rikalantie 52 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
          1. "Tuominen" (73010022) Rautakautinen ruumiskalmisto "Rikalanmä"ellä on useita esihistoriallisia kiinteitä muinaisjäännöksiä, jotka ovat osin tutkittuja ja osin rakennustöissä tuhoutuneita. "Rikalanmä"en vanhimmat asutuksen merkit ajoittuvat pronssikaudelle ja nuorimmat rautakauden lopulle. Mäellä on asuttu ilmeisesti myös keskiajalla. "Rikalanmä"en tunnetuin muinaisjäännös on runsaslöytöinen ristiretkiaikainen (n. 1025/1050 – 1150/1200/1300 jKr.) ruumiskalmisto.
          2. "Rikalanmäki" SW (73010022) 4 Rautakautinen polttokalmisto 1970-luvulla tehdyissä tutkimuksissa "Rikalanmä"eltä löytyi viitteitä useista asuinpaikoista ja merovingi- ja viikinkiaikaisesta polttokenttäkalmistosta, joka sijaitsee kallion rinteellä, joka viettää etelään ja kaakkoon. "Rikalanmä"ellä sijaitsee myös kuppikivi, joka ilmeisesti ajoittuu rautakaudelle.
          3. Rautakautinen polttokenttäkalmisto
          4. "Rikalanmä"en nuoremmasta asutuksesta 1800–1900-luvulla kertovat rakennusten kiviperustat ja kellarikuopanteet.
          "Rikalanmä"en nykyisyyttä ovat
          1. - kesäteatteri "Teatteri Provinssi" "Rikalanmä"ellä toimii kesäteatteri Teatteri Provinssi. Yhteydenotot: Teatteri Provinssi, Seppo Suominen, puh. 050 566 7844. Teatteriyhdistys Puutaivas Aktiivista harrastajateatteritoimintaa. Esityspaikkana kesäisin "Vaskio"n Perinnemäki. Kotisivut. Yhteydenotot: Erkki Vesterinen puh. (02) 731 6667, 0400 838 792. Maisa Pitkänen puh. (02) 728 5397. Lipunmynti: puh. 050 518 0058.
          2. - krouvi, jossa avoin tulisija, mahtavat honkarakenteiset kalusteet ja pitosalin hämäryys luovat lähes myyttisen tunnelman. "Räntmestarin Krouvi" Räntmestarin krouvissa on kesäaikaan "Halik"on kunnan tuottamia näyttelyitä sekä "Rikalanmä"estä kertova perusnäyttely Miekka-Menneisyys-Maisema. Räntmestarin Krouvi toimii tilausravintolana, puh. 050 533 3723. Lisäksi krouvi palvelee kesäteatteriyleisöä väliajalla.
       2. "Halik"on museo on rakennettu 1849 valmistuneeseen "viljamakasiiniin". Museotoimintaa rakennuksessa on ollut vuodesta 1955. Nykyään kolmikerroksisen rakennuksen peruskorjaus valmistui 1987. "Halik"on museo on yksi Varsinais-Suomen parhaimpia paikallismuseoita. Museotoiminnalle välttämätön vaihtuvien näyttelyiden tila on toisessa kerroksessa. Vaihtuvien näyttelyiden avulla museo pysyy alati mielenkiintoisena ja niiden avulla pyritään houkuttelemaan uutta kävijäkuntaa museoon. Siksi näyttelyiden teemat voivat olla hyvinkin irrallaan peruskokoelmasta. Museossa on myös pieni museokauppa. Avoinna kesäkuukausina ti - su klo 12 - 18, puh. 0400 133 170. Maksut: aikuiset 2 euroa, lapset, eläkeläiset ja työttömät 1 euro. Kirkkorinne 7, "Halik"ko.
          1. Ensimmäisessä kerroksessa esitellään - maanviljelystä, - maatalousesineistöä ja - naisten tekemää työtä maataloissa - pellavankäsittelyä, kehruuta ja kudontaa. Alakerrassa on myös interiöörit puusepän, suutarin ja räätälin verstaista.
          2. Toisessa kerroksessa esitellään - nuoren naisen myötäjäisiä, - viehättävä leskenkamari ja - merellisestä "Halik"osta "Vartsala"n sahan toimintaa ja kalastusta. Toisessa kerroksessa on myös näyttävä kartano-osasto, jonka esineistö on lainassa Wiurilan ja Vuorentaan kartanoista. Kartano-osasto tukee "Halik"koon ja "Halik"on kartanoihin suuntautuvaa ryhmämatkailua.
          3. Kolmannessa kerroksessa on - huomattava asekokoelma, - rahakokoelma, - kouluosasto ja - "tyyliä ja tyylikkyyttä 60 vuoden takaa" esittelevä kokonaisuus.
       3. "Franssintalo" Museon viereisessä rakennuksessa Franssintalossa ympäri vuoden sunnuntaisin ja pyhäpäivisin klo 11 - 16 toimii - kahvikamari, - taidetila, - lehtienlukusali ja - taitojentupa. Puh. 0400 133 169. Franssintalon näyttelyt.
       4. "Hajala" Trömperin kestikievarimuseo "Hajala", Pitkäporras. Tarinoiden mukaan kreivit ja kuninkaalliset kävivät aikoinaan Fredrik Strömbergin perustamassa kestikievarissa metsästys- ja ravustusretkillään. Rakennus on ollut alunperin pappilan torppa, ja sen vanhin osa on 1700-luvulta. Paritupatyyppisessä rakennuksessa on tupa, porstuakamari, pakaritupa ja sali eli nykyinen kahvikamari. Tiedustelut puh. 050 522 1213 Tr´ömperin kievari
       5. Tiemuseon museosilta Kirkkorinne 7 Kirkonkylässä "Halik"onjoen ylittävä silta on rakennettu 1866. Tämä keskiajalta peräisin olevan "Turku"-Viipuri -tien eli "Kuninkaantie"n osa vihittiin museosillaksi 1985. Avoinna ympäri vuoden.
       6. "Kreivinmäki" Kreivinmäen ulkomuseo Maantie 110:n eteläpuolella. Wiurila Golfin tuntumassa ulkomuseon mäellä sijaitsee - mamselli-tyyppinen tuulimylly, - myllärin torppa, - aittoja sekä - sudenkuoppa. Avoinna ympäri vuoden.
       7. "Halikon kirkko" Hornien 1400-luvulla rakennuttama kivikirkko on sittemmin kokenut useita muutoksia. Viimeksi 1800-luvun alussa siitä tuli Armfelt-suvun toimesta ristikirkko. Lisätietoja aukioloajoista "Halik"on seurakunnasta, puh. (02) 727 8600.
       8. "Halik"on kirkolta "Joensuu"n kartanoon johtavalla koivukujalla on pituutta peräti kaksi kilometriä. Monimuotoisia maisemia
       9. "Angelniemi" Angelniemen kirkko Kirkko valmistui Karhuselän niemekkeelle vuonna 1772. Lisätietoja aukioloajoista "Halik"on seurakunnasta, puh. (02) 727 8600.
       10. "Vaskio" Vaskion kyläkirkko 1900-luvun alussa rakennettu rukoushuone vihittiin kirkoksi 1959. Lisätietoja puh. (02) 728 5233.
       11. "Kärävuori" Vesitorni "Kärävuor"en huipulla sijaitsee "Halik"on erinomainen maamerkki, yli 20 metriä korkea vesitorni. Sieltä voit ihailla laajasti "Halik"on vaihtelevia maisemia. Avaimet ja ajo-ohjeen saa kunnanviraston neuvonnasta.
       "Halik"olle ovat luonteenomaisia monet maanvieremien synnyttämät syvät jokiuomat. Niiden vastapainona kohoavat mahtavat graniittikalliot, joiden jyrkkiä reunoja pehmentävät katajat, kuuset ja männyt.
       1. "Vartsala" Hiidenkirnu "Vartsala"n Pirunvuorella sijaitsee Suomen suurimpiin kuuluva hiidenkirnu, jonka halkaisija on 3-4 metriä ja syvyys 7-8 metriä. Alueella on myös hehtaarin laajuinen hiittentarha.
       2. "Someroja" Somerojan uhrilähde Lähteen vesi virtaa hiekkaharjanteisen, koskemattoman korpimaiseman notkelmassa ja sillä on uskomusten mukaan parantava vaikutus.
       "Halik"on jokeen ja sen sivuhaaroihin liittyy useita koskia. Niiden mahtavat keväiset kuohut yhdessä ympärillä kukkivien kevätesikoiden, keltavuokkojen, mukulaleinikkien, imiköiden, mäkitervakkojen ja nuokkukohokkien kanssa ovat todellinen luontoelämys. Lehtoja lintuineen ja harvinaisine kasveineen "Halik"ossa on monia suojeltuja lehtoalueita.
       1. "Raivisto" Raiviston pähkinälehto,
       2. "Vaisakko" ja
       3. "Pihko" Pihkon tammilehto, joissa viihtyvät muun muassa pähkinähakki ja harmaapäätikka. Jalopuulajeja on useita. Niiden lehvistö tarjoaa suojan runsaslajiselle ja rehevälle lehtokasvillisuudelle, jonka joukosta voit löytää pystykiurunkannuksen, lehtoleinikin, tesmayrtin, kevätlinnunsilmän ja isokäenrieskan.
       4. "Viurilanlahti" Viurilanlahden laaja, kansainvälisestikin arvokkaaksi luokiteltu lintulahti on erityisesti muuttolintujen suosima levähdyspaikka.
   14. "Piikkiö" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/piikkio.html" "http://www.piikkio.fi/Linnavuori/" Linnavuoren reitistö palvelee retkeilijöitä, kuntoilijoita ja historiallisista asioista kiinnostuneita. Alueella sijaitsee pronssikauden (n. 1500 - 500 ekr.) aikaisia hautaröykkiöitä (muinaishautoja), suurin Pohtiovuorella, joka on "Piikkiö"n korkein paikka. Reitin varrella sijaitsevien opastaulujen avulla voi tutustua alueen historiaan ja kasvillisuuteen. Opaskartta kerhotalolle suurempana aukeaa tästä. Polku kulkee monimuotoisessa maastossa ja sen varrella voi tutustua niin alueen muinaisuuteen kuin luontoonkin. Polun pituus: Noin 4 kilometriä. Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty maastoon hannunvaakunoin merkityillä paaluilla. Saavutettavuus: Polulla on kaksi aloituspaikkaa, joko "Piikkiö"n Kehityksen kerhotalolta tai sitten "Huttala"n linnavuoren viitan kohdalta. Varustus: Polkureitillä sijaitsee laavu ja nuotiopaikka. Ajo-ohje: "Turu"sta "Piikkiö"ön ajettaessa 110-tieltä käännytään Toivonlinnantielle, josta käännytään linnavuori-kyltin kohdalta ja jatketaan hiekkatietä aina seuraavalle linnavuori-kyltille asti, josta merkitty polku alkaa. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6709456 3255307 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6706640 255236 Lähin osoite: Heernummentie 91 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Huttala" Huttalan linnavuoren rautakautinen mäkilinna Muinaisjäännöskompleksi, johon kuuluvat Heernummentien pohjoispuolella kohoava jyrkkärinteinen muinaislinna, kuppikallio ja asuinpaikka-alue, joka kaakossa ulottuu "Moisio"n kylään. Linnavuorella on ollut toimintaa jo rautakauden alussa, mutta ilmeisesti mäen puolustuksellinen merkitys ajoittuu rautakauden loppuun 1000 - 1100 luvulle. Myös sieltä on avarat näkymät yli peltoaukeittein, "Piikkiö"nlahdelle, Kuusistoon ja aina "Turku"un saakka. Muut nähtävyydet: "Huttala"n linnavuoren näköalapaikka sekä "Huttala"n linnavuoren kulttuurikasvillisuus.
       2. "Yli-Katari" Yli-Katarin pronssikautinen hautaraunio Hyväkuntoinen, näyttävä röykkiö avokallion eteläreunalla, josta laaja näköala Viukkalanojan laaksoon. Röykkiön halkaisija noin 11,5 metriä ja korkeus noin 1 metrin ja sen keskellä on kraatterimainen vajoama.
       3. "Moisio" Moision rautakautinen hautaraunio ja asuinpaikkakerros Pyöreä ja matala, kivistä kasattu röykkiö, joka on halkaisijaltaan noin 6 metriä. Röykkiön keskellä on vajoama. Kivet ovat suurelta osin ruohoturpeen ja sammaleen peitossa. Röykkiön reunakivien lomasta on löydetty keramiikkaa.
       4. "Pohtionvuori" Pronssikautinen hautaröykkiö "Pohtionvuor"en kallion korkeimmalla kohdalla sijaitsee n. 13 halkaisijaltaan oleva ja noin puolitoistametriä korkea pronssikautinen hautaraunio. Raunioon on kaivettu kuoppia ja sen länsiosassa olevassa syvässä kuopassa näkyy pengottu paasiarkku. Muut nähtävyydet: "Pohtionvuor"en näköalapaikka ja "Piikkiö"n korkein kohta "Pohtionvuor"ella. Pohtiovuoren laki sijaitsee 79 metriä merenpinnan yläpuolella ja sen laelta avautuvat upeat näkymät. Pohtiovuoren itä-kaakkoisrinteillä voi nähdä muinaisia rantamuodostumia, jotka ovat syntyneet jopa 7000 vuotta ekr.
   15. "Lieto" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/vanhalinna.html" "http://vanhalinna.utu.fi/arkeologia/flash.htm" Polun pituus: 1,5 km Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty maastoon linnavuorelle johtavan polun alussa olevan portin silhuetin muotoisilla merkeillä. Saavutettavuus: Polku alkaa Vanhalinnan kartanomuseon pihalta "Aittamä"en länsilaidalta, jossa on polun pääopaste. Sen jälkeen se kiertää "Aittamä"en kalmiston ja jatkuu linnavuoren juurelle. Linnavuoren se kiertää kokonaan ja päätyy lopulta linnavuoren laelle. Vaikeakulkuiset kohdat ovat "Aura"joen rannassa linnavuoren pohjoispuolella. Linnavuoren laelle kulkee nykyisin portaat. Polkua ei voi suositella liikuntaesteisille. Museon pihassa on pysäköintialue, jonne auton voi paikoittaa. Varustus: Polun lähtöpaikassa Vanhalinnan kartanon pihapiirissä on penkkejä ja yleisökäymälä, joka on auki museon aukioloaikoina. Ajo-ohje: Ajetaan valtatietä 9 "Turu"sta "Lieto"on päin. Ohikulkutien risteyksen jälkeen valitaan ensimmäinen risteys vasemmalle. Tästä eteenpäin opasteet johdattavat perille. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6717380 3246250 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6714560 246183 Lähin osoite: Vanha Härkätie 177 "Lieto", Vanhalinnan arkeologiapolku "Liedo"n Vanhalinnan aluetta on tutkittu useaan otteeseen vuodesta 1886 alkaen. 1990-luvulla tutkimukset ulottuivat linnavuoren juurelle ja viereiselle "Aittamä"elle. Vanhalinnan arkeologiapolku antaa ensisijaisesti tietoa arkeologiasta, kaivauksista, inventoinnista ja muinaisjäännösten hoidosta. Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Vanhalinna" "Liedo"n Vanhalinnan rautakautinen mäkilinna ja asuinpaikkakerroksia Vanhalinnan kalliomäki kohoaa n. 55 m merenpinnan yläpuolelle. Mäki on alun perin varustettua etelärinnettä lukuun ottamatta vaikea nousuinen.. Linnavuorta ja sen ympäristöä on tutkittu useaan otteeseen (vuosina 1886, 1889, 1908–09, 1957-60, 1962, 1964 ja 1970-75) ja kaivauksissa on löydetty merkkejä kolmesta eri käyttövaiheesta. Varhaisin näistä ajoittuu pronssikaudelle (1100–500 eKr.), seuraava kansainvaellus- ja merovingiajalle (n. 500-700 jKr.) ja viimeisin rautakauden lopulle, 1000-luvulta alkaen. Tätä linnavuoren kaikkein aktiivisinta käyttövaihetta kesti 1300-luvun alkupuolelle. Ainakin osan tästä ajasta mäellä on asuttu pysyvästi ja rautakaudella se linnoitettiin.
       2. "Aittamäki" (423010002) Rautakautinen polttokalmisto Aittamäen korkeimman kohdan länsipuolelta on löytynyt viikinkiaikaan ajoittuva polttokenttäkalmisto, jonka alapuolelta on löytynyt myös vanhempaan roomalaisaikaan ajoittuvia ns. Kärsämäentyypin uurnahautauksia. Aittamäen ohi kulkee Härkätie, joka on ollut yksi merkittävimmistä kulkuväylistä Suomessa ja ilmeisesti sitä on käytetty jo rautakaudella.
       Muut nähtävyydet: Vanhalinnan museo, Historiapolku, Hämeen "härkätie"
       1. Vanhalinnan museo
       2. Historiapolku
       3. "Nautelankoski"
       4. "Hämeen härkätie"
   16. "Parainen" "http://fi.wikipedia.org/wiki/Parainen" (ruots. "Pargas") on entinen Suomen kaupunki ja nykyinen Länsi-Turunmaan kaupungin keskustaajama Varsinais-Suomen maakunnassa Länsi-Suomen läänissä. Länsi-Turunmaan kaupunki muodostui, kun Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö yhdistyivät vuoden 2009 alussa.[4] Paraisten kaupunki oli kaksikielinen. Asukkaista 54 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 45 prosenttia suomea. Parainen oli Kaskisten lisäksi Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki. Sitä kutsuttiinkin usein saariston pääkaupungiksi. Paraisten suurimmat saaret ovat Iso-Tervo (Stortervolandet), Pikku-Tervo (Lilltervo), Stormälö, Lillmälö, Ålönsaari (Ålön), Kyrklandet, Kirjalansaari (Kirjalaön), Lielahdensaari (Lielaxön), Lemlahdensaari (Lemlaxön), Mielisholma (Mielisholm), Attu, Sorpo, Heisala ja Tammo. Paraisten Kirjalansaarella sijaitsee Suomen ainoa kalakoulu eli Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Huomattavimmat rakennukset ovat keskiaikainen harmaakivikirkko, 1400-luvulta peräisin oleva "Kuitia"n linna, Partekin pääkonttori (1916 ja lisärakennus 1955), siunauskappeli (Erik Bryggman 1930), Atun kartano, Airiston lomakeskus, golfkenttä ja jäähalli.
   17. "Kuitia" "http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuitia" (ruots. Qvidja) on keskiaikainen kartano "Parai"silla. "Parai"sten kaupungin Lemlahden saaren pohjoisosassa sijaitseva "Kuitia"n kivilinna on vanhin Suomessa säilynyt kartano. Sen rakentamisen pani alulle valtaneuvos Joachim Fleming oletettavasti 1480–luvulla. Jo aiemmin "Kuitia" mainitaan asuttuna kartanona 1400–luvun alussa. Sen varhaisin tunnettu omistaja oli Maunu II Tavast, "Turu"n piispa. Vuonna 1439 hän lahjoitti kartano veljelleen Jöns Olofinpojalle sekä tämän vaimolle Marta Klauntyttärelle, joka oli "Turu"n linnan päällikön Klaus Lydekenpoika Djäknin tytär. Joachim Fleming oli Marta Klauntyttären tyttären poika, ja peri "Kuitia"n vuonna 1477. Maantieteellisesti "Kuitia" sijaitsee 400 m merestä, Pito sundista. Keskiajalla meri lainehti lähellä kartanoa, sillä lähimmät rantapellot ovat vain alle 10 m korkeammalla nykyistä merenpintaa. Kivilinna rakennettiin niinä levottomina aikoina, jolloin juutit purjehtivat ja ryöstivät Suomen rannikkoa. Sillä on varmasti ollut myös puolustuksellinen tarkoitus. Aivan lähellä on korkea vuori, meren puolelta jyrkkärinteinen Råbäckbergen, joka on saattanut olla muinainen linnavuori. "Kuitia" on rakennettu luonnonkivistä muuraamalla. Tiiliä on käytetty ovien ja ikkunoiden pieliin sekä kellariholveihin. Linnassa on kellarikerroksen päällä kolme kerrosta, joihin pääsee keskellä taloa olevaa portaikkoa. Eteläpäässä on poikittain kivinen siipirakennus, joka on ilmeisesti rakennettu samaan aikaan päälinnan kanssa, mutta josta mahdollisesti on myöhemmin purettu kaksi ylintä kerrosta. Linnan rakennutti valmiiksi Joachimin poika, amiraali ja valtaneuvos Erik Fleming. Kivilinna oli alkuaan osa nelikulmaista umpipihaa, jonka muut rakennukset olivat puurakenteisia ja perustettu muurattujen holvikellarien päälle. Nykyinen asuinkartano on rakennettu 1700– ja 1800–luvuilla. Kartano on edelleen asuttuna, ja on ollut af Heurlin –suvun omistuksessa pian puolitoista vuosisataa. Vuonna 1951 valmistuneen seikkailuelokuvan Sadan miekan mies ulkokuvaukset suoritettiin "Kuitia"n kartanon ympäristössä.
   18. "Turku" "http://www.turku.fi" "Virnamäen" polku "Aurajoki"laaksoon on linjattu useita ulkoilureittejä, joissa esitellään monipuolisesti Suomen yhdeksi kansallismaisemaksi valitun "Aura"jokilaakson luontoa ja kulttuuria. "Virnamä"en polku keskittyy esittelemään alueen pitkää historiallista ulottuvuutta ja sen varrella tutustutaan sekä esihistoriallisen että historiallisen ajan kulttuuriperintökohteisiin. Polun pituus: 1,5 km Opasteet ja polkumerkintä: Polun varren kohteet on varustettu opastauluin. Saavutettavuus: Polku ei sovellu liikuntaesteisille, mutta on muutoin helppokulkuinen. Varustus: Polun alussa "Halis"ten kosken rannalla on Myllärintuvan opastuskeskus. Opastuskeskus on avoinna kesäisin ja sieltä voi mm. ostaa kalastuslupia ja vuokrata kanootteja. Ajo-ohje: "Halis"tenkoskelle pääsee kääntymällä "Turu"sta Hämeentieltä (valtatieltä 10) "Halis"iin ja siitä heti "Aura"joen ylittävän sillan jälkeen tieluiskaa alas oikealle. Koskella on pysäköintialue ja sen tuntumassa "Aura"joen opastuskeskus. "Virnamä"en luontopolulle johtavat opasteet "Halis"tenkoskelta padon läheltä. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6715292 3242029 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6712473 241964 Lähin osoite: Valkkimyllynkuja 2 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Virnamäki" (853010011) Rautakautinen asuinpaikka ja kalmistoalue Muinaisjäännösryhmän muodostaa polttokenttäkalmisto, asuinpaikka ja lisäksi yksi hauta- tai polttokenttäkalmistoon liittyvä mahdollinen uhriröykkiö. Löytöalue on n. 250 m pitkä vyöhyke, josta koko matkalta löytyy asuinpaikka-alueelle tyypillistä kulttuurikerrosta. Koekuopituksessa on löytynyt mm. palaneen luun siruja, palanutta savea, saviastianpaloja ja pronssinen vyöhelan välirengas.
       2. "Komosten" Komosten kummut (853010006) 2 rautakautista maakumpua ja uhrikallio Kohde sijaitsee 850 m "Halis"ten koskesta itään, Vanhan Ravattulantien ja "Aura"joen välissä, välittömästi "Aura"joen pohjoisrannalla olevalla pienellä mäntysaarekkeella. Kummuista on löytynyt koekaivauksissa rautakautista keramiikkaa ja palanutta luuta. Itäisemmän kumpareen laella on selvästi havaittava, matala kumpu, n. 4 m2, jonka koko alalta pintatutkimus tuotti nokimaata.
       Muut nähtävyydet:
       1. "Paaskunnan" torppa
       2. "Halisten" historiallinen kylä
       3. "Halistuvan" Halistuvan opastuskeskus
       4. "Halisten koski"
       5. "Virnamä"en katajaketo
       6. paikallisesti arvokas "Komos"ten keto
   19. "Raisio" "http://www.raisio.fi" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/vaskipolku.html" "Vaskipolku" Vaskipolku esittelee "Raisio"n rautakaudelle ajoittuvia (500 eKr.-1125/1300 jKr.) muinaisjäännöksiä. Polku kulkee "Raisio"n kaupungissa "Raisio"njokivartta myötäillen "Ihala"n ja "Huhko"n alueilla. Vaskipolku on osa laajaa "Killin ja Nallin" luontoliikuntareitistöä. Polun pituus: 2 km Opasteet ja polkumerkintä: Kaikilla Vaskipolun muinaisjäännöskohteilla on informaatiotaulut ja polku on merkitty maastoon avaintunnuksilla. Reitistä kertovaa opasvihkosta myydään "Raisio"n museo- ja kulttuurikeskus Harkossa ja kirjaston yhteispalvelupisteestä. Arkeologin opastusta Vaskipolulle voi tiedustella ja varata Museo- ja kulttuurikeskus Harkosta, puh (02) 434 3381. Saavutettavuus: Sopii kävellen tai pyöräillen kuljettavaksi, ei vaikeakulkuisia kohtia, soveltuu osittain myös liikuntaesteisille. Polkua esittelevä yleisopaste ja autopaikoitusalue sijaitsevat polun lähtöpaikassa "Huhko"n kartanolla. Ajo-ohje: "Huhko"n kartano löytyy ajettaessa "Raisio"n keskustasta "Turku"un päin "Raisio"n tietä noin 1,5 kilometriä ja oikealle kääntyy "Huhko"ntie, joka ajetaan päähän saakka. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6716850 3235980 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6714030 235918 Lähin osoite: "Huhko"ntie 16 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Huhko"
       2. "Huhkonkallio" (680010002) Rautakautinen polttokenttäkalmisto "Huhkonkallio"n polttokenttäkalmisto sijaitsee "Raisio"njoen länsipuolella, "Turku" - "Rauma" -moottoritien koillispuolella kalliolla. Rinteet laskeutuvat jyrkästi lännen-, etelän- ja idänpuoleisille pelloille. Moottoritie rakennettiin kulkemaan kallion etelä-lounaispään halki 1960-luvun alussa ja tällöin löydettiin kallion räjäytysten yhteydessä rautamiekan katkelma ja viikinkiaikainen putkellinen keihäänkärki, mikä johti tutkimuksiin 1962. Tien ja sen luiskien alla jäävistä kallion koloista tavattiin yksi hiekkakivilatomus ja neljä muuta ladelmaa, joiden löydöt ovat lähinnä saviastianpaloja. Suurin osa jäljellä olevaa kalmistoa on ehjänä ja kalmistoalue saattaa jatkua myös tien länsipuolelle.
       3. "Ihala" Ihalan linnasmäki
       4. "Ihala"n koulumäen ruumiskalmisto
       5. "Mullin" (680010012) eduspelto Rautakautinen asuinpaikka "Mullin" talon pellosta löydettyä asuinpaikkaa on tutkittu vuosina 1994–97. Tutkimuksissa löytyi ensin 1700-luvun rakennuksen kivijalka, jonka alta tuli esiin vanhemman hirsirakennusten jäännöksiä. Radiohiiliajoitusten perusteella asuinpaikka on ollut käytössä n. 980 - 1220. Maan savisuuden vuoksi puujäännökset olivat säilyneet hyvin. Ne olivat peräisin yhteensä neljästä rakennuksesta, joista yksi tosin oli niin tuhoutunut, ettei siitä voitu tehdä luotettavia havaintoja. Kolmen paremmin säilyneen rakennuksen jäänteiden perusteella on voitu tulkita, että paikalla on ollut hirsirakennuksia, joiden seinäliitoksissa oli käytetty sekä lamasalvos- että varhopatsastekniikkaa. Asuinpaikka on sijainnut lähellä meren rantaa. Kaivauksissa löydettiin myös työkaluja, kuten työkirves, veitsiä, keritsimet, luuneuloja, värttinän painoja, pystykangaspuiden painoja, hioinkiviä, tulusrauta ja jauhinkiviä. Muuta "Mulli"sta on muutama lasimassahelmi, pronssinen hevosenkenkäsolki ja pronssisen rannerenkaan katkelma. Erikoisin löytö oli kuitenkin yli 16 kg painava lyijypronssiharkko.
       6. "Siiri" Siiri 1 ja Siiri 2, Rautakautinen polttokenttäkalmisto Siirin polttokenttäkalmisto sijaitsee kaakko-luode -suunnassa kulkevalla, asutuksen ympäröimällä, kallio- ja metsäsaarekkeen etelärinteellä, jota ympäröivät savipohjaiset pellot. Kalmistoon on tehty viikinkiaikana polttohautauksia, jotka levitettiin maantasaiseen kiveykseen. Paikalta on myös löytynyt yksi 1000-luvun ruumishautaus.
       7. "Papinkallio" (680010004) Rautakautinen asuinpaikka "Papinkallio"lla on kaksi löytöaluetta, joista toisella "Papinkallio" 1 nimisellä löytökeskittymällä on asuinpaikka, jossa on sekä rautakauden alun löytökerrostuma että myöhempi kulttuurikerros. Rautakauden alun asutuksesta kertoo mm. Morbyn keramiikka (ajoitus pronssikauden lopulta roomalaiseen rautakauteen) tähän asutusvaiheeseen kuuluvat myös paalunjäljet.. Myöhempään rautakauden lopulle (1000–1100-luvuille) ajoittuvaan kerrostumaan kuuluvat mm. kiviuuneilla varustetut hirsirakennukset. "Papinkallio" 2 alueelta on löytynyt rautakauden keramiikkaa ja savitiivistettä mm. varhopatsasrakenteisesta rakennuksesta. Löydetyt savimuotin kappaleet ovat osoitus metallivalusta. Todennäköisesti "Papinkallio" 1 on ollut asuinpaikkana, 2 työpaja-alueena.
       Muut nähtävyydet:
       1. "Huhko"n empiretyyppinen kartano
       2. "Huhko"n alikulkutunnelissa taitelija Yrjänä Ermalan rautakauden elämää esittävä seinämaalaus
       3. "Siiri"n kalmistomäellä kesällä nähtävissä rikas arkeofyyttilajisto.
       4. "Huhkonkoski"
       5. "Raision Pyhän Martin kirkko"

2. "Läänerannik" "Länsirannikko" "West coast"

   > põhja
   1. "Satakunta"
   2. "Tammela" "http://www.tammela.fi" "Liesjärv"en kulttuuripolku kulkee "Liesjärv"en kansallispuistossa, jonka luonnontilaisimpia osia eli aarniometsiä on suojeltu jo 1920-luvulta lähtien. Polun varrella voi tutustua poikkeukselliseen kulttuurimaisemaan harvaan asutulla Hämeen järviylängöllä, joka on viljavien maatalousalueiden keskelle jäänyttä karua saloseutua. Polun pituus: 20 km Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty Metsähallituksen polkumerkeillä ja sen varrella olevat muinaisjäännökset on opastettu informaatiotauluin. Saavutettavuus: "Liesjärv"en Kansallispuiston reitit lähtevät Pirttilahden, Kopinlahden, Lehdoksen, Sikomäen ja "Kortenie"men pysäköintialueilta, jonne auton voi paikoittaa. Varustus: - Ajo-ohje: "Kortenie"men perinnetilalle ja Kopinlahteen ajettaessa on valtatie 2:lta kääntyvän tien risteyksessä opaste "Liesjärv"en kansallispuistoon. Risteys sijaitsee "Helsin"ki–Pori -valtatien varrella 24 km päässä "Karkkila"sta ja 22 km päässä Forssasta. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6737786 3324999 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6734958 324900 Lähin osoite: Härkätie 772 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
      1. "Hyypiönmaja" Hyypiönmaja (1000006761) Kivikautinen asuinpaikka Kyynäränharjun tyvessä, tiheän kuusimetsän suojassa erottuu selvästi "Liesjärv"en vanha rantatörmä, joka sijaitsee Hyypiönmajan asuinpaikka. Kohde on tutkimusten perusteella erittäin hyvin säilynyt. Asuinpaikka rajautuu idässä harjuun ja jatkuu lännessä ainakin rantaan menevälle polulle saakka. Paikalla tehdyissä koetutkimuksissa löytöinä on saatu talteen keramiikkaa sekä kvartsia.
      2. "Liesjärven" (1000006918) Kivikautinen löytöpaikka Liesjärven rannalta on löydetty kivikautinen tasataltta KM 27789.
      3. "Korteniemi" (834010018) Kivikautinen asuinpaikka Korteniemen laaja kivikautinen asuinpaikka sijaitsee "Liesjärv"en lounaisrannalla. Siihen kuuluvia löytöjä on tullut rantahiekasta Ahonnokan kaakkoiskärjestä aina Taipaleensuon kaakkoisrannalle saakka eli lähes kilometrin matkalta. Osa löydöistä on 20 cm syvyydeltä vedestä. Asuinpaikalta esiin tulleet löydöt ovat kvartsia ja piitä.
      4. Muut nähtävyydet: "Kortenie"men perinnetila
   3. "Karkkila" "http://www.karkkila.fi"
   4. "Somero" "http://www.somero.fi"
   5. "Liesjärvi" "http://www.outdoors.fi/liesjarvinp" "www.luontoon.fi/liesjarvi" "http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=222" "Liesjärv"i National Park is a versatile outdoor recreation destination. History comes to life right before the visitors’ eyes at "Korteniemi" Heritage Farm, where guests can try their hand at farm chores. Visitors can also hike through the fairytale-like "Ahonnokka" old growth forest and over the grand "Kyynäränharju" Ridge, which cuts through lake scenery. "Liesjärv"i National Park is a good day trip destination. "Liesjärv"i National Park is located in the Häme Lake Uplands. This area is a rugged backwoods surrounded by fertile fields. Shores and beaches dominate the scenery. They encircle four adjoined lakes and a couple mire ponds. Even though the park is small in area there are almost 50 km of forested shore-line. Adding to this already varied terrain are Kyynäränharju, a sandy shored ridge which separates Lakes "Liesjärv"i and "Kyynäräjärvi", and around 40 islands and islets. "Liesjärv"en kansallispuiston sijainti SuomessaEtelä-Suomen lääni, Kanta-Häme "Tammela" , "Karkkila" ja "Somero" Pinta-ala 21 km², perustettu 1956 Aluetta hoitaa Metsähallitus. "Liesjärv"en kansallispuisto on monipuolinen retkikohde. Vanhat ajat heräävät eloon "Kortenie"men perinnetilalla, jossa saa kokeilla entisaikojen askareita. Patikoiden voi tutustua muun muassa tunnelmalliseen "Ahonnokan" vanhan metsän alueeseen sekä komeaan, järvimaisemaa halkovaan "Kyynäränharjuun". "Liesjärv"en kansallispuisto sopii hyvin päiväretkikohteeksi. "Liesjärv"en kansallispuisto on osa ns. Hämeen järviylänköä, viljavien maatalousalueiden keskelle jäänyttä karua saloseutua. Maisemia hallitsevat rannat, jotka luikertavat neljän toisiinsa liittyvän järven ja parin suolammen ympärillä. Puiston pienestä alasta huolimatta metsäistä rantaviivaa on liki 50 km. Sokkeloisen maiseman monipuolisuutta lisäävät vielä "Liesjärv"eä ja "Kyynäräjärveä" erottava matala hiekkarantainen Kyynäränharju sekä nelisenkymmentä eri kokoista saarta ja luotoa.
   6. "Kiljamo"
   7. "Torro"
   8. "Torronsuo" "http://www.outdoors.fi/torronsuonp" National Park Location of "Torronsuo" National Park in FinlandProvince of Southern Finland, Kanta-Häme Region Municipality of "Tammela" Area: 30 sq.km. Established in 1990. Photo: Heli SaloniemiOn "Torronsuo" Mire, you will experience the Finnish landscape at its most original; the large open mire landscape has looked the same for thousands of years. You can visit "Torronsuo" on a half-day hiking trip around "Kiljamo" , or on a day trip to the southern parts of the park and outside the National Park in the traditional agricultural landscape of the village of "Torro" . Especially in the spring and the autumn, "Torronsuo" is a good place to observe the migrating birds, many of which stop to rest on the mire, for example cranes and geese. "Torronsuo" Mire is one of the largest and most impressive mires in the southern Finland. Especially the wilderness-like scanery of the eastern part of the park is great. Despite its location surrounded by old agricultural areas and big towns, the mire is still almost in its natural state.
   9. "Yläne" "http://www.ylane.fi"
   10. "Vaskijärvi" 19 km / 7 tuntia "Vaskijärv"en reitti on oikea kohde kuljettavaksi niille, jotka haluavat kokea koko eteläsuomalaisen luonnon kirjon yhteen päivään mahdutettuna. Luonnonpuisto, jossa kulkeminen on merkittyjä polkuja lukuun ottamatta kielletty, on hieno näyte luonnontilaisesta suo- ja metsämaisemasta. "Vaskijärv"en kaakkoispuolen jyhkeiltä kallioilta aukeaa komea näkymä järven yli luonnonpuiston suoalueille, jonka yläpuolisella taivaalla kaartelee kalasääski. Puiston ulkopuolisilla osilla reitti kulkee poluilla ja metsäteillä. Reitillä on paljon korkeusvaihteluja, mikä osaltaan lisää haastavuutta. Matkan varrelle sattuu kaksi tulentekotaukopaikkaa (Valastenmaa ja Vesiraumanmäki) joissa paistettujen makkaroiden ja eväsleipien energialla kulkija jaksaa taivaltaa koko 19 km pitkän reitin. Matkan pituudesta johtuen kokemattoman kävelijän on syytä lähteä liikkeelle heti aamuvarhaisella, jotta varmasti ehtii illaksi takaisin. Luontevin lähtöpiste "Vaskijärv"en lenkille on Elijärvenkulman parkkipaikka. Avautuvasta karttaikkunasta saat karttamerkkien selitykset esiin paimalla oikeassa kentässä olevaa karttamerkit valikkoa.Vastaavasta kohdasta voit hae valikon alta valita haun paikannimellä tai eimerkiksi selvittää nimeämäsi lintulajin havaintoja . Strict Nature Reserve Location of "Vaskijärv"i Strict Nature Reserve in FinlandProvince of Western Finland, Southwest Finland (Varsinais-Suomi) Region The municipality of "Yläne" Area: 15 sq.km. Established in 1956. "Vaskijärv"i Strict Nature Reserve. Photo: Katariina Hopponen"Vaskijärv"i Strict Nature Reserve with its surroundings is one of the largest areas in Southwestern Finlands which still are wilderness-like. The Strict Nature Reserve lies in almost unbreakable peace, you can just hear Cranes (Grus grus) shouting and Dragonflies (Odonata) buzzing. If you stop on the duckboards, you may notice that you are being observed. The Moose (Alces alces) on the edge of the forest wonders what is this strange creature walking in the landscape. In the Strict Nature Reserve, visitors can hike along two marked trails going through the area. The trails are part of "Kuhankuono" Hiking Trail Network. It is not allowed to walk outside the marked trails. The Natural Features of "Vaskijärv"i "Vaskijärv"i Strict Nature Reserve is located on the flat watershed region of Southern Finland. There are a couple of lakes with pine bog shores, but most of the nature reserve’s area is made up of mires. "Vaskijärv"i Strict Nature Reserve is the most important area in conserving raised bogs in Southwestern Finland. In addition to raised bogs, there are also northern features, such as aapa mires. In the middle and on the edges of the mires, there are forested islands, which have never been logged. In addition to coniferous trees and the Birch (Betula) there are Littleleaf Lindens (Tilia cordata) and Aspens (Populus tremula ) growing on the islands. The bird species of the area include the Common Crane (Grus grus), the Osprey (Pandion haliaetus), the Black Grouse (Tetrao tetrix) and the Willow Grouse (Lagopus lagopus). In "Vaskijärv"i area also live mammals, such as the Common Otter (Lutra lutra) and the Siberian Flying Squirrel (Pteromys volans). Also the Moose (Alces alces) population is strong. The abundance of insect species in the area is due to the old-growth forests.
   11. "Aura" "http://www.aura.fi"
   12. "Masku" "http://www.masku.fi"
   13. "Mynämäki" "http://www.mynamaki.fi"
   14. "Nousiainen" "http://www.nousiainen.fi" The first signs of humans around the area where the "Kurjenrahka" National Park now is, were Stone Age hunter-gatherers’ tools, which were found in Saksala, in the municipality of "Nousiai"nen. In addition, a stone artefact probably from the Bronze Age or early Iron Age has been found in the area. The prehistorical artefacts which have been found are chisels and shaft-hole axes.
   15. "Pöytyä" "http://www.poytya.fi"
   16. "Rusko" "http://www.rusko.fi"
   17. "Savojärvi"
   18. "http://www.outdoors.fi/kurjenrahkanp" "Kurjenrahka" National Park Location of "Kurjenrahka" National Park in FinlandProvince of Western Finland, Southwest Finland (Varsinais-Suomi) Region City of "Turku" and the municipalities of "Aura" ( in Finnish and Estonian), "Masku" , "Mynämäki" , "Nousiainen" , "Pöytyä" and "Rusko" Area: 29 sq.km. Established in 1998. Korpijäärä "Kurjenrahka" National Park with its mires and forests is ideal for day trips and observing nature. One of the best known sights of the National Park is "Kuhankuono", the old boundary mark of eight municipalities. Hikes can be extended to last a couple of days on the hiking trail network called "Kuhankuono"n retkeilyreitistö, which also goes to the surroundings of the park and, for example, to "Vaskijärvi" Strict Nature Reserve, which is located about 10 km north-west from the National Park. "Kurjenrahka" National Park is the largest and most diverse protected mire area in the Southwest Finland. In addition to the mires, the park includes the old-growth forest area of "Pukkipalo" and a part of Lake "Savojärvi". In "Kurjenrahka" National Park, the mires which are in their natural state and the old-growth forests can develop undisturbed. Other areas, which have been used for commercial forestry, will also be restored back to their natural state.

       REITIT

       Opastus maastossa: oranssi nauha + 3 sinistä palloa = ympyräreitti, saavut aikanaan lähtöpaikkaan oranssi nauha +3 valkoista palloa = yhdysreitti , POISTUT ympyräreitiltä, et saavu lähtöpaikkaan "Kuhankuono"n reitistöllä on käytetty reittiviittoja ja puuhun kiinnitettyjä oranssin värisiä opastenauhoja.Opastenauhoissa on "Kuhankuono"n retkeilyreitistö teksti ja kolme väriympyrää, joko sinisellä tai valkealla värillä. Sinistä väriä on käytetty sulkeutuvalla ympyräreitillä. Seuraamalla sinistä opastusta kulkija palaa aikanaan lähtöpaikaan. Valkoista väriä on käytetty yhdys- tai pistoreiteissä.Seuraamalla tätä viitoitusta kulkija poistuu käyttämältään ympyräreitiltä.Tämä viitoitus johtaa ympyräreitiltä joko erillään olevalle taukopaikalle ( esim. "Lakjärv"i ), näköalapaikalle tai toiselle sinisellä mekitylle ympyräreitille. Metsähallituksen hallinnoimilla kansallipuiston ja luonnonpuiston reiteillä on oma opastusjärjestelmänsä. Tarvittaessa käytetään kasoisopastusta. "Kuhankuono"n retkeilyreitistön kartaa apuna käyttaen onnistuu marjastus- ja sienestys reittiuran lähistöä laajemmallakin alueella. Edellä sanottu ei koske kuitenkaan VASKIJÄRVEN LUONNOPUISTOA, missä LIIKKUMINEN ON SALLITTU AINOASTAAN POLKU-URALLA.
       1. The marked trails of the National Park, together with the larger hiking trail networks ‘"Kuhankuono"n retkeilyreitistö’ and ‘"Suokul"lan reitti’, make up more than 300 km of trails. Starting Points for Trails The parking areas of the National Park are the starting points for the trails. "Kuhankuono" "http://www.kuhankuono.fi" "http://www2.varsinais-suomi.fi" "Kuhankuono"n retkeilyreitistö is a hiking trail network set up in co-operation with the Regional Council of Southwest Finland, the surrounding municipalities and the landowners. It has 150 km of trails, made up of footpaths, duckboards and forest roads. The network is maintained by the municipalities, and the facilities inside "Kurjenrahka" National Park and "Vaskijärvi" Strict Nature Reserve are maintained by Metsähallitus. o The trail goes through "Vaskijärvi" Strict Nature Reserve in two places: In the northern part of the area for about 3 km and in the southern part for about 2,3 km. In the southern part of the Strict Nature Reserve it is also possible to hike on a 3,2 km long circular trail. It starts outside the nature reserve on "Vesirauma" Hill, goes near the shore of Lake "Kajavajärvi", and returns to Vesirauma Hill. The wettest places have duckboards, but when the water is high you will need rubber boots to keep your feet dry. It is not allowed to walk outside the marked trails in the Strict Nature Reserve. + Services: There are no services in the area of "Vaskijärvi" Strict Nature Reserve. + Please note that it is not allowed to walk outside the marked trails in the Strict Nature Reserve. The Old Boundary Mark of "Kuhankuono": The municipal border at "Kuhankuono". "Kuhankuono" has been known as an important boundary mark for more than 600 years. The name of the stone means “Pikeperch’s Snout”, which is supposedly describes the shape of the place. Some believe that the name refers to old boundaries of fishing and hunting areas and tracks. The earliest record of "Kuhankuono" is from 1381, when the list of the places on the boundary of the municipalities of "Masku" and "Nousiai"nen ended there. The stone is still a boundary mark of eight municipalities: "Aura", "Masku", "Mynämä"ki, "Nousiai"nen, "Pöytyä", "Turku", Vahto and "Yläne". Nowadays "Kuhankuono" is one of the best known sights of the area, and it can be reached by walking on the duckboards of "Kuhankuono" Hiking Trail Network. Towards Modern Times Parish forests In the Middle Ages there was a peculiar system of land ownership in the surrounding parishes; so called parish forests. These mostly peripheral forests were jointly owned by the whole parish. The parish forests were established at "Kuhankuono" probably after the boundaries of the parishes had been marked until there in the 1300s. The first map of "Kuhankuono", which then was the boundary of seven parishes, was made by the King’s scribe, Jaakko Teitti, in 1550. The parish forest system ended in 1800s, and the forests were divided between the largest estates of each parish. Soon after the parish forests were divided in the 1800s, two manors bought peripheral forest and mire areas around Lake "Savojärvi". However, the manors faced financial difficulties, and had to sell the areas to the state already in the mid 1800s. Therefore by 1885 there was already 100 sq.km. of crown land in the area, a quarter of which was mire. The forests in the area were logged clear in the 1870s - 1880s before they were sold to the state, so in the beginning of the 1900s the state forests in the area were mostly young. However, some islands in the middle of mires had been saved from logging. It has been known for a long time, that the mires and the old-growth forests which were saved from logging are very valuable. Already in 1978, the government made a decision in principle to establish a National Park in the area. However, it did not happen until 20 years later, in 1998.
       2. "http://www.raisio.fi" "Suokullan" reitti Hiking Trail Network comes from the town of "Raisio", 30 km away and joins up with "Kuhankuono" Hiking Trails.
       3. "Pukkipalo" 9 km / 3.5 tuntia "Pukkipalo"n reitti on koko "Kuhankuono"n retkeilyreitistön suosituimpia osuuksia. Syykin on selvä - lounaisen Suomen hienoin vanhan metsän kohde, "Pukkipalo"n aarnialue, sattuu tämän reitin varteen. Jos haluat nähdä metsän niin kuin Jumala sen tarkoitti, sinun on paras tulla tänne. "Pukkipalo" lähialueineen on osa "Kurjenrahka"n kansallispuistoa, ja jää siten kirveenkoskemattomaksi ikikuusikoksi tulevaisuudessakin. Reitillä on pituutta kaikkiaan 9 km. Lähtöpaikkoja on kaksi, "Rantapiha" "Savojärv"en rannalla, sekä "Pukkipalo"n parkkipaikka. Makkaraa voi matkan varrella paistaa kolmessakin pisteessä, ja korkeimmille kallioille on sijoitettu levähdyspenkkejä maisemien katseluun. Reitti on kunnostettu helppokulkuiseksi kesällä 2006, joskin Huhtaniitunmäen, Paltanvuoren ja Takaniitunvuoren kalliot kysyvät kulkijaltaan sentään hiukan kuntoa. Reitin kiireettömään kiertämiseen kannattaa varata aikaa reilusti kolme tuntia. Avautuvasta karttaikkunasta saat karttamerkkien selitykset esiin paimalla oikeassa kentässä olevaa karttamerkit valikkoa.Vastaavasta kohdasta voit hae valikon alta valita haun paikannimellä tai eimerkiksi selvittää nimeämäsi lintulajin havaintoja . Nature Trail * "Pukkipalo" - "Takaniitunvuori" Trail in the old-growth forest area of "Pukkipalo" has about 1 km section where you find boards with information on the natural features of the old-growth forest. This is not a circular trail. The nearest parking area is in "Pukkipalo", about 2 km away. o o Services: Campfire place at Takaniitunvuori Hill. Sights: "Pukkipalo" old-growth forest, the scenery from Takaniitunvuori Hill.
       4. "Karpalopolku" Circle Trails There is one marked circular trail in the area, but it is possible to combine different sections of the National Park trails with sections of "Kuhankuono" hiking trail network outside the park, to form circular trails of different length. "Kuhankuono" outdoor map (retkeilykartta) ( "http://www.varsinais-suomi.fi", in Finnish) is the most useful map for planning the route. * "Karpalopol"ku Trail, 2 km, goes from "Kurjenpesä Nature Information Hut" at Lake "Savojärvi" to "Kuhankuono" boundary mark, and from there it continues to east and back to the Nature Information Hut. The beginning of the trail, from the Nature Information Hut to "Kuhankuono" boundary mark, is also suitable for wheelchail users or visitors with a baby pram. East of "Kuhankuono", the mire sections of the trail have duckboards. o o Services: A cooking shelter and a dry toilet at Kurjenpesä Nature Information Hut. Both are accessible by wheelchair. Sights: "Kuhankuono" boundary mark. First inhabitants: There was no permanent settlement in the "Kurjenrahka" area until the mid 1700s. According to tradition, the first permanent inhabitants in Lake "Savojärvi" area would have been former bailiff Johan Bärnstedt and his wife Maria, who moved there in 1757.
       5. "Rantapiha" Other Trails * A 2,5-km-long trail goes from Kurjenpesä Nature Information Hut to "Rantapiha" on the western side of Lake "Savojärvi" via "Kuhankuono" boundary mark. Part of the trail has duckboards. o o Services: A cooking shelter and a dry toilet at Kurjenpesä Nature Information Hut. Both are accessible by wheelchair. Services of "Rantapiha". Sights: "Kuhankuono" boundary mark, the civil war memorial in "Vähä-Välisaari".
       6. "Lakjärvi" A 2,8-km-long trail goes through "Pukkipalo" old-growth forest. It has about 1 km section where you find boards with information on the plant and animal species of the old-growth forest. The nearest parking area is in "Pukkipalo", about 1,8 km from the southern end of the trail. On the northern side of the old-growth forest area, about 0,6 km before "Lakjärv"i lean-to shelters, it is possible to head back to the parking area in "Pukkipalo", which is about 1,4 km from the fork of the trail. From "Lakjärv"i, you can continue on "Kuhankuono" Hiking Trails outside the National Park. o o Services: In the southern end of "Pukkipalo" Trail, at Takaniitunvuori Hill, there are a campfire place and a dry toilet, and in the northern end of the trail, at "Lakjärv"i, there are a lean-to shelter and a dry toilet. Sights: "Pukkipalo" old-growth forest, the great scenery over the mire area from Takaniitynvuori Hill.
       7. "Vajosuo" On "Vajosuo" Mire, the marked trail mostly goes in the forest and round the edges of the mire. There is a bird watching tower by the side of the trail. The trail joins up with "Suokul"la and "Kuhankuono" Hiking Trail Network. o o Services: Lean-to shelter, dry toilet and "Vajosuo" Reservable Hut. More information on the hut from "Blåmusslan" Visitor Centre, tel.int. +358 205 64 4620. Sights: In "Vajosuo" bird watching tower you can, in addition to the birds, also admire the view over the mire.
       8. "Töykkälä" The trail from "Töykkälä" to "Kuhankuono", 5,8 km, was opened in 2004. It starts at "Töykkälä" parking area and goes along the rocks on the edges of the mire and the forested islands. The mire sections have duckboards. o o Services: A lean-to shelter and a dry toilet on the southern side of "Kurjenrahka" Mire. Sights: From Koivusaari observation tower you get a view over "Kurjenrahka" Mire, which is in its natural state with its puddles.
       9. Skiing Trails In the winter, there are skiing trails in the National Park depending on the snow conditions. The skiing trails are not maintained regularly. The trails are marked in "Kuhankuono" outdoor map. You can check the skiing trail situation from the tourism association "Kurjenkello" ( "http://www.kurjenkello.fi").
       10. "Kattilakallio" 10 km / 2.5 tuntia Kymmenen kilometrin kävely ja kaksi suurta järveä! Se on vähävetisessä Lounais-Suomessa vähintäänkin riittävä syy lähteä Kahden järven kierrokselle. Käveltävää matkaa kertyy kymmenen kilometriä ja reitti kulkee pääosin helppokulkuisia tie- ja polkupohjia, joilla selviää erinomaisesti vaatimattomallakin vaellusvarustuksella. Reitin varrella on nähtävänä paitsi Pyhä- ja Elijärvi, myös "Kattilakallio"n hiidenkirnut ja monenlaista metsäluontoa. Karjalevon taukopaikalla on nuotiopaikka makkaranpaistoon ja Valasrannalla voi kesäviikonloppuisin vaikka tanssia. Luonteva lähtöpiste reitille on Valasrannan parkkipaikka. Helppokulkuisen reitin voi kulkea nopeastikin, mutta keskimäärin lienee syytä varata aikaa ainakin reilut kaksi tuntia. Avautuvasta karttaikkunasta saat karttamerkkien selitykset esiin paimalla oikeassa kentässä olevaa karttamerkit valikkoa.Vastaavasta kohdasta voit hae valikon alta valita haun paikannimellä tai eimerkiksi selvittää nimeämäsi lintulajin havaintoja .
       11. "Pirunkirkon" patikka 2x 8 km / 7 tuntia Tämän reitin varrelta on piru kelpuuttanut kirkokseen komean, louhikkoisen kallion. Se kuvaakin hyvin tämän reitin luonnetta. Jyrkät kalliot seuraavat toinen toistaan, ja vaativat kulkijalta kokemusta ja pitäviä kenkiä. "Pirunkirk"on patikkaa ei voi suositella jaloistaan epävarmoille ensimmäiseksi vaelluskohteeksi. Kulkijansa tämä reitti palkitsee komeilla maisemilla ja monipuolisella metsäluontokokemuksilla. Reitin varrella on kaksikin nuotiopaikkaa ja yksi laavu. Omalla autolla saapuvan kannattaa käyttää lähtöpisteenään Soikeroisten parkkipaikkaa. Pituutta tällä edestakaisin kuljettavalla reitillä on 8 km yhteen suuntaan. Avautuvasta karttaikkunasta saat karttamerkkien selitykset esiin paimalla oikeassa kentässä olevaa karttamerkit valikkoa.Vastaavasta kohdasta voit hae valikon alta valita haun paikannimellä tai eimerkiksi selvittää nimeämäsi lintulajin havaintoja .
       12. "Haukkavuoren" reitti 10 km / 2x 3 tuntia "Haukkavuor"en reitti on kymmenen kilometriä pitkä pistoreitti "Kuhankuono"n parkkipaikalta itään. Reitti kulkee osin tiettömillä suolakeuksilla ja kalliosaarekkeilla, osin taas tiepohjia pitkin. Reitin varrella on useita tulipaikkoja ja laavuja ja se päättyy "Haukkavuor"en liikuntakeskukseen "Pöytyä"llä. Reitti on helppokulkuinen ja luontevia lähtöpaikkoja ovat "Kuhankuono"n parkkipaikka Säkyläntien varressa tai "Haukkavuor"en liikuntakeskus reitin itäisessä päässä. Taukoineen reitin edestakaiseen kulkemiseen on syytä varata ainakin kuusi tuntia aikaa.
       13. "Vajosuon" vaellus 30 km / 2 vrk Lähes 30 km pitkänä "Vajosuo"n vaellus on kahden päivän huvi kokeneemmallekin kävelijälle. Niinpä reitti kannattaakin suunnitella siten, että yöpymiseen soveltuva laavu sattuu kohdalle iltasella. Käytännössä parhaat lähtöpaikat reitille ovat "Rantapiha" tai Kurjenpesä pohjoisessa ja "Vajosuo"n parkkipaikka etelässä. Matkan varrelle mahtuvat "Kurjenrahka"n kansallispuiston suuret suot, "Vajosuo" ja "Kurjenrahka", jotka avarina ja luonnontilaisina ovat vaikuttavia kaikkina vuodenaikoina. Reitti sivuaa myös "Pukkipalo"n aarnialuetta ja "Savojärv"eä. Kansallispuiston ulkopuolella vuorottelevat vaihteleva metsäluonto ja hoidettu maalaismaisema. Avautuvasta karttaikkunasta saat karttamerkkien selitykset esiin paimalla oikeassa kentässä olevaa karttamerkit valikkoa.Vastaavasta kohdasta voit hae valikon alta valita haun paikannimellä tai eimerkiksi selvittää nimeämäsi lintulajin havaintoja .
       14. "Kangenmiekan" kierros 8 km / 2, 5 tuntia "Kuhankuono"n retkeilyreitistön eteläisin osakokonaisuus, "Kangenmiek"an kierros, yltää jo melkeinpä "Suokul"lan reitin alueelle. Maasto on täällä kuivaa harjumännikköä ja avokalliota. Kuivalla kangasmaalla ja metsäautoteillä kulkeminen on vaivatonta ja maisemat avaria. Paksujen harjusorapatjojen käyttökelpoisuus on huomattu myös rakentajien keskuudessa, ja etenkin länsireunalla reittiä onkin nähtävillä suuria sorakuoppia, joihin kulkija kuumana kesän päivänä voi pulahtaa uimaan. Reitin lounaiskulmassa on reitin luontevin lähtöpiste ja parkkipaikka jota omalla autolla saapuvan kannattaa käyttää lähtöpisteenään. Kahdeksan kilometrin helppokulkuiseen kierrokseen on syytä varata aikaa ainakin kaksi tuntia plus tauot.( Huom !Tältä sivulta avautuvaan karttaan ei ole vielä korjattu saneerauksessa siirrettyä taukopaikkaa, mikä sijaitsee nyt reitin koillisosassa.Nuotiopaikan ja PuuC:n karttamerkinnät poistuvat ja korvautuvat P- alueen merkinnällä )
   19. "Laitila" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/untamala.html" "Untamala"n kulttuurimaisemapolku esittelee vakkasuomalaista kulttuurimaisemaa ja sen kehittymistä rautakaudelta nykypäivään. Polun pituus: 2,3 km Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty mataliin puupaaluihin tai aitatolppiin kiinnitetyillä sinikeltaisilla polkumerkeillä. Varsinaisia nähtävyyskohteita on viisi ja ne on merkitty informaatiotauluin. Saavutettavuus: Osittain sopii myös liikuntaesteisille, sillä polku kulkee osan matkasta kyläteitä pitkin. Osa polusta kulkee lammaslaitumen halki, sinne pääsee porrasveräjän kautta. Veräjät ovat vaikeakulkuiset ja sateella jonkin verran liukkaat. Varustus: Polun alussa olevassa informaatiokeskuksessa on käymälä ja polun varrella on "Ventola"n kylätalo, jossa on kesäkahvila ja pihapiirissä yleisökäymälä. Ajo-ohje: Valtatietä 8 ajetaan "Laitila"n kirkonkylän suunnasta Poriin päin 5 km, jonka jälkeen opasteiden mukaan käännytään vasemmalle. Polku alkaa arkeologiakeskus "Untamala"n luota ja auton voi jättää keskuksen pysäköintipaikalle. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6767220 3209360 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6764380 209308 Lähin osoite: Untamontie 55 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Untamala"

          Arkeologiakeskus "Untamala", kyläraitti

          Rautakautinen kumpukalmisto ja kyläraitin pystykivet Myllymäen-Vuorenpään roomalaisaikainen kumpukalmisto on muinaisjäännös, josta "Untamala"n tyypin kummut ovat saaneet nimensä. Paikalla on vielä 1900-luvun alussa sijainnut lähes neljäkymmentä matalaa hautakumpua, joihin on haudattu sekä poltettuja että polttamattomia vainajia. Kalmiston käyttö on alkanut vanhemmalla roomalaisajalla ajanlaskun taitteessa, mutta sitä on käytetty vielä kansainvaellusajalla. Suuri osa kummuista on tutkittu 1900-luvun alussa ja osa niistä on tuhoutunut myöhemmissä soranotoissa. "Untamala"n kumpukalmiston muinaisjäännökseen kuuluu myös kylätien länsipuolella sijaitseva kymmenen pystykiven rivi. Näitä on tulkittu joko hautamuistomerkeiksi tai esim. kulkuväylän merkiksi. Samanlaisia kiviä on vielä kolme tienvarressa kumpukalmistosta pohjoiseen.
       2. "Kalevanpojan viikatteen tikku" "Untamala"n kirkko (400010252) Rautakautisia ruumishautoja "Untamala"n kirkon eteläpuolella on nelisivuinen, ylöspäin kapeneva pystykivi, jota nimitetään Kalevanpojan viikatteentikuksi. Kiven juuressa tehtiin vuonna 1952 arkeologiset kaivaukset, joissa löytyi kaksi ruumishautaa, jotka on ajoitettu varhaiskeskiajalle, 1100–1200-luvuille. Löydöt viittaavat siihen, että vainajat ovat olleet naisia. Muualta kirkkomaalta ei koekaivauksissa ole havaittu muinaisjäännöksiä. Kirkkomaalta 50 m itäkaakkoon sijaitsevan rakennuksen kivijalan alta on löytynyt ristiretkiaikainen runsaslöytöinen ruumishauta, joka viitannee siihen, että paikalla on alun perin sijainnut laaja myöhäisrautakautinen kalmisto. Paikka on suureksi osaksi tuhoutunut pihamaata tasoitettaessa.
       3. valtakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi "Untamala"n harjulla
       4. "Elsilä" (400010252) Rautakautinen kuppikivi, kumpare, mahdollisia röykkiöitä "Elsilä"n pienellä Joukahaisen tien ja valtatien 8 kulmaukseen jäävällä peltosaarekkeella sijaitsee maansekaisia röykkiöitä, joiden arvellaan ajoittuvan rautakaudelle sekä kuppikivi, jonka pinnassa on 12 kuppia. Kuppikivi sijaitsee saarekkeen eteläosassa.
       Muut nähtävyydet:
       1. Kylätalo "Ventola"

   20. Old "Rauma"

       Region of Satakunta, Province of Western Finland (formerly Province of "Turku"-Pori) N61 07 41.0 E21 30 42.0 Ref: 582 Situated on the Gulf of Botnia, "Rauma" is one of the oldest harbours in Finland. Built around a Franciscan monastery, where the mid-15th-century Holy Cross Church still stands, it is an outstanding example of an old Nordic city constructed in wood. Although ravaged by fire in the late 17th century, it has preserved its ancient vernacular architectural heritage.
       1. "Idyllic, culturally rich seaside town" "Rauma", founded in 1442, is an idyllic seaside town steeped in culture. "Rauma" offers its 37,000 inhabitants high-quality modern services. "Rauma" provides a spacious and safe living environment. Whether you choose a home in the town centre or a more country-type dwelling, good basic public services and high-quality education, cultural and leisure services are available to you. The town is a dream come true for shoppers and gourmets. Especially during the summer months, the marketplace is a popular meeting place. The heart of the town is Old "Rauma", which is the largest preserved coherent medieval wooden town area in the Nordic region. In 1991 the area was selected for UNESCO's World Heritage Sites. International Ladies’ Day Event Childrens Cultural Week Autumn 2008 "Rauma" Bulletin 2/2008 Immigration Development Program Free of charge access to RaumaWLAN network "Rauma", Pori, Tampere and "Turku" have joined together to publish a brochure on their cities intended for foreign OL3 employees Event calendar Reply form for making a complaint concerning parking ticket (printable)
   21. "Lappi"
   22. Bronze Age Burial Site of

       "Sammallahdenmäki" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/sammallahti.html"

       Region of "Satakunta" , Province of Western Finland N61 07 14 E21 46 39 Ref: 579rev This Bronze Age burial site features more than 30 granite burial cairns, providing a unique insight into the funerary practices and social and religious structures of northern Europe more than three millennia ago. "Lappi" , "Sammallahdenmä"en röykkiöalue "Sammallahdenmä"ki nimitettiin joulukuussa 1999 ensimmäisenä suomalaisena esihistoriallisena muinaisjäännöksenä UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Röykkiöalue on valittu luetteloon Suomen ja koko Skandinavian edustavimpana läntisen pronssikulttuurin kohteena. Pronssikautiset muinaisjäännökset sekä niitä ympäröivä hyvin säilynyt kalliomaisema muodostavat poikkeuksellisen mielenkiintoisen tutustumiskohteen. Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset: "Sammallahdenmä"en muinaisjäännöskokonaisuus käsittää n. 40 pronssi- ja varhaismetallikautista hautaröykkiötä. Näistä tunnetuimmat ovat nk. Kirkonlaattian nelikulmainen röykkiö ja nk. Huilun pitkä raunio alueen eteläosassa. "Sammallahdenmä"ki (406010010) Pronssikautinen röykkiöalue "Sammallahdenmä"en muinaisjäännöskokonaisuus käsittää n. 40 pronssi- ja varhaismetallikautista hautaröykkiötä 700 m:n matkalla kallioharjanteella ja kangasmaastossa. Alue on Unescon maailmanperintökohde. "Sammallahdenmä"ellä on useita erilaisia pronssikautisia (n. 1300–500 eKr.) röykkiötyyppejä: matalia, pyöreitä pikkuröykkiöitä, suuria kekomaisia hiidenkiukaita ja pyöreitä kehäröykkiöitä sekä matalia paasiarkullisia röykkiöitä esiroomalaiselta rautakaudelta (500 eKr. – 50 jKr.). Lisäksi paikalla on neliskulmainen, matala hautaröykkiö, ns. Kirkonlaattia. Se on epäsäännöllinen kivistä koottu n. 20 metriä halkaisijaltaan oleva latomus, jonka korkeus on noin puoli metriä. Polun pituus: 3 km Opasteet ja polkumerkintä: Infotaulu polun alussa infopisteellä, lisäksi kohteelta on saatavilla esitteitä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Polku on merkitty maastoon pienillä puihin kiinnitetyillä hannunvaakunamerkeillä. Saavutettavuus: Alueella on pysäköintipaikka. Polku muodostaa lenkin ja siltä poikkeaa kaksi poikittaispolkua, jotka mahdollistavat lyhyemmät reitit. Tunnetuimmalle kohteelle eli Kirkonlaattialle pääsee myös pyörätuolilla. Polku kulkee suurimmalta osaltaan kalliolla, muualla se on hyvin perustettu ja haketettu ja on useimmiten kuiva. Muutamassa kohdin voi kuitenkin sadesäällä olla märkää ja kuraista. Sateella polku on liukas. Polun varrella on myös muutamia penkkejä, joilla voi levähtää. Varustus: Polun varrella on muutamia penkkejä. Ajo-ohje: "Sammallahdenmä"elle on maailmanperintöopasteet pääteiltä sekä "Eurajo"en että Lapin ja "Rauma"n tai "Huitti" sten suunnasta lähestyttäessä. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6790421 3218811 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6787572 218755 Lähin osoite: "Eurajo"entie 390
   23. "Eura" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/eura.html" Aika matka "Eura"n esihistoriaan Polku kiertää "Eura"n ja "Kauttua"n keskustaajamien tärkeimmät muinaisjäännösalueet. Polun pituus: 1,5 km Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty metallisilla nuolimerkeillä ja kohteet on esitelty informaatiotauluin. Saavutettavuus: Reitti kulkee pääosin pyöräteillä, mutta muutamassa kohdassa se on linjattu pelkästään kävellen kuljettavaa polkua pitkin. Polku kulkee suhteellisen helpossa maastossa, joten sitä voi osittain suositella myös liikuntarajoitteisille. Ajo-ohje: "Eura"n esihistorian opastuskeskukseen on viitoitus valtateiltä 12 ja 43. Sijaintikoordinaatit: EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6786711 238028 KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6789560 3238092 Lähin osoite: "Eura"ntie 16 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Kaunismäki" (50010016) Rautakautinen kalmistoalue "Eura"n (Vanhan kansakoulun) Kaunismäen alueella on matala röykkiömäinen kiveys, liesiä ja 30 nuoremman rautakauden ruumishautaa. Löytöjä tullut kahdeksasta haudasta ja niistä suurin osa oli kahdessa haudassa. Aineisto koostui keihäänkärjistä, tekstiilijäännöksistä, jossa oli kiinni pronssispiraaleja, sormuksista, rahoista, keihäänkärjistä, soljista, saviastianpaloista sekä ihmisen ja eläimen luista, joukossa yksi kallo. Haudat ajoittuvat viikinkiajan lopulle ja ristiretkiaikaan eli aikaan noin 1000 – 1200 jKr. Liesien perusteella oletetaan, että kohteella on kalmiston lisäksi myös asuinpaikka.
       2. "Osmanmäki" (50010027) Rautakautinen kalmistoalue Käräjämäki-Osmanmäen muinaisjäännöskompleksi käsittää ruumiskalmiston, polttokalmiston ja ns. käräjäkivet. Se sijaitsee hiekkaharjanteella, jonka pohjoispään läpi kulkee tie jakaen alueen kahteen osaan. Käräjämäen vanhimmat haudat ovat olleet kuoppiin tehtyjä polttohautoja. Myös kuuluisan ns. tuomarinympyrän sisältä on palokuoppahauta. Lisäksi mäellä on kaksi kumpuhautaa, jossa toisessa oli selvä polttohauta. Mäen eteläkärjestä on myös joitakin kiviesineitä, jotka antavat aiheen olettaa, että paikalla olisi ollut myös kivikautista asutusta, joka on tuhoutunut rautakautisten hautausten seurauksena.
       3. "Kauttua" 2. Uusi kansakoulu (50010022) (Kauttuan ala-aste) Kivikautinen asuinpaikka "Eura"n Uuden kansakoulun asuinpaikka sijaitsee mäntykankaalla nykyisen Kauttuan ala-asteen pihalla. Paikalta on runsaasti irtolöytöjä ja vuonna 1994 suoritetussa tutkimuksessa paikalta todettiin myös kivikautiseen asuinpaikkaan liittyviä kiinteitä rakenteita, tulisijoja ja hiekkakivilaaoista kasattuja pyöreitä ja nelikulmaisia rakenteita. Kiviesineiden lisäksi paikalta on keramiikkaa ja kivilaji-, pii- ja kvartsi-iskoksia. Asuinpaikka ajoittuu kivikauden puoliväliin kampakeraamiselle kaudelle n. 4200 -2000 eKr. Kohde on rakentamisen yhteydessä suurimmaksi osaksi tuhoutunut.
       4. "Tyttöpuisto" (50010058) Kivikautinen asuinpaikka Tyttöpuiston kivikautinen asuinpaikka on sijainnut mäntykankaalla "Eurajo"esta noin 500 m itään. Asuinpaikka sijaitsi länteen laskevalla terassilla. Paikalla on suoritettu 1980-luvulla useaan kertaan kaivaustutkimuksia. Tutkimuksissa todettiin, että alueen lounaisosassa sijaitsi useita kymmeniä liesiä, mutta löytöjä oli vähän ja kulttuurikerros oli ohut. Alueelta löytynyt keramiikka ajoittaa kohteen kivikauden kampakeraamiseen vaiheeseen (5000–2000 eKr.) Suuri osa Tyttöpuiston asuinpaikasta on tuhoutunut rakennustoiminnan seurauksena ja nykyisin kohde on vapautettu rauhoituksesta.
       5. "Keittiömäki" (50010043) Esihistoriallinen muinaisjäännösalue Keittiömäen muinaisjäännösalue sijaitsee "Eurajo"en eteläpuolella, noin 50 m joesta, talon pihalla kumpareella. Viemärin kaivutyössä tuli vuonna 1976 esiin keihäänkärki, joka on löytöolosuhteittensa perusteella tulkittu kalmistolöydöksi. Löytökohdassa oli likamaata ja ojakaivannosta löytyi tältä kohtaa irtomaasta veitsi ja saviastianpala. Alueelta on löydetty myös mm. kivilaji-iskos, jonka on arveltu osoittavan, että paikalla on rautakautisen kulttuurikerroksen lisäksi myös kivikautinen asuinpaikka. Muinaisjäännösalueeseen kuuluu myös kaksi kiviröykkiötä.
       6. "Kauttuan Linnavuori" (50010023) Rautakautinen linnavuori "Kauttua"n linnavuori on Ala-Satakunnan ainoa linnavuori. Se on alavasta peltotasangosta kohoava metsäinen mäki. Linnan koillis-pohjoissivu on äkkijyrkkä kallionseinämä, muut ovat huomattavasti loivempia ja niiden reunoilla on näkyvissä vallin kivisiä perustuksia. Perustusten runkona on isoja maakiviä. Kiveyksen leveys vaihtelee 1,3–4,5 m välillä ja sen korkeus on keskimäärin 1-2 m. Kiveyksen pituus on noin 56 m. Se rajaa noin 40 x 30 m laajuisen alueen, jonka lounaisreunalla on mahdollinen porttiaukko sekä merkkejä mahdollisesta ulommasta varustuksen pohjasta. Paikalla on tehty arkeologisia kaivaustutkimuksia kolmesti. Niiden perusteella linnamäki olisi ollut käytössä ainakin 700–800 -luvuilla jKr.
       7. "Luistari" (50010032) Rautakautinen ruumiskalmisto Luistarin muinaisjäännösalueen tunnetuimman osa muodostaa rautakautinen ruumis- ja röykkiökalmisto, josta on tutkittu yli 1300 hautaa. Paikalla sijainneesta pronssikautisesta asuinpaikasta sen sijaan kertovat tulisijat ja saviastianpalat. Tutkituista röykkiöistä osa voidaan myös yhdistää tähän aikaan. 500-luvun lopulla vainajat alettiin Luistarissa haudata ruumishautoihin. Tapa oli Suomessa uusi ja ilmeisesti omaksuttu germaaniselta alueelta. Aluksi hautaukset olivat köyhiä, mutta vuoden 800 paikkeilla hautoja ryhdyttiin varustamaan rikkaasti. Myös lasten hautoja alkaa löytyä tältä ajalta. Rautakauden loppu, 900-ja 1000-luvut, olivat "Eura"ssa vaurasta aikaa, mutta 1100-luvulta on Luistarissa vain muutamia esineitä. Kalmistossa on kuitenkin lukuisia esineettömiä hautoja. Tätä on pidetty osoituksena kristinuskon vaikutuksesta.
       8. "Vainionmäki" (50010028) Rautakautinen ruumiskalmisto Vainionmäen löydöt ja siellä tehdyt muut arkeologiset havainnot viittaavat siihen, että paikalla on sijainnut ruumiskalmisto. Paikka on ruumiskalmistoille tyypillistä hiekkapohjaista mäkeä. Puutarhasta, Vainionmäen päärakennuksen pohjoispäädystä, on löydetty keihäänkärki ja toinen keihäänkärki on löydetty taloon tulevan ajotien kohdalta. Alueella on suoritettu arkeologiset kaivaukset vuonna 1898. Tämän jälkeen paikalla on tehty muutamaan otteeseen koetutkimuksia. Kalmistoa arvellaan olevan jäljellä mäen pohjoisrinteessä ja laella. Maan pinnalle on näkyvissä ainoastaan epämääräistä kiveystä ja vajoamia.
       9. "Pappilanmäki" (50010029) Rautakautinen ruumiskalmisto Kirkkoherra Laihiander mainitsee kirjoituksessaan vuodelta 1753, että Pappilanmäessä on hautausmaa ja sieltä on löydetty ihmisen luita ja messinkiketjua. Nykyiselle paikalleen pappila rakennettiin vuonna 1843. Perustuksia kaivettaessa löydettiin upea, hopeakoristeinen ristiretkiajalle ajoittuva miekka. Vuonna 1927 pappilan rakennuksen koillispuolelta löytyi rautakautisia esineitä. Päärakennuksen alta on löydetty lisäksi kaksiteräinen, kullalla ja hopealla päällystetty sekä eläinornamentiikalla koristettu loistomiekka 600-luvun lopulta. Miekan tuppi oli myös säilynyt ja sitä koristaa härkäpäinen kala. Samasta haudasta on vielä ns. permalainen vyö. Pappilan puutarhasta on keihäänkärki, jonka tarkkaa löytöpaikkaa ei kuitenkaan tiedetä. Alueella on tehty useita kaivauksia 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Suurin osa kalmistosta on tuhoutunut aikojen kuluessa rakennustöiden yhteydessä.
       10. Muut nähtävyydet: "Eura"n esihistorian opastuskeskus
       11. "Naurava Lohikäärme" Naurava Lohikäärme. Mikä ihmeen Naurava Lohikäärme? Naurava Lohikäärme on Suomen ensimmäinen esihistorian opastuskeskus. Se ei ole museo, eikä sillä siis ole omia alkuperäisiä esinekokoelmia tai tutkimustoimintaa, vaan toiminta-ajatuksena on kertoa yleisölle elämästä rautakaudella asiantuntevien oppaiden ja monipuolisten näyttelyjen avulla. Naurava Lohikäärme on saanut nimensä "Osmanmä"estä löydetyn keihäänkärjen koristekuvion mukaan. Rautaisen keihään putkiosaa koristaa hopeoitu lohikäärmeornamentti. Sijainti Esihistorian opastuskeskus sijaitsee aivan "Eura"n keskustassa, kivisessä Nohkolan navetassa. Esihistorian opastuskeskus -viitat opastavat perille "Eura"an johtavilta pääteiltä. Opastukset Opastettuja kierroksia järjestävät Alasatakunnan oppaat ry. Tiedustelut: Esihistorian opastuskeskus, puh.(02) 8399 0269, ja Juhani Eskola puh. 0500 786 622 Lounasravintola Esihistorian opastuskeskuksen yhteydessä olevissa liiketiloissa toimii lounasravintola Idylli, josta ryhmät voivat tilata etukäteen ruuat tai vaikkapa kahvit mielenkiintoisen opastetun kierroksen päälle. puh. (02) 864 5460. Yhteystiedot: "Eura"ntie 18 27510 "Eura" esihistoria@eura.fi puh.(02) 8399 0269 Aukioloajat: 2.5.-30.8. ja joulukuu: ti-su klo 11 - 17, ma suljettu. Muina aikoina: to - pe klo 11 - 17, la klo 11 - 14. Juhlapyhinä suljettu. Myymälässä runsaasti uusia tuotteita, mm. Menneestä uutta -tuotekilpailun satoa: Seitti -asusteita, "Eura"n emännän korut -paitoja ja kivikoruja. Pääsymaksut: aikuiset 2 € lapset 5-15 v. 1 € ryhmät yli 10 hlöä 1€/hlö
   24. "Pirkanmaa"
   25. "Kokemäki" "http://www.kokemaki.fi"
   26. "Huittinen" "http://www.huittinen.fi"
   27. "Sastamala" "http://www.sastamala.fi"
   28. "http://www.outdoors.fi/puurijarviandisosuonp" "Puurijärvi" and "Isosuo" National Park Location of Puurijärvi and Isosuo National Park in FinlandProvince of Western Finland, "Satakunta" and "Pirkanmaa" Regions Municipalities of "Kokemäki" , "Huittinen" , and "Sastamala" Area: 27 sq.km. Established in 1993. In "Puurijärv"i and "Isosuo" National Park, a unique natural landscape opens up in the midst of a historical and cultural landscape. Lake "Puurijärv"i and "Isosuo" Mire area is an ideal destination for day trips. "Puurijärv"i and "Isosuo" National Park is located along "Kokemä"enjoki River, one of the longest rivers in Finland. The park includes large mire areas and shallow, lush Lake "Puurijärv"i, which is internationally important bird habitat. Also the mire areas of the National Park have a diverse set of bird species. The National Park is a part of the Natura 2000 network with areas that belongs to the nature directive and important bird conservation areas.
   29. "Kaunissaari" "http://www.rauma.fi/ymparisto/kaunisret.htm" "Eurajoki" , "Kaunissaar"en luonto- ja kulttuuripolku "Kaunissaar"en luonto- ja kulttuuripolku esittelee "Eurajo"en "Kaunissaar"en sittemmin hävinnyttä sahayhdyskuntaa. Polku kiertää A. Ahlströmin vuosina 1874 - 1923 toimineen höyrysahan ja sen ympärille muodostuneen asuinalueen jäänteiden ympärillä. Alueen muinaisjäännökset edustavat suhteellisen nuorta kerrostumaa Suomen arkeologisessa kulttuuriperinnössä. "Kaunissaar"essa on mahdollisuus uintiin ja istuskeluun nuotiopaikalla, se sopii hyvin koko päivän retkikohteeksi. Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset: "Kaunissaar"en sahayhdyskunnan jäänteitä ja jälkiä: rakennusten perustuksia ja kivijalkoja, kalliohakkauksia, saha- ja satamatoiminnan jäänteitä. Muut nähtävyydet: "Kaunissaar"i kuuluu eteläisen Satakunnan arvokkaimpien luontokohteiden joukkoon. Polun varrella voi tutustua useisiin luontotyyppeihin, kasveihin ja eläimiin. Polun pituus: 1,4 km Opasteet ja polkumerkintä: "Kaunissaar"essa polut muodostavat verkoston, jossa eri polut on merkitty maastoon punaisilla, sinisillä ja keltaisilla maalimerkeillä. Polkujen risteyksiin on pystytetty viittoja, jotka auttavat suunnistamaan ja kertovat eri alueiden käytöstä sahateollisuuden aikana. Saavutettavuus: Saareen on mahdollisuus rantautua joko omalla veneellä tai lainata soutuvene 20 euron panttimaksua vastaan, veneen avaimen saa "Eurajo"en keskustasta kahvila Viivin tuvasta (os. Kirkkotie 4, aivan "Eurajo"en kirkon vieressä). Vene löytyy Olkiluodosta Rummintieltä Rehelmän kalastajatilalta. Varusteet: Saaressa on retkeilijöitä varten kaksi laavua, neljä nuotiopaikkaa, katos ja neljä käymälää. Ajo-ohje venepaikalle: Valtatieltä 8 käännytään Olkiluodontielle, jota ajetaan 10 kilometriä ja käännytään oikealle Rummintielle. Rummintietä ajetaan HR-kala – opasteiden mukaan Rehelmän tilan pihaan. Tarkemmat ohjeet löytyvät "Kaunissaar"en omilta verkkosivuilta. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6803532 3205662 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6800677 205611 Lähin osoite: Rummintie 48 Tervetuloa luontoretkelle! "Kaunissaar"i on jo pitkään ollut suosittu luonto- ja virkistysretkeilyn kohde. "Eurajo"en kunta osti "Kaunissaar"en Ahlström Oy:ltä vuonna 1997 ja kaavoitti sen virkistysalueeksi. Kauppaan saatiin valtion rahoitusta "Kaunissaar"en merkittävien luonnonsuojelullisten ja historiallisten arvojen takia. Vuonna 2004 saareen tehtiin merkitty polku, jonka varrella on "Kaunissaar"en luonnosta ja historiasta kertovia opasteita. Saaressa on retkeilijöitä varten kaksi laavua, neljä nuotiopaikkaa, katos ja neljä käymälää. Etelä- ja pohjoisrannoilla on hyvät laiturit. Pohjoisrannan laiturissa veden syvyys on kolmisen metriä, joten entiseen rahtisatamaan on helppo rantautua isommallakin veneellä. Sahan perustusten luota ja satamarannasta löydät pääesitetaulut, joissa on "Kaunissaar"en kartta. Karttaan on merkitty laavut, nuotiopaikat ja polut. Polkuverkosto on merkitty maastoon punaisin, sinisin ja keltaisin maalimerkinnöin. Punainen polku muodostaa saaren keskiosassa noin 1,4 kilometrin lenkin, jonka varrelle sijoittuu erilaisia luontotyyppejä ja monia sahayhdyskunnan jäänteitä. Siniset polut muodostavat kaksi oikopolkua punaisen lenkin sisälle. Sinisten polkujen risteyskohdassa on kallioniitty, jonka paikalla joskus on ollut tori. Torilta sinistä polkua länteen päin mentäessä on "Kaunissaar"en massiivisin rakennusjäännös, joka joskus on ollut asuinrakennus. Katavankariin, Kylmäkariin, Risunokkaan ja saaren luoteisosan rantaan vievät keltaisella merkityt pistopolut. Luoteisosan polulla voit tutustua kosteikkoluontoon ja tervaleppälehtoihin. Myös Katavankarista löydät upeaa lehtoa. Risunokassa näet jätepuun läjitysalueelle syntyneitä luontotyyppejä ja vielä metsittymättömiä jätepuukenttiä. Risunokassa on hyvin runsaasti kyykäärmeitä, joten lapsille kannattaa varata kumisaappaat. Polkujen varrella on saaren luonnosta ja historiasta kertovia opasteita. Polut on maastossa osoitettu punaisin, sinisin ja keltaisin maalimerkinnöin. Polkujen risteyksissä on suunnistamista helpottavia viittoja, jotka samalla kertovat eri alueiden käytöstä sahateollisuuden aikaan. "Kaunissaar"i kuuluu Satakunnan arvokkaimpien luontokohteiden joukkoon, joten kohtelethan sitä sen arvon mukaisesti. Voit rantautua ja leiriytyä "Kaunissaar"een vapaasti. Saaressa voit liikkua vapaasti, mutta varsinkin keväällä ja alkukesällä on vältettävä tarpeetonta meteliä, jotta lintujen pesintä ei häiriintyisi. Moottoriajoneuvojen käyttö maastossa on kielletty. Olisi toivottavaa, että maastossa varsinkin alkukesällä kuljettaisiin vain merkittyjä polkuja pitkin. Koirat on ehdottomasti pidettävä kytkettyinä 1.3-19.8 välisenä aikana, kuten metsästyslaki edellyttää. "Kaunissaar"essa pesii useita lintulajeja, joiden poikaset ovat pesästä lähdettyään jonkin aikaa maassa lentokyvyttöminä. Myös Sinun koirasi voi olla niille vaaraksi! Saaressa on runsaasti myös muita eläimiä, kuten kyy- ja rantakäärmeitä. Kaikkien luonnoneläinten on annettava olla rauhassa. Avotulen teko on sallittu karttaan merkityillä nuotiopaikoilla silloin, kun metsäpalovaroitusta ei ole annettu. Muualla avotulen teko on kielletty. Nuotiopaikkojen läheisyyteen pyritään toimittamaan polttopuuta, mutta mikäli polttopuita ei paikalla ole, voit hakea niitä saaren etelärannalla olevan uittomiesten kämpän pihapiirissä olevasta katoksesta. Älä ota polttopuuta luonnosta. Retkikeitin on suositeltava vaihtoehto ja sitä voit käyttää vapaasti myös metsäpalovaroituksen aikana. Sammuta nuotio huolellisesti lähtiessäsi. Voit poimia marjoja ja ruokasieniä "Kaunissaar"esta vapaasti. Voit myös onkia ja pilkkiä vapaasti. "Kaunissaar"essa on monia kauniisti kukkivia kasveja, jotka kasvavat siellä pieninä populaatioina. Jos haluat muistoja kukkaloistosta kotiin vietäväksi, niin otathan niitä vain kameran avulla. Älä vie kotiin myöskään painolastihiekan joukossa olevia erikoisia kiviä. Kun otat niistäkin muistoja vain kameralla, ne ovat rannassa vielä lastenlastenlastesikin ihasteltavina. "Kaunissaar"en nuotiopaikkojen yhteydessä on roska-astiat. Olisi kuitenkin toivottavaa, että veisit roskat mukanasi pois saaresta. Kompostoitavaksi kelpaavat jätteet, kuten kalanperkeet, talouspaperit ja ruokajätteet voit laittaa käymäläpyttyyn kuivikepurun kera. Älä laita niitä roska-astioihin! Paperi- ja pahviroskat voit polttaa nuotiossa. Älä kuitenkaan polta muovia tai alumiinipinnoitettuja tölkkejä. Metallitölkit ja lasipullot viet tietenkin mukanasi, etkä jätä niitä saareen. Retkeilijöiden käyttöön on varattu soutuvene Ilavaisiin, Rehelmän kalastajatilan rantaan. Rehelmältä on noin kahden kilometrin soutumatka "Kaunissaar"een. Saat veneen avaimen käyttöösi 20 euron panttia vastaan kahvila HR Kala / Kahvila Merituulesta, Rummintie 38 Lapijoki. Saat pantin takaisin, kun palautat avaimen. HR Kala / Kahvila Merituuli on avoinna tiistai-perjantai 10-18 ja lauantaina 10-16, sunnuntai ja maanantai suljettuna. Puhelin 02-8682 282 ja 050-3205 465, avaimen voi varata myös ennakkoon puhelimitse. Palauta veneen avain viimeistään seuraavana aukiolopäivänä. Venettä lainatessasi esitä henkilöllisyystodistus. Olet vastuussa veneestä niin kauan, kun avain on hallussasi. Veneessä ei ole pelastusliivejä. Venepaikan ajo-ohje: Käänny valtatie 8:lta Olkiluodontielle. Olkiluodontien risteys on noin 6 kilometriä "Eurajo"en kirkonkylältä etelään päin. Aja 10 kilometriä Olkiluodontietä, niin oikealle kääntyy Rummintie. Aja Rummintietä HR-kala –opasteiden mukaan Rehelmän tilan pihaan. Vene on rannassa punaisen kalasavustamorakennuksen takana. Jätä polkupyöräsi/autosi alueelle niin, ettei siitä ole haittaa tilan liikenteelle. Varo pihaan ajaessasi lapsia ja kotieläimiä. Retkeilijät saavat pysäköidä pihaan yhden moottoriajoneuvon kerrallaan retkensä ajaksi. Rehelmän kalasavustamon yhteydessä on myymälä, josta voit ostaa kalaherkkuja retkievääksi. "Kaunissaar"iopastukset, "Eurajo"en matkailuinfo: puh. 044-3124 263 ja 044-3124 266 Antoisaa retkeä kauniissa saaressa!
   30. "HARJAVALTA" "Kaunismä"ki on merkittävä pronssikautinen (1500-500 eKr.) röykkiöalue. Alueella on ainakin 15 hautaröykkiötä ja kolme niistä on tutkittu 1800- ja 1900-luvuilla. "Kaunismä"en hiidenkiukaat sijaitsivat aikanaan meren rannalla ja olivat ilmeisesti tarkoitettu nähtäväksi mereltä käsin sillä joukossa on hyvin suuriakin röykkiöitä. "Kaunismä"en alueelta tunnetaan myös kivikautinen asuinpaikka ja alue onkin ollut suotuisaa asuinseutua tuhansien vuosien ajan.
   31. "Kylmäkorvenkallio" , "Rauma" Kylmäkorvenkallion on myös pronssikautinen röykkiöalue, mutta hiidenkiukaiden ohella paikalla on hyvin kiinnostavia

       ”uhripöytiä”

       , joiden tarkoitusta ei ole vielä varmuudella pystytty selvittämään. Alueelta tunnetaan kaikkiaan 14 hautaröykkiöitä ja viisi kivi- tai uhripöytää. Alueella on tehty tutkimuksia 1980-1990-luvuilla.
   32. "Harola" "Eura" Harola on laaja rautakauden alkuun ajoittuva röykkiöalue Pyhäjärven länsirannan lehtometsässä. Harolasta tunnetaan kaikkiaan 690 röykkiötä ja kolme vallimaista kivirakennelmaa. Ainakin osaan röykkiöistä on tehty hautauksia. Harolan muinaisjäännökset sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävässä pähkinälehdossa, joka hankittiin valtiolle suojelutarkoituksessa 1997.
   33. "Hiukkavainionmäki" , "Huittinen" Hiukkavainionmäki löydettiin pellonraivauksen yhteydessä 1880-luvulla. Pian mäellä tehtiin jo tutkimuksia ja sieltä löydettiin rautakautinen polttokenttäkalmisto ja runsaasti rautakautista esineistöä koruista aseisiin. Kalmisto ajoittuu 600-luvulta jKr. aina viikinkiaikaan asti eli noin 1000-luvulle. Hauta-alue sijaitsee Sammun kylässä keskellä Untonmäen omakotialuetta ja on tuskin havaittavissa.
   34. "LIINMAA" , "Eurajo"ki Liinmaalla on sijainnut keskiajalla pieni puinen puolustuslinna, josta on edelleen jäljellä maanalaisia rakenteita, näkyviä vallihautoja ja rakennusten kellarikuoppia. Linna rakennettiin ilmeisesti 1300-luvulla osaksi Albrekt Mecklenburgilaisen linnaläänijärjestelmää. Viime vuosina alueella on tehty tutkimuksia ja saatu uutta tietoa alueen historiasta. Merkittävän muinaisjäännöksen lisäksi alueella kasvaa arkeofyyttejä eli muinaistulokkaita (mm. pölkkyruoho ja mäkikaura ), jotka kertovat alueen keskiaikaisesta asutuksesta.
   35. "Myllykoski" , LAVIA Myllykoski on osa merkittävää kulttuurimaisemaa Pohjois-Satakunnassa. Maiseman peruselementtejä ovat järvien, jokien ja kumpuilevien viljelysmaiden sekä metsäsaarekkeiden muodostamat kokonaisuudet. Myllykoskella on sijainnut myllyjä, sahoja ja alueella on edelleen 1800-luvun kivisilta. Historiallisen ajan muinaisjäännökset ja maisema muodostavat kauniin kokonaisuuden, jota ryhdyttiin hoitamaan menestyksellisesti paikallisten toimijoiden aloitteesta ja EU:n rahoituksen avulla.
   36. "Knapernummi" , LUVIA Muinaisjäännökset eivät ole aina satoja tai tuhansia vuosia vanhoja. Muinaisjäännöksiksi luokitellaan mm. vuosina 1915-1916 rakennetut Knapernummen puolustusvarustukset. Tällaisia ampumahautoja rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana pitkin Suomen länsirannikkoa, mutta suurin osa niistä on jo tuhoutunut. Samoin uhkasi käydä näille Luvian ampumahaudoille, mutta Luvia Seoran aloitteesta ja Porin Prikaatiin kuuluvan Satakunnan Pioneeripataljoonan sekä tietysti Museoviraston toimesta osa linnoitusrakennelmista kunnostettiin ja ennallistettiin vuosien 2002-2003 aikana.
   37. "Janakkala" "http://www.janakkala.fi/fi/vapaa-aika_ja_matkailu/nahtavyydet_ja_museot/?id=157" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/janakkala.html" Janakkala, Kulttuurimuistojen luontopolku Museoalueelta lähtee kulttuurimuistojen luontopolku, joka johtaa "Määkynmä"elle 1. maailmansodan juoksuhauta-alueelle ja komealle näköalapaikalle. Polulta avautuu näköalat Kernaalanjärvelle ja Tervakosken sekä "Hakois"ten suuntaan. Polun pituus: 2,5 km Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty käpytunnuksin merkityillä opasteilla ja sen varrella on useita informaatio- tauluja. Saavutettavuus: Polun varrella on kohtia, jotka eivät sovellu liikuntaesteisille. Varusteet: - Ajo-ohje: Janakkalan kirkolta noin 1,5 km maantietä 130 kohti Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6755884 3369778 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6753049 369661 Lähin osoite: Hakoistentie 375 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Flinck" (165010031) Rautakautinen polttokenttäkalmisto Flinckin polttokenttäkalmisto sijaitsee maantien ja siitä noin 15–20 m itään olevan Flinckin omakotitalon välisellä perunamaalla. Kalmiston laajuus on noin 7 x 13 m. Sen länsiosa rajoittuu maantiehen: osa löydöistä on tullut aivan maantien leikkauksesta. Suurin osa esineistä on löydetty kuitenkin perunamaan kohdalta. Paikalta on löydetty keihäänkärkiä, rannerengas, spiraalisormuksia, hevosenkenkäsolkia.
       2. "Laurinlähde" (165010032) Historiallisen ajan kaivo Laurin lähde sijaitsee maantiestä noin 10 m itään, metsäisen mäenrinteen alaosassa, tasaisella maastokohdalla. Lähde on kivistä rakennettu niin, että alkuperäisestä lähteen rakennetta ei ole enää jäljellä. Lähteen koko on 80 x 80 cm ja sen syvyys on 116 cm. Lähteessä on tasainen sorapohja.
       3. "Räikälä" 1(165010033) Rautakautinen röykkiö ja uhrikivi Räikälän muinaisjäännöskompleksissa on kaksi rautakautista röykkiötä, jotka sijaitsevat noin 25 metrin päässä toisistaan. Näistä koillisempi on tutkittu, mutta esineitä kaivauksissa ei löydetty. Tutkitussa röykkiössä kiinni on kuppikivi, jotka yleensä ajoitetaan rautakaudelle, mutta voivat olla myöhäisempiäkin.
       4. "Räikälä" 2 (165010034) Rautakautinen kalmisto ja uhrikivi "Räikälä" 2:n muinaisjäännösalue koostuu polttokenttäkalmistosta ja kuppikalliosta, joka on noin 30 metrin päässä kalmistosta kaakkoon. Paikalla on suoritettu ainoastaan koetutkimukset, joiden yhteydessä paikalta on löydetty saviastianpaloja sekä palanutta luuta, joiden joukossa on palanen viivakoristeisesta luuesineestä. Kohde sijaitsee metsäisen mäkirinteen alaosassa, metsän peittämässä maastossa. "Räikälä"n kievarin vieressä olevassa kalliossa on lisäksi piirroksia, joista vanhimmat ovat viime vuosisadalta.
       5. "Räikälä" (165010035) Rautakautinen uhrikivi Kuppikivi sijaitsee metsäisen "Määkynmä"en länsilounaisrinteen alaosassa. Kivi on luodekaakko -suuntaisen huvilatien lounaisreunalla suunnilleen metrin päässä tien reunasta. Kivi on noin kuutiometrin kokoinen ja pinnaltaan tasainen. Kivi on käännetty syrjään huvilatietä levennettäessä, joten se ei ole aivan alkuperäisellä paikallaan. Kivessä on kaksi kuppia, joista suuremman halkaisija on 5 - 6 cm ja pienemmän 3 cm.
       6. "Räikälä"njoki (165010036) Rautakautinen löytöpaikka "Räikälä"njoen rautakautinen asuinpaikka sijaitsee jokivarren itärannalla. Kohde on saviperäisen, loivahkon peltorinteen alaosassa ja aivan peltoalueen luoteisosassa. Vuonna 1984 tehdyissä lyhyissä koetutkimuksissa paikalta on löydetty saviastian reunapala ja kvartsi-iskoksia.
       7. "Köykkälä" 165010037) Rautakautinen muinaisjäännösalue Köykkälän muinaisjäännösryhmässä on kaksi kuppikiveä, rautakautinen röykkiö sekä rakennusjäännöksiä historialliselta ajalta. Röykkiöstä on koetutkimuksissa löydetty rautakautista keramiikkaa. Kuppikivet sijaitseva 1,5, metrin päässä toisistaan ja niistä itäisemmässä kuppikivessä on kaksi kuppia noin 25 cm:n päässä toisistaan kiven tasaisesta kaartuvalla pinnalla. Läntisemmän kiven koko on 50x50 cm ja korkeus 25 cm. Kiven laella on kolme kuppia aivan vierekkäin. Muinaisjäännösalue sijaitsee "Räikälä"njoesta noin 250 m länteen. peltojen ympäröimällä kiinteitä maakiviä täynnä olevan harjanteen korkeimmassa osassa.
       8. "Lensunkallio" (165010038) Rautakautinen/keskiaikainen asuinpaikka-alue Lensunkallion rautakautisessa/ keskiaikaisessa muinaisjäännösryhmässä on saviastian palojen löytöpaikka ja historiallisen ajan rakennusjäännöksiä. Paikka sijaitsee noin 100 x 50 m laajuisen, kauttaaltaan peltojen ympäröimän, isoja puita kasvavan peltosaarekkeen luoteispäässä. Saviastian palat löytyivät peltosaarekkeen luoteispäässä olevalle kumpareelle tehdystä koekuopasta.
       9. "Veräjänsuu" (165010039) Rautakautinen kalmisto ja uhrikivi Veräjänsuun muinaisjäännösalueella on polttokalmisto ja kuppikivi. Ne sijaitsevat puustoisella peltosaarekkeella, joka pohjoisreunastaan rajoittuu maantiehen. Kuppikivi sijaitsee noin viisi metriä metsäsaarekkeen eteläreunassa pohjoiseen. Kiven pituus on noin 1,5 m, leveys noin 1 metri ja korkeus 30–40 cm. Kiven tasaisella pinnalla on yhdeksän kuppia, joista kaksi on hyvin kookasta ja syvää, muut matalia ja pieniä. Alueella tehdyissä koetutkimuksissa paikalta löytyi polttokenttäkalmistolle tyypillinen kivensekainen maakerros, josta löytyi saviastianpaloja ja palanutta luuta.
       Muut nähtävyydet:
       1. "Janakkala"n keskiaikainen Pyhän Laurentiuksen harmaakivikirkko
       2. "Janakkala"n Laurinmäen torpparimuseo Vuonna 1965 avatun museon perustivat "Janakkala"-Seura ry., Torpparien muisto ry. ja "Janakkala"n kunta .Museoalueelle on siirretty rakennuksia eri puolilta "Janakkala"a kuten Vähäkurjen torppa, savusauna, riihi, tallinavettarakennus, aittoja, sepän paja, tuulimylly, savupirtti ja "Heta"n mökki. Museolle on rakennettu torppa pihapiireineen. Tarkoitus on ollut luoda kuva siitä, millaista on voinut olla elämä "Janakkala"ssa vauraassa torpassa 1800-luvun lopulla. Torpparien muisto ry:n toimesta museoalueelle on pystytetty torpparien muistomerkki vuonna 1969.Taiteilija Armas Hutrin suunnittelemassa muistomerkissä on 387 kiveä, jotka on kerätty entisten torppien mailta kunnioittamaan torpparien työtä ja muistoa. Koko Laurinmäen alue on kokonaisuudessaan kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta. Museoalueen läheisyydessä on "Hakois"ten linnavuori, Pyhän Laurin lähde ja "Janakkala"n keskiaikainen kirkko. Lisäksi alueella on venäläisten vuonna 1915 rakentamia juoksuhautoja. Museoalueelta lähtee kulttuurimuistojen luontopolku. Laurinmäen torpparimuseo Avoinna 3.6 -9.8.2009 keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 12-18. Sekä lauantaisin klo 12-16 Osoite Hakoistentie 371 14240 "Janakkala" Ryhmä Kulttuuripalvelut Yhteydenotot Aukioloaikoina opas: puh 050 546 8973 Muulloin tiedustelut puh: (03) 680 1280. Pääsymaksut, aikuiset 2,5 €, alle 18 v ilmaiseksi. Ryhmät 30 € opastusmaksu
       3. "Hamppula"n koulun muistomerkki
       4. "Ida Aalberg" -museo sijaitsee "Janakkala"ssa Leppäkoskella koulun ja radan välissä. Museorakennuksena toimiva entinen ratamestarin talo sisältyy sopimukseen valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta. (YM, päätös 9.12.1998 diaarinumero 2/562/96). Leppäkosken ratamestarin talo on täydellinen harvinaisuus rautatierakennusten joukossa. Se on vanhimman radan ensimmäisen vaiheen aikana rakennettu ja siellä asui jo v.1862 silloinen ratamestari Antti Ahlberg. Hän oli tulevan suuren diivan, näyttelijä Ida Aalbergin isä. Talo oli Ahlbergien hallussa 1900-luvun alkuun asti. Rakennuksessa on ollut Ida Aalberg-museo vuodesta 1976 alkaen . Aluksi museorakennus oli vuokralla Valtionrautateiltä ja museo käsitti vain 2 huonetta. "Janakkala"n kunta osti rakennuksen v. 2002 ja museonrakennus restauroitiin Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Myös näyttely uudistettiin ja museo avattiin yleisölle kesällä 2005. Museona on nyt koko rakennus. Uusitun perusnäyttelyn tarkoituksena on korostaa museorakennuksen ainutkertaista historiaa ja rautateiden merkitystä sekä Ida Aalbergin uran että Leppäkosken kylän kannalta. Näyttely kunnioittaa Ida Aalbergin elämäntyötä sekä kansainvälistä uraa luoneena taiteilijana että "Janakkala"ssa syntyneenä yksityishenkilönä. Ida Aalberg - museo Avoinna 3.6. - 9.8.2009, keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 12-18, sekä lauantaisin klo 12-16 Osoite Leppäkoskentie 400 12380 Leppäkoski Ryhmä Kulttuuripalvelut Yhteystiedot Aukioloaikoina opas: puh. 050 566 3316 Muulloin tiedustelut puh: (03) 680 1280. Pääsymaksut; aikuiset 2.5 €, alle 18 v ilmaiseksi. Ryhmät 30 € opastusmaksu.
   38. "Hämeenlinna" Nähtävyydet ja tapahtumat:
       1. "Hämeen linna"
       2. "Suomen Tykistömuseo"
       3. "Vankilamuseo"
       4. "Hämeenlinnan taidemuseo"
       5. "Hämeenlinnan kirkko"
       6. "Sibeliuksen syntymäkoti"
       7. "http://fi.wikipedia.org/wiki/Aulanko" "Aulanko" Nykyisin tunnetun Aulangon historia alkaa vuodesta 1883, mutta paikalla on toki paljon kauemmaksi ulottuvat juurensa. Alueella, lähellä linnavuorta ja nykyistä näkötornia kulkee Yoldiameren rantaviiva n. vuodelta 7700 eaa., sekä myös Ancylusjärven ranta noin vuodelta 6200 eaa. Näin Aulangon vuoren huippu on ensimmäisiä maaperämme esille nousseita pisteitä jääkauden jälkeisenä aikana. Linnavuori Aulangon linnavuoresta on muodostunut eräs suomalaisen kansallismaiseman ikoneista. Kun siihen vielä liitetään ihmiskäden muovaama ympäristö, olivat kaikki osaset paikallaan kansallisen maisemaidentiteetin rakentamisessa. Tätä tarua on ehostanut myös hämeenlinnalainen säveltäjä Jean Sibelius. Matti Kurjensaari toteaa eräässä kirjassaan Sibeliuksen sanoneen Aulangon maisemien olleen juuri se innoituksen lähde, josta syntyi Finlandia. Aulangon harju ja linnavuori ovat osa "Janakkala"n eteläosista eli Hakoisista ja Unikonlinnasta alkavaa muinaislinnojen hämäläistä ketjua. Ketju jatkuu aina Sääksmäellä olevalle Rapolan linnavuorelle saakka. Puistometsä Syksyn 2001 myrskytuhot muokkasivat Aulangon puistometsää enemmän kuin mikään muu sitten everstin rakennustöiden. Luonnonpuisto kuitenkin toipunee vaurioistaan ja vierailijalla on hyvä mahdollisuus nähdä ja kokea luonnon uskomaton palautumiskyky. Toisaalta luonnon kiertokulkuun kuuluu vanhaksi kasvaneiden puiden poistuminen sekä nuorten ja elinvoimaisten kasvaminen tilalle. Puistoalueelta on aikojen saatossa kadonnut useita everstin rakennelmia, mutta yhä saatamme ihailla erilaisia huvimajoja, tekojärviä vesilintuineen, tekosaarineen ja vanhoine ikipuineen. Lisäksi golfkenttä ja sillä risteilevät lehmuskujat kertovan Vanajaveden laakson vehmaasta kasvuympäristöstä. Ehkä näkyvin puute everstin aikaan varrattuna on pitkän rantatien varrella olleiden kuvapatsaiden puuttuminen. Tuo eurooppalaisen taiteen katselmus suomalaisessa luonnossa oli ainutlaatuinen, mutta tuskin enää säilyisi esteettisten nautintojen antajana, sillä vandaaleilla on tapana iskeä kätensä juuri kaikkeen tällaiseen.
       8. "http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanajan_kirkko" "Vanaja" Vanajan kirkko on eräs Suomen pienimmistä keskiaikaisista harmaakivikirkoista. Sen erottaa helposti, paitsi kokonsa perusteella, niin myös suurista nurkkakivistä, punatiilisistä päätykoristeista sekä ulkonevasta, länsipäädyssä sijaitsevasta ulkosaarnasuolista, jonne on käynti kirkon lehterin alta seinän sisässä olevaa käytävää pitkin. Tämä saarnastuoli on Vanajan kirkon erikoisuus, joskin sellainen on havaintojen mukaan myös "Janakkala"n kirkossa. Tätä saarnastuolia käytettiin saarnaamiseen kirkon ulkopuolelle kokoontuneelle rahvaalle, joka ei olisi ehkä mahtunut sisälle kirkkoon. Nykyisin saarnastuolia käytetään alkuperäiseen tarkoitukseensa kirkossa vietettävänä heinärippipyhänä. Kirkon rakentamiseen on käytetty suurikokoisia ja erivärisiä kivenlohkareita, ja vaaleanpunainen graniitti on runsaimmin näkyvillä oleva kivilaji. Kivityö on taitavaa tekoa, sillä kivet on sijoiteltu paikoilleen niin, että sidosainetta on tarvittu rakentamisessa erityisen niukalti. Kirkko on rakennuksena yksilaivainen. Tämän syynä on varmasti kirkon pieni koko. Näin se poikkeaa muista aikakauden kirkoista, jotka ovat yleensä kolmilaivaisia. Kirkossa on suhteellisen korkealle kohoava holvaus, joka on toteutettu ns. rengas- eli tähtiholvauksena. Itäpäädyn yläosassa on kaksi kalkkikivestä tehtyä vaakunataulua, joista toisen on tunnistettu esittävän Tott-suvun vaakunaa.
       9. "http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanajanlinna" "Vanajanlinna" , Vanajan kartano eli Äikäälä on kartano Hämeenlinnassa Katumajärven rannalla. Sen rakennutti tohtori Wilhelm Rosenlew metsästyslinnakseen, ja se oli myöhemmin vaihtoehtona Naantalin Kultarannalle, kun tasavallan presidentille etsittiin kesäasuntoa. Kartano joutui sotien aikana saksalaiseen omistukseen, ja kun sodan jälkeen saksalainen omaisuus luovutettiin Neuvostoliitolle, niin kävi myös Vanajanlinnalle. Neuvostoliitto myi kartanon Yrjö Sirolan Säätiölle, jolta Hämeenlinnan kaupunki osti sen 1990-luvulla.
       10. "http://fi.wikipedia.org/wiki/Hattelmala" "Hattelmala" on Hämeenlinnan keskustan eteläpuolella sijaitseva kaupunginosa ja entinen Vanajan kylä. Hattelmala on tunnettu erityisesti sitä Kankaantaustan kylästä erottavasta Hattelmalanharjusta, jonka laella kulki aiemmin valtatie 3 ja nykyisin paikallistie.
       11. "http://fi.wikipedia.org/wiki/Palanderin_talo_(Hämeenlinna)" "Palander"in kotimuseo Palanderin talo on Hämeenlinnassa sijaitseva kotimuseo, jonka tavoitteena on kuvata 1900-luvun alun keskiluokkaisen porvariston elämänmuotoa kaupungissa. Vuonna 1995 avattu museo on Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon ylläpitämä. Palanderin talo sijaitsee aivan Hämeenlinnan kaupungin keskustassa, Hämeenlinnan lyseon viereisessä korttelissa. Talon rakennutti 1860-luvulla kapteeni Anselm Grahn, mutta hän ei juurikaan itse asunut rakennuksessa, vaan antoi sen pääsääntöisesti vuokralle. Talo on saanut nimensäkin erään tunnetun vuokralaisensa, lehtori Edvard Palanderin, mukaan. Lehtori Palander asui perheineen talossa kaksikymmentä vuotta (1884–1904). Palanderit muuttivat nimensä Suolahdeksi – heistä on saanut alkunsa laaja ja Suomen historiassa merkittävä Suolahden suku.
       12. "http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahveniston_moottorirata" "Ahvenisto" Ahveniston moottorirata
       Matkailuelinkeino on yhteistyössä Hattulan ja "Janakkalan" alueella olevien kohteiden kanssa. Tapahtumista tunnettuja ovat Ämyrock, Wanaja Festival, Tomaatteja! Tomaatteja! -stand-up-komiikan festivaali, Hämeenlinnan lastentapahtuma Hippalot sekä maakunnallinen loppukesän messutapahtuma Elomessut. Vuoden 2007 asuntomessut järjestettiin Hämeenlinnassa. Edellisen kerran asuntomessut järjestettiin kaupungissa 1975. Vuodesta 2004 on kaupungin torilla järjestetty Hämeenlinna Hope -nuorisotapahtuma. Hämeenlinnalainen kiistakapula on vanha ortodoksinen sotilaskirkko, jota jotkut ovat ehdottaneet palautettavaksi kirkolliseen käyttöön. 1920-luvulla alkuperäisen ulkoasunsa täysin menettäneessä ja kaupunginkirjastoksi muutetussa rakennuksessa toimii tällä hetkellä Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus.
   39. "Vesilahti" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/vesilahti.html" Vesilahti, Klaus Kurjen tie Klaus Kurjen tie kulkee pääosin Vesilahden kunnan maakunnallisesti arvokkaassa kulttuurimaisemassa. Se esittelee vesilahtelaista menneisyyttä painopisteinä alueen rautakautiset muinaisjäännökset ja paikallisen mahtisuvun Kurkien menneisyys. "Lauk"on kartanoon ja Kurkien sukuun liittyy myös Elinan surma -legenda, joka on osa reitin kertomusta. Polun pituus: 40 km Opasteet ja polkumerkintä: Paikallisista kaupoista, kunnanvirastosta, kioskeista sekä maatilamatkailuyrityksistä saa Klaus Kurjen tien historiallisen matkailureitin kohteet -matkailukarttoja ja reitin varrella on Klaus Kurjen tie -opasteet. Saavutettavuus: Klaus Kurjen tie sopii sekä itsenäiseen että ryhmämatkailuun. Reitti koostuu pääosin autolla kuljettavasta maantiestä, jonka varrella tai läheisyydessä kohteet ovat. Varustus: "Hurskasvuor"ella on istumapaikka. Ajo-ohje: Reitti lähtee liikkeelle Vesilahden kuntakeskuksesta. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6804850 3319215 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6801995 319118 Lähin osoite: Rautialantie 204 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Hurskasvuori" "http://www.narva.sci.fi/kktie/hurskasv.html" Vanha linnoitettu helavalkeapaikka ja historiallisen ajan linnakevarustuksia (1000001930) "Vesilah"den "Narva"n kylän lähellä on venäläisten vuosina 1914–17 rakennuttamia tukikohtia, jotka kuuluvat Venäjän pääkaupungin Pietarin suojavarustuksiin. Hurskasvuoren linnoitus sijaitsee Alhonselän lounaispuolella Naarvajoen rannalla, peltojen ympäröimällä, jyrkästi nousevalla isolla mäellä kuusimetsässä. Kukkulan rinteille on louhittu kallioon n. 1 km verran taistelu- ja yhdyshautoja ja laelle miehistösuojia, joista yksi on rekonstruoitu 1980-luvun alussa. Hurskasvuorella, Ihkamäellä ja Poukan tilan lähellä olevien linnoituslaitteiden tarkoituksena oli kontrolloida Pyhäjärven eteläpuoleista maaliikennettä. Vuoden 1918 kansalaissodassa linnoitus toimi punaisten tukikohtana.
       2. Rukoushuone (922010003) Rautakautinen ruumiskalmisto Rukoushuoneen ruumiskalmisto löytyi vuonna 1955 uutta rukoushuonetta rakennettaessa. Rakennustöissä oli osuttu suoraan kalmiston keskiosaan. Arkeologiset kaivaukset suoritettiin seuraavana kesänä. Osa haudoista oli itä-länsi -suuntaisia, niihin oli vainajille laitettu tuonpuoleista elämää varten esineitä mukaan ja ne ajoittuivat ristiretkiaikaan n. 1050–1200 luvulle jKr. Kalmistosta ei ole näkyvissä merkkejä maan pinnalla.
       3. "Rautiala" (922010006) Rautakautinen kalmisto Rautialan rautakautinen löytöpaikka sijaitsee Alhonselän rannasta 300 m itään, peltojen ympäröimällä moreenisaarekkeella, osittain ent. kappalaisen virkatalon puutarhassa. Paikalla vuonna 1910 suoritetussa kartoituksessa, sieltä löydettiin kymmenen matalaa röykkiötä ja kivikehää. Rautiala päätettiin kartoittaa, koska virkatalon pääportaiden edustalta oli edellisenä vuonna löydetty yhdestä kasasta joukko muinaisesineitä, mm. piiskanvarsi, miekan katkelma, keihäänkärki, putkikirves. Röykkiöt numero 5, 8 ja 10 kaivettiin vuonna 1916. Kaivaja piti niitä nuorina rakennuksenpohjina. Puutarhaa on muokattu voimakkaasti kaivausten jälkeen eikä vuoden 1939 inventoinnin aikana röykkiöistä näkynyt enää mitään.
       4. "Linnamäki" (922010007) Rautakautinen linnavuori "Vesilah"den linnamäen muinaislinna sijaitsee Lamminjärvestä 200 m itään. Kalliopohjaisella, loivarinteisellä mäellä on näkyvissä kivisiä vallituksia. Erityisesti portin suojalaitteet ovat selvästi havaittavissa. Kallion laella on ainakin 9 röykkiötä, joista suurimman halkaisija on 2-3 m ja korkeus 0,5 m. Röykkiöiden funktio on epäselvä. Linnavuoren alue kartoitettiin vuonna 1951 ja samalla mäen laella suoritettiin kaivauksia. Kaivauksissa löydettiin nuoremman rautakauden esineitä (nuolenkärki ja katkelma, veisti, arabialainen raha, saviastianpaloja, rautakuonaa ja palanutta luuta). Lisäksi sijaitsee kaksi mahdollista asunnonpohjaa.
       5. "Isohaka" (922010008) Ajoittamattomia röykkiöitä Isohaan röykkiöt sijaitsevat Sakoistenlahdesta 400 m etelään lounaaseen viettävällä rinteellä havumetsässä. Röykkiöt ovat kiven- ja maansekaisia. Niiden halkaisijat vaihtelevat 6-11 metriin. Joissakin röykkiöissä on suurehko silmäkivi, jonka ympärille pienemmät kivet on kerätty. Kahteen röykkiöön on kaivettu koekuopat, joissa on havaittu ladottua kiveystä ja nokea. Osa röykkiöistä on vaurioitunut tienteossa.
       6. "Tonttimäki" (922010015) Rautakautisia röykkiöitä Tonttimäen kiven- ja maansekaiset röykkiöt sijaitsevat Sakaselän pohjoisrannalla metsäisen harjanteen kaakkois-eteläpäässä, osittain myös pellonpientareella. Röykkiöiden halkaisijat ovat 6-10 m, korkeudet 0,5–1,5 m. Vuonna 1986–87 röykkiöistä tutkittiin yksi ja se ajoittui löytöjen perusteella kansainvaellus- ja merovinkiaikaan n. 400–800 luvuille. Löytöjä olivat saviastian- ja kuonanpalaset sekä miekankatkelma.
       7. "Hukari" (922010018) Rautakautisia röykkiöitä Hukari-Rantavainion röykkiöt sijaitsevat Sakaveden etelärannalla, Sakoistenlahden rantatörmällä, noin 50 m rannasta olevalla kivikkoisella maalla. Röykkiöt sijaitsevat rannansuuntaisena ketjuna. Osassa röykkiöistä on silmäkivi ja osassa reunakehä. Röykkiöiden halkaisijat vaihtelevat kolmesta yhteentoista metriin. Alueella on tehty kaivauksia vuosina 11916, 1939 ja 1995. Paikalta on löydetty runsaasti rautakautisia, viikinki-ristiretkiaikaisia (800–1200 jKr.) esineitä, mm. kaksi kirvestä, miekka, kolme keihäänkärkeä, kupurasolki, vaa´an osia, hevosenkenkäsolki sekä bysanttilainen raha.
       8. "Rahoinen" (922010019) Rautakautisia röykkiöitä Rahoisten kivestä rakennetut röykkiöt sijaitsevat "Suomela"nlahden itärannalla kesämökin pihamaalla. Röykkiö 1 on osittain vaurioitunut länsireunastaan. Röykkiön koko on 5x5 metriä ja sen korkeus on vähän yli puolimetriä. Röykkiö 2 on tien vieressä, sen koko on 6x5 metriä ja korkeus metrin. Röykkiöt ovat nurmettuneet. Röykkiöt ajoittuvat muotonsa ja sijaintipaikkansa perusteella rautakauteen, mutta niitä ei ole tutkittu eikä paikalta ole löytöjä.
       9. "Kirmukarmu" "http://www.narva.sci.fi/kktie/kirkarmu.html": Rautakautisen päällikön asuinpaikka (922010020) Rautakautinen polttokenttäkalmisto Kirmukarmun kalmisto on sijannut peltojen ympäröimällä mäellä. Polttokenttäkalmisto on ollut käytössä merovingi- ja viikinkiaikana (n. 600–1050 jKr.) ja kalmistosta löydetty raha viittaa vielä tätäkin pidempään jatkuneeseen käyttöön. Ensimmäiset kaivaukset paikalla on tehty vuonna 1894 ja niitä on jatkettu sekä 1800-luvun lopulla että 1900-luvun alussa. Löytöjä ovat mm. kullattu eläimenmuotoinen miekanponsi, lukuisia erityyppisiä keihäänkärkiä, angoja, permiläisiä vyönheloja, rannerenkaita, tasavartisia solkia, ketjuja. Kalmisto on nykyisin kokonaan tutkittu, eikä paikalla ole enää ehjää kulttuurikerrosta.
          • Nykyisin tavallisesta kyläkuvasta tuskin mitenkään poikkeavaan "Kirmukarmu"n mäkeen kätkeytyy suuri määrä merkittävää suomalaista historiaa. Maantien molemmille puolille levittäytyvä "Kirmukarmu" oli 1800-luvun lopulla suurimmaksi osaksi rakentamatonta ja hyvin kivikkoista maastoa. Mäki oli pitkään kuulunut Kässän taloon, mutta joutui 1889 "Vesilah"den kunnalle. Tällöin maanmittari C.R. Ladau jakoi alueen asuintonteiksi siitäkin huolimatta, että kivien välistä oli löytynyt muinaisesineitä. Nykyisen "Vesilah"den Ns:n talon kohdalle rakensi neiti Amnell, Väinö Hyvätin talon kohdalle urkuri O.T. Leander ja eläinlääkärin talon kohdalle kestikievaria pitänyt rovastinrouva I. Pohjala. Perimätieto kertoo, että jo Ruotsin vallan aikana alueella olisi ollut sotaväelle kuuluva talli. Edelleen kerrotaan, että perunakuopan kaivajat olisivat joskus kauan sitten löytäneet kivikosta suuria hopea-aarteita ja tulleet rikkaiksi.
          • "Kirmukarmu"n jo osittain tuhoutuneella muinaismuistoalueella suoritettiin kaivauksia 1894-97 (A.O. Heikel, H.J. Heikel sekä Hj. Appelgren). Esineistön perusteella alue luetaan Suomen merkittävimpiin nuoremman rautakauden löytöpaikkoihin. Mäellä sijainneeseen polttokalmistoon on haudattu varsin pitkän ajan kuluessa; 500-luvulta ehkä aina historialliselle ajalle saakka. Kuuluisimmat löydökset ovat kaksi miekan kouraimen helaa ja kullatusta pronssista tehty miekan ponsiosa 600- luvulta. Viimeksi mainitussa on kuvattuna mursu sekä neljä keskenään hieman erilaista mytologista ihmispäätä. Mursun merkitys merovingiajalla oli suuri sen syöksyhampaista saadun luun vuoksi. Norsunluuta muistuttavan luun tuottajia olivat etenkin pohjoisnorjalaiset.
          • Samanlaisia miekanponsia on tavattu tämän lisäksi "Vöyri"stä ja Kaarinasta. Kolme mursukahvaa on peräisin Norjasta, jossa mursua luun vuoksi metsästettiin. Helmer Salmon mukaan "Vesilah"den ponsi on ajallisesti vanhin ja todennäköisesti paikallista tekoa. Vanhemmuutta osoittaa sekin, että ponsi on kuulunut ruumishautaukseen eikä polttohautaukseen, joka tuli käytäntöön vasta myöhemmin.
          • Kalmistoon haudattujen henkilöiden mahtavuudesta kertovat päälliköiden tunnusmerkkeinä toimineet miekkarengas ja piiskanvarsihelistin. Tässä suhteessa "Kirmukarmu" on eurooppalaisestikin ajatellen merkittävä. Kansainvälisiä yhteyksiä osoittavat myös hopearahat, permiläiset helat, säiläkirjoituksin varustetut miekat, mosaiikkihelmet ja muut ylellisyysesineet. Hevoshautauksiin viittaavat hevosenhampaiden jäänteet, kuolaimet ja hevosenkengät. Paikalla on ehkä ollut myös paja.
          • Aarni Erä-Eskon mukaan paikan nimessä Kirmu on esihistorialliselta ajalta peräisin olevan suvun nimi (saksalaisperäinen Germund) ja karmu tarkoittaa kalmistoa. "Kirmukarmu" on siten päällikkösuvun sukukalmisto. "Kirmukarmu"n merkittävyyttä lisää edelleen se, että vielä 1900-luvun alussa kerrottiin etenkin "Hinsala"ssa perimätietoja kuuluisasta "Kirmukarmu"- nimisestä sotapäälliköstä (Frans Kärjen kokoelmat). Jos perimätieto on aitoa, kysymyksessä on Suomen oloissa lähes ainutlaatuinen tapaus, jossa perimätieto valaisee tiettyyn esihistorialliseen kalmistoon haudattujen vainajien elämänvaiheita.
          • Germund eli Girmund on muinaisgermaaninen nimi, joka Kustaa Vilkunan Suuren nimipäiväkirjan mukaan (Hki 1969) tarkoittaa suomeksi keihäsvartijaa (ger, gir = keihäs, mundr = vartija, suojelija). Nimi sopii hyvin "Kirmukarmu"un liittyvään arkeologiseen ja perimätiedolliseen aineistoon.
          • "Kirmukarmu"n sanotaan eläneen kauan ennen Matti Kurjen aikoja (ehkä 1200-luvun alussa). Jo pienenä "Kirmukarmu" herätti poikkeuksellisilla kyvyillään ihailua muissa. Ankarassa kodissaan hän kasvoi vihdoin rohkeaksi ja taitavaksi soturiksi - pakanapäälliköksi. Apurinaan sotaretkillä "Kirmukarmu"lla oli Jaanun lappalainen setämies, venäjän kieltä osannut Osmo Karjalainen, Tarkan Mielikkitytär sekä Kaakilan Uljas Urtti. Sotaretket kohdistuivat Novgorodiin, josta tehtiin historiallisten lähteiden mukaan vuodesta 1042 lähtien useita sotaretkiä Suomeen. Joutuipa "Kirmukarmu" haavoituttuaan joukkoineen Venäjälle vangiksikin.
          • Perimätieto kertoo edelleen, että pakanapäällikkö "Kirmukarmu" vihasi ja vainosi "Vesilah"den ensimmäistä kristinuskon levittäjää, Hunnun Herraa eli Meidän Herraa. Tämä vierasta kieltä puhunut lähetyssaarnaaja oli joutunut "Hinsala"an, jossa opetti ihmisiä ja kastoi heitä kristinuskoon. ("Hinsala"ssa on Hunnunkallio vastapäätä "Tuhnunvuor"ta.) Kidutettuaan Hunnun Herraa eri tavoin, mm. vangitsemalla Naulinkarille, "Kirmukarmu"n onnistui lopulta tuhota hänet. Mikäli tarinat ovat paikkansa pitäviä, niiden yllättävän kauan kestäneen säilymisen voinee ymmärtää kristillisyyttä opettavina ja puolustavina. "Kirmukarmu"n ja hänen ystäviensä sanotaan nimittäin Novgorodin retkillään pettyneen vanhoihin epäjumaliinsa ja kääntyneen vastahakoisesti kristinuskoon.
          • "Kirmukarmu"sta löytynyt esineistö tunnetaan hyvin myös kansainvälisessä arkeologisessa tutkimuksessa. Etenkin 600-luvun loistomiekan ponsi ja helat ovat kuvattuina ja tarkasteltuina lukuisissa artikkeleissa ja kirjoissa. Uusin tutkimus yhdistää esineissä olevat kuvat Pohjois-Euroopan rautakautiseen mytologiaan, jonka heijastumia on näkyvissä mm. kalevalaisessa runoudessa, saagoissa ja skandinaavisessa tarustossa.
          "Kirmukarmu"sta länteen päin on Wesalonsuon mäki, josta siltavouti Iisak Högander löysi 1840-luvulla miekan. Högander kuitenkin muotoili miekan uudelleen pesänkoukuksi. Samasta paikasta kerrotaan myös löytyneen vanhan 10 kopeekan suuruisia kuparisia nappeja. Odin eli Untamo loistomiekan kouraimen hopeisissa heloissa, jotka on löydetty "Kirmukarmu"n kalmistosta "Vesilah"den Kirkonkylästä. Miekan ponsi Kuva: T.Syrjänen/Museoviraston joulukortti Tämä miekanponsi 600-luvun alusta esittää Ikutursoa eli Kalevaa, joka on mursunhahmoinen maailman alkuolento, skandinaavien Ymir eli Fornjot. Katso tarkemmin Ikuturso -löytöjen levikkiä Frankkien valtakunnan (Ranskan), Norjan ja Suomen alueilla. Alla Ikuturson kylkiin kuvatut Kalevanpojat, Väinämöinen, Lemminkäinen ja Ilmarinen sekä Ilmarisen poika Joukahainen. Skandinaavien vastaavat nimitykset ovat Hler, Loki, Kari ja Jokull. Kypärät on rekonstruoitu "Eura"n "Pappilanmä"en 600-luvun loistomiekan huotran kenkäimestä. Kalevanpojat "Kirmukarmu"n (Girmundin kalmu) kalmistosta. "Kirmukarmu"n kivikkoinen mäki 1900-luvun alussa VNS-talo "Vesilah"den Nuorisoseurantalo sijaitsee "Kirmukarmu"n hauta-alueen päällä.
       10. "Suomela" (922010005) Rautakautinen kalmisto Suomelan kalmisto sijaitsee Alhonselän itä-kaakkoispäässä Suomelanlahden pohjoisrannalla. Paikalla ei ole tehty varsinaisia arkeologisia kaivauksia, mutta inventoinneissa on saatu talteen mm. keihäänkärkiä, kirveitä, jalustin, luukamman kappale, miekan kappaleita ja hevosenkenkäsolki sekä palanutta luuta. Löydät viittaavat siihen, että paikalla on kalmisto, joka on ajoitettu viikinki- ja ristiretkiaikaan (n. 800–1200 luvuille). Elinan surmarunon Elinan kotipaikka
       11. "Laukonhaka" Elinan surmarunon tapahtumapaikat
       12. "Laukko" Suomen kuuluisin kartano. Laukko-hevosten koti Laukon kartano (1000001982) Historiallisen ajan kartano Perimätiedon mukaan Laukko oli aikoinaan lappalaisten heimolinnoitus. Tarunhohtoisen pirkkalaispäällikkö Matti Kurjen kerrotaan saaneen Laukon lahjaksi Ruotsin kuninkaalta joskus 1200-luvun alussa. Keskiajan lopulla Laukossa oli kivilinna ja kartanokappeli, joiden rakennuttajaksi arvellaan Arvid Kurkea. Kartanon pihassa oleva ns. pirunkellari on ollut osa suurehkoa kivilinnaa. Kaivauksissa kellarista on löytynyt keskiaikaista esineistöä, ja kartanoa ympäröivällä alueella on havaittu jälkiä keskiaikaisesta kulttuurikerroksesta. Merkittävimpiä löytöjä on 80 hopearahaa sisältänyt rahakätkö n. vuodelta 1500.
       13. Laukon puisto (922010010) Rautakautinen kalmisto "Lauk"on kartanon puistossa - päärakennuksesta 100 m lounaaseen - sijaitsee loivasti kaakkoon kallistuvalla rinteellä mahdollinen rautakautinen kalmisto. Paikalta on vuonna 1938 löydetty keihäänkärki ja palanutta luuta isojen kivien välistä noensekaisesta maasta. Myöhemmin samalta paikalta löydettiin lisää raudanpalasia ja palanutta luuta. Kyseessä voi olla polttokenttäkalmisto tai matalat, kiven- ja maansekaiset röykkiöt.
       14. "http://www.narva.sci.fi/museo/arkeologia/index.html": "http://www.narva.sci.fi/kktie/museot.html"

           "Vesilah"den kotiseutumuseo

           - "Lauk"on torppa "Narva"n Markkinapaikka Arkeologiaa "Vesilah"desta ja muualta "Vesilah"teen liittyvää arkeologiaa * "Vesilah"den kivi- ja pronssikauden löytöjä * "Vesilah"den rautakauden asutusta ja löytöjä * Mistä uusia muinaismuistoja kannattaa etsiä? "Vesilah"den "Kirmukarmu"n kullattu miekannuppi Yleistä arkeologiasta * Museoviraston laatima Suomen esihistorian opetusohjelma * Arkeologinen kulttuuriperintö * Elävä kivikausi. Tekijä: CSC - Tieteellinen laskenta Oy * Suomen Museot - Online * Arkeologiaa netissä * "Vesilah"den mäkitupalaiset * "Vesilah"den torpparit "Vesilah"den Kotiseutumuseon päärakennus on "Lauk"on entinen torppa "Svartmark", joka alkujaan sijaitsi "Vesilah"den ja Tottijärven rajalla. Museo on nyt "Vesilah"den "Narva"ssa, "Narva"n Markkinoiden tapahtuma-alueella Vilkinarolla, Ylä-"Narva"ntien varressa. "Svartmark" oli aikoinaan "Lauk"on kartanon suurimpia torppia. Ruotsinkielisen nimensä se sai monen muun torpan tavoin ruotsalaistuneilta "Lauk"on omistajilta, Kurjilta. Kotiseutumuseo kuvaa torpparielämää ja pienten talojen elämää 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Päärakennuksen lisäksi alueelle on vuosien varrella tuotu ja pystytetty useita muita rakennuksia; aittoja, riihi hevoskiertoineen, keittokota, savusauna, kirkkovene vajoineen, mäkitupa sekä tervahauta tervakoppeineen. Esineistö on saatu pääosin lahjoituksina "Vesilah"telaisista taloista ja entisistä torpista. Kotiseutumuseon alueella järjestetään kesäisin erilaisia tapahtumia, mm. Perinnepäivä elokuun puolivälissä. Museon omistaa "Vesilah"den Museoyhdistys ry. "Vesilah"den kotiseutumuseon kansallista merkittävyyttä nostaa sen yhteys kuuluisaan "Lauk"on lakkoon ja torpparihäätöihin. Vuonna 1891 "Lauk"on metsänvartijaksi ja myöhemmin pehtooriksi tuli August Wilhelm Vikström, jonka johtamistyyli oli pikkumainen ja ärhentelevä. Vikström herätti suhteellisen varakkaissa torppareissa katkeruutta. He vaativat päivätöiden lyhentämistä kesällä 10 tuntiin ja talvella 7 tuntiin. Myös joustoa haluttiin töiden tekoajankohtiin sekä torppareiden keskinäisen kilpailun lopettamista. Muuan paha epäkohta oli "Lauk"on pihalla oleva työntekijöiden yöpymispaikka taksvärkkipirtti, jossa ei ollut pesutupaa ja jonka pahnoissa oli rottia, luteita, torakoita jne. 150 torpparia julisti lakon 20.5.1906. Seurauksena oli, että suomenkieltä taitamaton vapaaherra Herman Sigfrid Standertskjöld- Nordenstam vaati lakkoilijoiden häätämistä. Oikeudenkäynnissä torppareiden perusteluja ei hyväksytty, vaan heidät määrättiin maksamaan oikeudenkäyntikulut ja 67 torpparia sai häätötuomion kesällä 1906. Tuomittujen mukana oli myös Juho "Svartmark", nykyisen kotiseutumuseon silloinen omistaja. Osa vuokramiehistä teki kuitenkin sopimuksen, ja niin lopullisten häätöjen määrä tammikuussa 1907 oli 41. "Svartmark"ia, "Lauk"on suurinta torppaa ei kuitenkaan häädetty eikä tuhottu. "Svartmark" asutti väliaikaisesti useita häädettyjä torppareita tiloissaan. Häädön suorittajana oli helsinkiläinen poliisikomennuskunta johtajanaan aliratsumestari Henrik Calonius, josta laulunikkarit tekivät pilkkalauluja. Torppia rikottiin asumiskelvottomiksi. Häätöjä käsiteltiin tämän jälkeen laajalti eduskunnassa (K.J. Ståhlberg, J.K.Paasikivi, Sulo Vuolijoki, Jonas Castren, K.E.Ignatius jne). Myös useita kirjoja julkaistiin. Museo on avoinna 1.6. - 31.8. joka sunnuntai klo 12.00- 15.00.
       15. Tauno Kirstuan esitelmä "Svartmarkin" torpasta
       16. "Niemisen" Iidan mäkitupa
       17. Muinaishaudan silmäkivi "Lempäälä"n "Päivänie"messä "Päiväniemi" "http://www.narva.sci.fi/kktie/paivaniemi.html" Suomen tunnetuimpia muinaismuistoalueita Klaus Kurjen tien itäisin pää on "Vesilah"den ja "Lempäälä"n rajalla, Näppilän salmen tuntumassa. Siellä sijaitsee, pääosin "Lempäälä"n puolella, suuri ja kuuluisa muinaismuistoalue, jonka esihistoriallinen luonne tunnettiin jo 1700-luvulla. Paikan nimenä on nykyään "Päivääniem"i, mutta kaikissa vanhemmissa asiakirjoissa puhutaan "Päivänie"mestä tai Päivänniemestä, minkä vuoksi jatkossa käytetään vain vanhaa historiallista nimeä. Nimen vanhin esiintymä on vuodelta 1440, jolloin se on muodossa Paiuänemij. Näppilän salmen vanha nimi oli Hauralan salmi. Pohjoisessa on Toutosen laaja järvenselkä, joka lienee saanut nimensä toutain-kalasta. Toutain oli aikoinaan "Kokemä"enjoen vesistössä yleinen ja suosittu särkikala. A.O.Heikel on merkinnyt vuonna 1882 karttaansa myös nimet Päivälahti ja Lapinlahti, jotka sijaitsevat "Päivänie"men vasemmalla ja oikealla puolella. Silta on rakennettu Aventolahteen. Joskus nimi on merkitty myös 'Päivänen niemi', mikä saattaisi viitata siihen, että alueen muinaisina asukkaina on ollut eräomistajia, metsästäjiä, joilla on ollut yleisesti käytössä nimitys 'päiväkunta'. Päiväkunta on alue, jonka metsästäjät kokevat päivän aikana. Nimelle voi kuitenkin antaa toisenkin selityksen. Vanhassa lappalaisessa mytologiassa on tärkeänä osana auringonpalvonta. Peiwe eli aurinko kuvattiin mm. noitarumpuihin (neliö, josta lähtivät auringon 'ohjakset', säteet). Peiwelle uhrattiin valkoisia eläimiä. "Päivänie"mi (Peiweniemi) olisi niin ollen esikristillinen uhrauspaikka. Myös Unto Salo arvelee "Päivänie"men nimen olevan lappalaisperäinen. Lappalaismuistoja liittyy "Päivänie"men ympäristöön niin paikannimissä kuin tarinoissakin. Sitovat todisteet puuttuvat. "Päivänie"mi kuuluu ikivanhaan "Lempäälä"n Hauralan jakokuntaan, joka kuului niihin "Lempäälä"n kyliin, joilla oli vielä uuden ajan alulla suuria eräomistuksia. "Mantere"en ja Hauralan isännät riitelivät niemekkeen niittyosuuksista ("j Päijwäniemi") 1440-luvulla, minkä kiistan Bengt Lydekeninpoika ratkaisi "Vesilah"den käräjillä. Vanhat tarinat kertovat, että "Päivänie"men asutus oli alueensa vanhinta, Lähellä sijaitseva "Vesilah"den "Mantere" asutettiin seuraavaksi. Asukkaat olivat jättiläisiä tai lappalaisia, kalastelivat ja kaskesivat sekä rakensivat itselleen kivimajoja. 1400-luvulle asti "Lempäälä" oli osa "Vesilah"tea. Uudella ajalla "Päivänie"messä on ollut varsin vähän asutusta. Ehkä pakanuudenaikainen polttokenttäkalmisto ei ole ollut suosittu asuinpaikkana. Vuoden 1769 jälkeen alueella asusti Hauralan talojen yhteinen torppari Martti Martinpoika, suutari, joka viljeli "Lempäälä"n ensimmäisenä talonpoikaistorpparina "Päivänie"men peltoja. Heikel mainitsee kertomuksessaan vuodelta 1882 nähneensä "Päivänie"men töllin, joka sijaitsi nykyisen "Mantere"en tiehaaran kohdalla mutta joka oli silloin jo kylmillään. Töllin kohdalta tie johti vain Näppilänjoelle, jonka varrella sijaitsi Jokelan asumus. "Päivänie"min yksi niemistä on nimeltään Priikoolinnokka. Nimi tulee ehkä sanasta Fri Gård eli paikka lienee vanhaa verovapaata aluetta. Nimi oli aiemmin Friikooli. Friikooli oli torppa, jota 1700-luvun kartassa ei vielä näy, mutta oli jo 1800-luvulla. Yksi nokka on Luhdankanta, yksi Tannerinnokka. Saaret, jotka näkyvät maantiesillalta, ovat nimeltään Suutarinsaaret. Maantieyhteys "Vesilah"den puolelta, siis "Päivänie"mestä "Lempäälä"än on peräisin vasta 1890-luvulta. Sitäkin ennen salmi on täytynyt ylittää, koska vähän matkan päässä oli "Lempäälä"n "Hietanie"men rustholli. Talvella salmi ylitettiin tietenkin jäitä myöten, ja kesällä salmen rannalla lienee ollut veneitä tai lauttoja. "Päivänie"mestä onnistui matkanteko vesitse myös pohjoiseen ja etelään; Toutosenselkää Nokialle ja Tampereelle ja Hulausjärveltä "Mantere"enjärvelle ja Heinälahteen. Maaliikenne kulki kaukaa etelästä Köpin salmen ja Viialan kautta. Kun Tampere alkoi kasvaa, piti vesilahtelaisten päästä kaupunkiin myymään voita, juustoa, makkaraa jne. Näppilän salmen ylittävä silta tuli sen vuoksi välttämättömäksi. "Lempäälä"isiä asia ei kiinnostanut. Läänin kuvernööri kulki 1890-luvulla tarkastusmatkalla Näppilän alueella ja totesi siltahankkeen mahdottomaksi. Juuri sen vuoksi hän antoi rakennusluvan - uskoen, että kukaan ei ryhtyisi siltaa rakentamaan. "Vesilah"telaiset ottivatkin luvan tosissaan ja ryhtyivät rakentamaan mahdotonta siltaa ja silta valmistuikin 1893, samalla valmistui "Vesilah"ti-"Lempäälä" -tien parannus. Nimismies Bergiuksen rouva ylitti sillan ensimmäisenä avajaiskärryissään. Kun Näppilän siltaa ryhdyttiin rakentamaan, Suomen muinaistieteellinen toimikunta (perustettu vähän aiemmin) oli saanut vihiä, että alueelta oli löydetty 'muinaiskaluja'. Aksel Heikel tuli katsomaan ja totesi uuden tien halkaisevan kalmistoalueen pahasti keskeltä. Hän myös kuuli, että "Hietanie"men pojat olivat haudoista "viskelleet suuren läjän rautakaluja pitkin mäkiä". Asiasta seurasi ankaria puhutteluja ja kirjoituksia alan lehtiin. Kun Näppilän silta uusittiin 1995, museovirasto oli tarkempi; silta rakennettiin uudelle paikalle etelämmäksi. "Päivänie"mi Muuan "Päivänie"men muinaishaudoista, keskellä silmäkivi, reunoilla pienempiä kiviä. Takana uusin "Vesilah"ti-"Lempäälä" -tie. Näppäilän silta Näppilän salmen uusi silta kuvattuna muinaishaudoilta "Lempäälä"än päin. "Päivänie"men kaivauksissa, joita suoritettiin jo 1864, on löydetty koruja, aseita ja mm. yllä olevat hevosen kuolaimen osat (7, 8) sekä piiska (9). Näppilä Näppilän salmen sulassa on keväisin usein joutsenia. "Päivänie"mi on Suomen suurimpia rautakautisia hauta-alueita; alueelta löytyy hieman laskutavasta riippuen n 125-150 kumpua. Suuri osa kummuista sijaitsee kuvan ulkopuolella vasemmalla ja alhaalla (lounaassa ja etelässä), osa niistä on "Vesilah"den puolella. Kalmistona "Päivänie"mi on tunnettu jo 1750-luvulla (Mikael Waldenius). Hautoja ovat kaivaneet Reinholm, Heikel, Aspelin ja Hackman. Löydöissä on runsaasti keihäänkärkiä, miekkoja, koruja, kilven kupuroita, piiskanvarsia jne. Myös jokapäiväisen elämän esineistöä on löydetty; sirppi, sakset, vaa'an paloja, padan kappaleita, kangaspuiden painoja, värttinänpyöriä ja astianpaloja. Kaikki nämä viittaavat rikkaaseen keskeiseen rautakauteen, jolloin vauraus tuli pääasiassa turkismetsästyksestä ja kaupankäynnistä etelän suuntaan. Löytöjä on tehty sekä haudoista että mahdollisista uhripaikoista. Koko alue on nykyisin Museoviraston erityishoidon kohteena. Yllä oleva Fredric Törnqvistin kartta vuodelta 1896 osoittaa, miten 1893 valmistunut tie halkaisi koko kalmistoalueen. Uusin tie kulkee kartan alareunassa. Näppilän vanha silta purettiin uuden tien ja sillan valmistuttua. "Päivänie"men kasvillisuuskin on erikoista, mikä on luonteenomaista esihistoriallisille paikoille. Museoviraston kasvillisuuskartoituksen mukaan alueella kasvaa mm. törrö- ja hakasaraa (Carex muricata, Carex spicata), kyläkellukkaa (Geum urbanum), keväthanhikkia (Potentilla crantzii) ja ukontulikukkaa (Verbascum thapsus). Kovin kaukana "Päivänie"mestä ei ole "Vesilah"den "Mantere"en seudun asutus, joka on myös jatkunut rautakaudelta alkaen. Peltosaaren ja Köpinsaaren rautakautisiin muinaismuistoalueisiin on vain parin kilometrin matka.
       18. "Narvajärvi"
       19. Karhola "Karholannokka" "http://www.perinne-karhola.fi" Auringonlasku Karholannokalla.

       20. "Narva"

           "http://www.narva.sci.fi/kktie/index.html" 1700-luvun ja nykyajan markkinakylä Suomessa on muutamia "Narva" -nimisiä paikkoja ja Virossa on "Narva"n kaupunki. Mistä mahtaa nimi tulla? Pyhäjärveä pitkin Alhonlahdelta pääsee Tampereelle, kanavien kautta paljon kauemmaksikin. Kylän maisemat ovat hyvin vaihtelevat; peltoja, metsiä, mäkiä, vuoria ja "Narva"njoki. Savipitoinen maa on tehnyt kasvistosta rikkaan. "Narva" ei ole mistään kaukana, katsopa, miten "Narva"an pääsee. "Vesilah"den "Narva"n kylä lienee syntynyt jo useita tuhansia vuosia sitten. Alueen sijainti Pirkanmaan Pyhäjärven lounaisosassa on ollut hyvin suotuisa varhaisimmille elinkeinoille. Vanhimmasta asutuksesta kertovat kivikautiset taltat ja kirveet, joita "Narva"n alueen pelloista on löytynyt useita. ’"Narva"’ -nimi tarkoittaa nahan karvapuolta. Samanniminen kaupunki on Virossa, "Ilomantsi"ssa on Naarvan kylä ja "Vesilah"den Pöyhölässä on "Narvajärvi". Koska alueelta löydetyt kampakeraamiset (4000-2500 eKr) kiviesineet ovat pääasiassa Aunuksen vihreäliusketta, on kaupankäynnin itään tarvinnut olla kivikaudella vilkasta. Vaihtoesineinä ovat todennäköisesti olleet turkikset. Kylä on ehkä tuohon aikaan jo tunnettu nahkojen ja turkisten vaihtopaikkana, mihin seikkaan nimikin viittaisi. Lukuisien tarinoiden ja muistitietojen mukaan "Narva"ssakin on vielä muutama sata vuotta sitten asunut lappalaisia, etenkin "Karholannok"assa ja sen Ruijanpellon alueella (vrt. Kalevalan Rutjan koski). Nykyisen käsityksen mukaan näillä seuduilla todella asustaneet lappalaiset ovat olleet vanhan kivikautisen väestön metsästeleviä ja kalastelevia jälkeläisiä. Uutta väestöä tuli "Kokemä"enjoen suun pronssikautisista asutuskeskuksista 200-400-luvulla. Näiltä ajoilta ovat peräisin "Karholannok"an vanhimmat rautakautiset haudat. Nuoremmat ja löydöiltään poikkeuksellisen rikkaat haudat ovat merovingiajalta (550-800). Kaikkiaan hautoja on kolmisenkymmentä, ja Helmer Salmo kaivoi niistä kaksi 1930. Koulun lähellä olleet mutta tuhoutuneet hautakummut ovat ehkä olleet samanikäisiä. 1956 kaivettiin "Narva"n Rukoushuoneen tontilta myöhäisempiä, ristiretkiaikaisia (n. 1100-1300-luvuilta) hautoja. Näiden hautojen löydöt (mm. linturiipukset) viittaavat itäiseen kaupankäyntiin. Muualla "Vesilah"dessa ei ole näin myöhäistä rautakautista hauta-aluetta. Keskiajalla "Narva" oli "Vesilah"den suurin kylä. Useimmat nykyiset sukutilat mainitaan jo 1540-luvulla. Vaurauden perustana lienee ollut lappalaisten verottajana tunnettu pirkkalaisliike ja myöhemmin eräomistus. Nimistöntutkimuksen perusteella pirkkalaisiin on kuulunut lukuisia narvalaisia. Keskiajan lopulla narvalaisilla oli eräomistuksia Tampereen pohjoispuolisten vesistöjen varsilla. Uuden ajan alussa Kustaa Vaasa itsenäisti erätilat. 1600-luvulla "Narva" tunnettiin kestikievaripaikkana. Kievareita oli ainakin "Lauk"on Gabriel Kurjella, Pourulla ja Yli-Arvelalla. Sota-aikojen ratsastiloina olivat Pasti, Pouru ja Takku. "Narva"n eteläpuolella "Narva"nkoskessa lienee ollut myllyjä jo keskiajalla. 1720-80-luvulla "Narva" oli koko lounaisen Suomen tuntema markkinapaikka. Antinpäivän aikaan kylän talot pystyttivät "Narva"joelle vuokrattavia myyntikojuja, ja tullimiehet asettuivat veronkantopaikoilleen. Kaksipäiväinen tavaranvaihto muodostui usein varsin vilkkaaksi ja rauhattomaksi, minkä vuoksi markkinat siirrettiin 1700-luvun lopulla Tampereelle. Näiltä ajoin lienee peräisin "Narva"-Vammala -tien nimitys "Narva"nmatkantie. "Narva"n ”Tähti”-Nuorisoseura herätti 1965 "Narva"n markkinat uudestaan eloon 5 vuoden välein tapahtuvaksi mittavaksi kotiseutujuhlaksi (seuraavat markkinat 6.-9.7.2000, tarkemmin "Narva"n Markkinoiden sivulla . Myös "Narva"n tori on ollut kuuluisa; vielä 1917 ilmoitettiin almanakassa "Narva"n toripäivä joka perjantaiksi. Kauppoja kylässä on ollut vähintään kaksi vuodesta 1886 lähtien, jolloin Kustaa Annala ja Kalle Rautell perustivat kaupat. 1900-luvun alkupuolella "Narva" tunnettiin lukuisista taitavista käsityöläisistään (kankureita, suutareita, seppiä, puuseppiä, nahkureita jne.) Puhallinmusiikkiharrastus alkoi 1904, jolloin perustettiin "Narva"n Soittokunta. Seuraavana vuonna perustettiin "Narva"n ”Tähti”-Ns; sen ensimmäinen seuratalo sijaitsi Salospohjanvuoressa, jota nyt nimitetään Tähtelänvuoreksi. Vuoden 1918 taistelujen yhteydessä kuitenkin sekä tämä että lähes kaikki "Narva"n ja lähikylien talot poltettiin. Näiden tapahtumien sekä uusjaon tarkistuksen seurauksena vanha kyläkokonaisuus särkyi väliaikaisesti. "Vesilah"den kotiseutumuseo, joka kuvaa entistä torpparielämää, valmistui Tuulikalliolle 1969. Terveysaseman tieltä museo kuitenkin siirrettiin 1982 Toukarin tien varteen, tilavammalle Vilkinaron Markkina-alueelle. Museota on laajennettu huomattavasti 1990-luvun lopulta lähtien. Merkillinen paikka aivan "Narva"n tuntumassa on myös "Hurskasvuori" , jossa on runsaasti I maailmansodan aikaisia linnoitteita. "Narva"a ympäröivistä kylistä on oma sivustonsa! 1900-luvulla "Narva" on ollut "Vesilah"den liiketoiminnallinen keskus. Kylässä on ollut sahoja, myllyjä, meijeri, pankkeja, palovakuutusyhdistys, metsäalan yrityksiä, puhelinyhtiö, verotoimisto, elintarviketeollisuutta, ravintoloita, muuta pienteollisuutta sekä useita erilaisia kauppaliikkeitä. Muun "Vesilah"den tavoin kylän väkiluku on ollut voimakkaassa kasvussa; kuuluminen Suur-Tampereen talousalueeseen on tuonut työpaikat ja palvelut lähelle. "Narva"n tori kesälauantaina Vanhojen perinteiden jatkajana ovat nykyään mm. perinnepäivät, jotka kokoavat väkeä elokuun alussa uudelle tapahtumapaikalle Iskelmälavalle. "Narva"joki Aivan kylän tuntumassa on edelleenkin useita niistä taloista, jotka mainitaan jo 1500-luvun maakirjassa. Tässä Karjaisen rukiinpuintia. 1700-luvun "Narva"n Markkinoiden pitopaikkana oli joki ja sen varret. Talo Tuulikalliontiellä "Narva"n keskustassa. "Narva"n ja sen ympäristön historiaa laajemmin "Narva"n kotisivulla lisää nykypäivän "Narva"sta! "Narva"a ympäröivät kylät Tieyhteydet "Narva"an Tontti- ja asuntotarjontaa "Narva"n alueella: tontteja, valmiita
           "http://www.narva.sci.fi/narva/nh_01.html" "Narva"n kylän varhaishistoriaa 7000 vuotta narvalaisia... Jalkasara, pähkinäpuu, kynäjalava ... Turkismetsästäjät ja kauppiaat... "Narva"n nimi - nahan karvapuoli ... Rautakauden korut ja sotavarusteet... "Narva"n kylä sijaitsee "Vesilah"den kunnan keskiosassa, Pirkanmaan ja entisen Ylä-Satakunnan lounaisosassa. Tampereelle sekä Vammalaan on matkaa maanteitse 40 kilometriä, Nokialle, Punkalaitumelle ja Toijalaan n. 30 km. Kylä on ikivanhojen maanteiden solmukohdassa. Ennen, kun vesi oli yhdistävänä tekijänä, "Narva"n sijainti Pyhäjärven Alhonlahden suojaisalla rannalla oli edullinen vesiliikenteen kannalta; talvella käytettiin jääteitä. Luonnonolosuhteiltaan alue on hyvin vaihtelevaa. Maapohjan runsaan savipitoisuuden vuoksi kasvisto on lajirikasta. Professori Niilo Söyringin tutkimuksien mukaan lähistön rannoilla on useita harvinaisiakin lajeja, esim. jalkasara, pähkinäpuu ja kynäjalava. "Narva" on ollut yhtäjaksoisesti asuttua kivikaudelta lähtien. "Narva"-nimisiä paikkoja on eri puolilla pohjois-Eurooppaa. Vanhoissa kartoissa käytetään muotoa 'Narfwa'. Nimi 'narva' tarkoittaa nahan karvapuolta. Olisi näin ollen luontevaa olettaa kylän olleen jo muinoin jonkinlainen nahkojen ja turkisten kauppa- tai käsittelypaikka. Alueelta löydetyistä kymmenistä kiviesineistä osan voi tulkita nahkojen käsittelyvälineiksi. Osa viittaa kiviaineksensa puolesta selvästi kaupankäyntiin itään (4000-2500 eKr). Käärmesormus "Karholannok"alta Kalevalakorun suunnitteleman käärmesormuksen aihe on "Narva"n "Karholannok"alta. Vastaavia sormuksia on Suomesta löydetty vain Vähä-Kyröstä ja "Karjaa"lta. Rautakaudella (300-1300) "Narva" on ollut vilkas kauppapaikka. "Karholannok"an, Hiidennokan, koulunmäen ja Rukoushuoneen esinerikkaat hautapaikat ovat maanlaajuisesti erittäin tärkeitä. Nils Cleve tutki Hiidennokasta kaksi hautakumpua 1929. Helmer Salmo tutki "Karholannok"asta seuraavana vuonna eli 1930 myös kaksi hautaa ja vielä 1956 Salmo kaivautti Rukoushuoneen ristiretkiaikaisen kalmiston. Koulunmäen esineistöä on saatu vain irtolöytöinä. Täältä niin kuin muualtakin myöhempi asutus on tuhonnut rautakautisia jälkiä. Runsas esineistö viittaa sotaisaan elämään ja vilkkaaseen kaupankäyntiin Etelä-Eurooppaan. Rikkauden lähteenä oli turkismetsästys niin lähialueille kuin kauas pohjoiseenkin suuntautuneilla retkillä. Turkikset vaihdettiin loistokkaisiin tuontitavaroihin, joista tärkeimmät olivat aseet ja korut. "Narva"laisista aseista pääosan muodostavat keihäänkärjet, nuolenkärjet, miekat ja kilvenkupurat. Kymmenistä koruista suurin osa oli solkia, sormuksia ja rannerenkaita. Hiidennokasta löytyi lisäksi kullattuja ja pronssisia nappeja ja koristeneuloja. Maanviljelykseen viittaa mm. sirppi. Myös hevosen valjaisiin kuuluvia osia löytyi. (Helena Honka-Hallila 1984.) Vasemmalla "Narva"n rukoushuoneen tontilta kaivettuja karjalaisaiheisia linturiipuksia. Ajoitus 1200-1300-luvuille. (Kuva: Museovirasto) Rautakauden ja keskiajan vaihteessa "Narva" on ollut ilmeisesti myös itäisten kauppavaikutteiden alla. Salmon 1956 kaivamasta rukoushuoneen kalmistosta löytyi nimittäin taidokkaita karjalaisaiheisia linturiipuksia. Löytöihin kuuluu myös veitsiä, keritsimiä, tulusrautoja, pronssirenkaita ja aseita. Eräästä haudasta löydettiin harvinainen raha, joka on saksalaista perua 1100-luvun lopulta. Koska hautoja ei oltu rikottu uusilla hautauksilla, niiden päällä on jo tarvinnut olla jokin hautamerkki. Muutamien hautojen esineettömyyden on tulkittu johtuneen esikristillisistä vaikutteista. (Sarvas 1988.) "http://www.narva.sci.fi/narva/nh_02.html" "Narva" keskiajalla Pirkkalaiset ja lappalaiset... Eräomistajat... Ruotsalaiset, kirkko... Maatilat... "Narva"laisia osallistui mitä ilmeisimmin keskiajalle asti jatkuneeseen, suomalaisten tärkeimpään kaupalliseen liikkeeseen, pirkkalaisiin. Pirkkalaiset olivat valtajärjestelmä, joka verotti pohjoisen asukkaita, lappalaisia. Nimi ei tule Pirkkala-sanasta, vaan kaikki pirkka-alkuiset nimet tulevat pirkkaoikeutta tarkoittavasta sanasta (vrt. myös Ruotsin Birka). "Vesilah"telaisten osallisuudesta pirkkalaisiin ovat todisteena mm. Perä-Pohjolan paikannimistö. "Vesilah"den "Sakoi"sista lähtöisin oleva "Lauk"on omistaja Matti Kurki tunnetaan kansantarinoiden pirkkalaispäällikkönä. (Jaakkola 1923 ja 1956, Voionmaa 1947, Vahtola 1980, SKS:n arkistot.) "Narva"n koski heinäkuussa 1997 - sateen jälkeen Pirkkalaisten verotusoikeus aiheutti luonnollisesti kateutta nousevissa valtiomahdeissa, lähinnä Ruotsissa. Ruotsin vallan alle jouduttuaan (1240-luvulla) "Narva" niinkuin muutkin suomalaiskylät menettivät Birger Jaarlin joukkojen toimesta alkuperäiset päällikkönsä. Tilalle kuningas nosti rälssilahjoituksilla uudet suvut, uudet talonpojat, jotka omistivat maatiloja ja eräalueita kaukanakin kotialueiltaan. Kirkon tehtäväksi tuli juurruttaa Kristinuskon lisäksi myös ruotsalaisten valta Suomessa. "Narva"laisten eräalueet olivat muiden vesilahtelaisten tavoin Näsijärven pohjoisosissa ("Ruove"si, "Virra"t, Soini jne.). Tärkeimmät kaupankäyntivälineet saatiin edelleenkin metsästyksestä ja kalastuksesta. Ne talojen pojista, jotka joutuivat lähtemään tilalta, saattoivat perustaa uudisasumuksensa eräsijoille. Keskiajan lopulta lähtien "Narva" on ollut "Vesilah"den suurin kylä. Maataloja oli 14 ja koko "Narva"n jakokunnassa 45. Hallinnollista asemaa kylällä ei kuitenkaan ole ollut missään vaiheessa, se rooli on ollut keskiajalta asti kirkonkylällä. Käräjälautakunnassa isäntiä sen sijaan mainitaan olleen jo 1500-luvulla, mm. Antti Erkinpoika Karjainen sekä Juho ja Lasse Pouru. Pöyhölän lautamiehet olivat Luukkaalasta ja "Kurala"n Nurkilta, Vattuselta ja Härkälästä. Sotien ja hallinnon puristuksessa "Lauk"ko... Säätyläisherrat... Sodat... Nälkävuodet... Noitavainot... "Narva"n asema voimakkaana kaupallisena keskuksena säilyi myös uudella ajalla. Vuodelta 1666 on säilynyt käräjäpöytäkirja, joka kertoo, että Laukon kartanon mahtava isäntä Gabriel Kurki omisti kylässä maakappaleen ja kapakan. Kenraalikuvernööri määräsi lain voimalla, että kyläläisten oli vietävä puita kapakkaan matkustajain käytettäväksi. (Jokipii 1974, 544; Raevuori 1963, 110) "Narva"ssa kestikievari oli 1600-luvulla ainakin Erkki Matinpoika Pourulla ja Pöyhölässä Antti Laurinpoika Yli-Arvelalla. "Vakkala"n Sistolla kievari oli jo 1500-luvun lopulla. "Narva" oli 1600-luvulla tärkeän "Hämeenlinna"-Tyrvää tien eli "Narva"nmatkantien varrella. Kylässä oli myös postitalonpoika, mm. Matti Pietarinpoika Takku. "Vesilah"den komppanian lippu. "Narva"njoen koski ilmeisesti valjastettiin myllyjen voimanlähteeksi jo keskiajan lopulla. "Lauk"ko omisti 1500-luvun lopulla "Narva"nkoskessa neljä ympäri vuoden toimivaa myllyä. "Narva"laisilla myllyjä oli kaksi, ylinen ja alinen mylly. (Arajärvi, 151) 1600-luvulla osa "Narva"n taloista kuului vaihtelevia aikoja "Lauk"on kartanolle, kunnes tilat kuninkaan toimesta taas peruutettiin. Gabriel Kurki vei narvalaiset talonpojat useaan otteeseen käräjille myös myllyn paikasta ja kalavesiloukkauksista. (Raevuori 1963: 110) Kyläläisten asema aatelistoon nähden ei ollut muutenkaan kovin häävi. Valituskirje vuodelta 1675 kertoo, että Gabriel Rigström oli siskojensa kanssa saanut kuningatar Kristiinalta säteritalon "Narva"sta. Kylän talonpoikien oli maksettava veroa Rigströmille päivätöinä. Talonpojat kuitenkin valittivat, että säterin herra ajaa heidät päivätöihin iskuilla ja lyönneillä, ei anna töistä oikeita kuitteja ja vaatii heitä yhä kovempiin töihin. Jos talonpojat valittaisivat asiasta, heidän työmääräänsä vain kovennettaisiin. (HARK XXL, 17) Uuden ajan alussa eräomistuksista ja vanhoista pirkkalaistraditioista oli luovuttava (1542). Maanviljelys muodostui sen vuoksi yhä tärkeämmäksi. 1600-luvun lopulla ja 1700- luvun alussa oli kuitenkin useita katovuosia, jotka aiheuttivat autioitumista. Jos tila ei kadosta huolimatta pystynyt maksamaan veroja, tila joutui armotta kuninkaalle. "Narva"ssa Ropon tilaa yritettiin asuttaa uudelleen ilman Kruunun suostumusta, mikä oli tietenkin laitonta. Seurauksena oli luonnollisesti sakot ja pois tilalta. Jos tila autioitui, se kuului välittömästi kruunulle. Kurjuutta lisäsivät myös alituiset sodat ja sotaväenotot. "Narva"n ratsastiloja olivat 1600-luvulla Pasti, Pouru ja Takku. Pöyhölässä oli lisäksi Arvela ja "Kurala"ssa Pöysäri. Arvelan Arvi Erkinpoika oli säätynsä edustajana kihlakunnan valtiopäivämiehenä 1644. Sotilasvirkataloja oli kaksikin; kirjurin puustelli Pietilä ja kersantin puustelli Karhola (Tilli). "Vesilah"telaiset oli jaettu 60 ruotuun ja sotilaat kuuluivat "Vesilah"den komppaniaan ja Porin jalkaväkirykmenttiin. 30-vuotisen sodan hakkapeliittoihin kuului "Narva"sta likimain mies joka talosta. Isonvihan aikana narvalaiset joutuivat lähtemään pakosalle "Krääkkiö"n, Saaston ja Suonolan alueille. Kylät hävitettiin maan tasalle. Muuan pakopaikoista oli "Krääkkiö"n Alttarikiven maa. "Narva"n kivisillan rakentaminen 1920-luvulla. Aiempi puusilta poltettiin 1918. Puhdasoppisuudesta kiivaileva kirkkokaan ei 1600-luvulla auttanut vaikeaa tilannetta, vaan se aloitti noitavainot. Väki tarttui hädissään oljenkorteen kuten ehkä "Kurala"n Beta Tuomaantytär oli 1680-luvulla tehnyt. Naapuri Sipi Eskonpoika ei pystynyt käräjillä osoittamaan todeksi, että Beata Tuomaantytär olisi parantanut keltataudin taikakeinoin. Sipi sai raipparangaistuksen. Pourun talon pihalla oli myös kuuluisa piiskakuusi, jonka luona annettiin raipparangaistuksia. "Vesilah"den viimeiset talonpoikaisnimismiehet olivat "Narva"n Pouru ja Takku. Tukholmassa on puistokatu "Narva"ntie ("Narva"vägen), mutta se ei ehkä ole saanut nimeään "Vesilah"den "Narva"sta, vaan todennäköisemmin Viron "Narva"sta. Ruotsin kuninkaathan tekivät 1600-luvulla voitokkaitakin sotaretkiä Viron "Narva"an.
       21. "Narva"n tori "http://www.narva.sci.fi/narva/narvtori.html": "Vesilah"den "Narva"ssa lauantaisin klo 9.00-11.00 Tarjolla on kaikkea sitä, mitä torilta yleensäkin saa! Järjestäjinä "Narva"n toritoimikunta, "Narva"n Kylä ry ja "Vesilah"den kunta "Narva"n tori Mikä on "Narva"n tori? Vielä 1900-luvun vaihteessa "Narva"n toripäivät ilmoitettiin almanakassa. Vaikka tori menneinä vuosikymmeninä oli hieman hiljaisempi, se on nykyään hyvin suosittu toritavaroiden ostospaikka joka lauantai. Myyjiä on kymmeniä ja ostajia vähintään satoja. Kesäisin kesätorin paikkana on Maalaisserkun eli entisen "Vesilah"den Osuusmeijerin piha. Juhannuksena tori on perjantaina. Toripäiviä on ollut myös syksyisin ja talvisin; aika ja paikka on ilmoitettu erikseen. Haluatko myydä "Narva"n torilla? Jos haluat myydä "Narva"n torilla jotakin, ota yhteys Leena Virtaan puh. 03 3737145. Häneltä saat tarkemmat ohjeet torimyynnistä. Joistakin tuotteista on toisinaan kova kysyntä! Jokainen vappu "Narva"n soittokunta aloittaa torikesän vappukonsertillaan. Näin tänäkin vappuna. "Narva"n tori Mitä "Narva"n torilta saa? "Narva"n torilla myydään hyvinkin erilaisia tuotteita. Uunituoreet leivonnaiset ovat suosituimpia. Pöydiltä löytyy myös vihanneksia, juureksia, perunoita, marjoja, makkaroita, sieniä, kahvia, hedelmiä, talkkunajauhoja, tekstiilejä, kirjoja, kortteja, antiikkia, keräilytavaroita, kirpputorituotteita, koppia ja ties mitä. Myyjiä käy melko laajalta alueelta, samoin ostajia. "Narva"n tori Torilla käydään muutenkin vaan! Torilla on usein myös esiintyjä, viereisessä kuvassa oleva etevä taiteilijaryhmä on Venäjältä. Tori on paikka, jonne tullaan, vaikka ei olisi aikomustakaan ostaa mitään. Torilla kuulee viikon jutut. Jokaisella "Narva"n torilla voi nähdä pieniä ihmisryhmiä, joissa kukin kertoo kuulumisiaan. Hoidetaan asioita, suunnitellaan, päätetään asioista, joku puhuu kummia, joku perättömiä, toiset nauravat... Näitä kaikkia kuulee vain torilla. Keskikesällä torilla näkee paljon "Vesilah"den kesäasukkaita, joiden lukumäärä lienee tuhansissa. "Narva"n torin herkkuja Koko kylä on toria Vappuna ja joskus muulloinkin tapahtumia on kylässä missä vain. Nykyajan "Narva"n Markkinat katkaisevat elämänrytmin joka viides vuosi. Toisinaan kylän Kauppa-aukiolle pysähtyy kuorma- tai pakettiauto, myyjä levittelee tuotteensa auton ympärille, koppia, tekstiilejä, taidetuotteita, nahkaa, harvinaisia esineitä tms. Kauppa käy. "Narva"n tori 25.6.1999 Monenlaista väkeä "Narva"n torilla käydään kauppaa, jutellaan tuttujen ja outojen kanssa sekä juodaan vaikkapa kahvia. Näin on tehty satoja vuosia. Koska "Narva" on ikimuistoisista ajoista lähtien ollut kauppapaikka, väki on aina ollut sen mukaista. Alkuperäisillä markkinoilla 1700-luvulla kauppa oli kiivasta ja hieman hulinoitiinkin. Posetiivari apinoineen kerjäsi sata vuotta sitten ja tinurikin joskus huijasi kylän emäntiä. Sirkus keräsi väkeä 1950-luvulla - ja huutokauppa aina. Kylällä voi vastaan tulla niin professori, proviisori, pappi, maanviljelijä kuin kulkurikin. Kieliäkin tarvitaan, kun vierasmaalainen mökineläjä kyselee suutaria. Miten vain. Kyllä mahdut joukkoon. Tervetuloa "Narva"n torille! "Narva"n tori 20.6.
       22. "Hietaniemi" Hietaniemi- Kaakila Pitkä Pyhäjärven niemi, jossa muinaislinna Hietaniemi on suuri maatila Kaakilanniemen juuressa. Tila mainitaan siinä yhteydessä, kun "Mantere"en kylän asukkaat valittivat v. 1581 Hietaniemen asukkaiden rajanylityksistä. Hietaniemeä piti 1600-luvulla Tawast-suku, sotilassuku, josta on peräisin nykyinen Tawaststjerna-suku. Suku on siis eri kuin se, johon kuului Mauno II Tawast. "Vesilah"den kirkkoherran poika Jeremias Steen isännöi Hietaniemeä 1700-luvun alussa. Hänen aikanaan Hietaniemestä muodostettiin rustholli sekä "Vesilah"den ja "Lempäälä"n ensimmäinen ei-talonpoikaisen nimismiehen asuintalo. 1700-1800-luvun vaihteessa tilalla oli Ingmannien aikana hyvin vaurasta; 11 ikkunassa oli uutimet, huoneissa peilejä, sohvia, nojatuoleja ja pöydillä tina- ja porsliiniastioita. 1883 Hietaniemessä perustettiin "Vesilah"den-"Lempäälä"n maamiesseura, yksi Hämeen ensimmäistä maamiesseuroista. Isäntänä oli silloin V.Nieminen. Kaakila on lähes 5 km pitkä niemi, jota ympäröi pohjoisessa Toutosenselkä ja etelässä Kirkkolahti. Kiviesineet, soikeat tuluskivet, rautakautiset irtolöydöt sekä muistitiedon mukaan tuhoutuneet hautakummut osoittavat Kaakilan olleen ihmisten tuntemaa aluetta kivikaudelta lähtien. "Linnankallio"n lounaisrinteellä olevien kivivallien on pitkään arveltu olevan muinaisen pakolinnan muurien jäännöksiä. Uusimpien tutkimusten mukaan arvio onkin oikea, ja "Linnankallio"ta pidetään aitona muinaislinnana (mm. Jussi-Pekka Taavitsaisen väitöskirja). Paikallinen muistitieto kertoo myös, että "Linnankallio" oli lappalaisten viimeinen tukikohta "Vesilah"dessa ja että siellä poltettiin merkkivalkeita vihollisen (=novgorodilaisten) lähestyessä. Lappalaisperua lienevät myös Kaakilan Lapinniemen ja Lapinlahden (osa Kirkkolahtea) nimet. Kallion eteläpuolella on Linnanmoisio ja aivan niemen kärjessä on Linnannokka. Linnan kivimuurien päällä on todennäköisesti ollut lisäsuojana hirsikerroksia. Maanomistajan muistin mukaan kivimuurien sisäpuolella on ollut myös lähde. Kaakilan ja Nurmenkulman välillä on kerrottu olleen myös Oinonlinna, mutta se nimitys saattaa tulla vain pässien tai lampaiden laidunpaikasta. Tarinat kertovat aarnivalkeiden palaneen Kaakilassa monessa paikassa; Rassan Saunamäessä ja Ruskeapäänniemessä. Toikan vanhaisäntä oli nähnyt vanhan sotamiehen kaivavan aarrehautaa juhannusyönä. Arkeologisia kaivauksia Kaakilan alueella ei ole toistaiseksi tehty. Kirkkolahden rannalla sijaitsevalla kalliolla on poltettu helavalkeita vielä 1900-luvun alussa. Puolivälissä Kaakilanniemeä on Jyskän kukkula, jossa muinoin on asustanut Jyskän Ämmä -niminen noita. Tarina kertoo, että Ämmä kävi "Vesilahden pappila"n aitassa jauhovarkaissa kolmella loikkauksella; ensimmäinen astuinkivi sijaitsi Toutosen puolella Valkosen talon rannassa, toinen astuinkivi oli Kirkkolahden puolella Valkosen ja Sundströmin rajalla ja kolmas aivan "Vesilahden pappila"n rannassa. Niemen länsiosassa on Ämmännokka. Tarinat Kirkonkylässä asustaneesta pakanajohtaja "Kirmukarmu"sta mainitsevat myös ”Kaakilan Uljaan Urtin”, joka taisteli pakanapäällikkö "Kirmukarmu"n kanssa sekä novgorodilaisia että "Vesilah"den ensimmäisiä kristinuskon levittäjiä vastaan. Kaakilanniemen länsipuolella sijaitsee Urtin mukaan nimetty saari, Uurte-saari. Urtti oli mukana "Kirmukarmu"n sotaretkillä, jotka ulottuivat Novgorodiin asti. Kaakilanniemi koostuu Kaakilan ja Junnilan maarekisterikylistä, joissa oli 1500-luvulla jo kymmenkunta taloa. Taloluku kasvoi tästä vielä muutamilla, mutta on laskenut nykyään taas alle kymmeneen. Kesäasuntoja sen sijaan lienee yli 40. "Lauk"on kartano omisti aikoinaan ikuisena rälssinä Tonduran eli Tomtilan. Tilaan liittyvistä kalastusoikeuksistaan kartano piti hyvän huolen. Kokkolan tilan on omistanut aatelissukuinen Otto Lohjelm. Hara on ollut asuttu sotilastila jo 1600-luvulla. Kaakilan talojen maita on sijainnut myös Toutosen selän pohjoispuolella Säijässä. Nykyisin Kaakila on viljelysaluetta sekä lomanviettäjien suosima matkailukohde. Kotieläinpiha Visamäellä olleen Kotieläinpihan rakennuksia
       23. "Linnankallio" (922010024) Rautakautinen linnavuori Linnankallion linnavuori sijaitsee Pyhäjärveen pistävällä niemellä Toutosenselän rannalla. Rannansuuntainen koillispuoli on äkkijyrkkä, kielekkeinen kallio kuten myös kallion kaakkoispuoli. Lounaissivu on loiva, jonka vuoksi sinne on tehty kivivalli. Vallin pituus on 90 m ja se on nykyisin osittain katkelmallinen. Luoteispäässä ei sen loivuudesta huolimatta ole vallia havaittavissa. Näkymä Linnankalliolta Toutosenselälle Valleja Linnankallion muinaislinnan muureja Käärmekuusi.
       24. "Vesilahden pappila" Perinteinen maalaispappila
       25. "Tapola" Pappien ja virkamiesten maatila Savipaja Samotti Tapolassa
       26. "Vesaniemi" - Kk Kirkon ja kunnan hallintokeskus
       27. "Vesilah"den kirkko Pirkanmaan emäseurakunnan kirkko vuodelta 1802
       28. "Sakoinen" Sakoinen- Kärkölä Matti Kurjen kotikylä
       29. "Rautiala"- "Korpiniemi" Maatilalomailupaikkoja
       30. Järvenranta ja "Kaltsila" Sotilassäätyläisten kylä
       31. "Hiittenmaa" Hiisien aluetta, mystisiä muistoja
       32. "Kurala" Vanha kestikievarikylä
       33. "Tuhnunvuori" Mahtava jyrkänne, jonka juuressa Pirunpesä
       34. "Hinsala" Muinaisrunojen laulupaikka
       35. "Ylämäki" "Vesilah"den suurimpien maatilojen aluetta
       36. "Onkemäki" Linnavuorikylä
       37. "Riehu" Metsäjärvien ja vanhojen myllyjen kylä
       38. "Krääkkiö" Uudisraivaajien kylä
       39. "Vakkala" -Palho Palhon kartanon kylä Palhon rantoja
       40. "Rämsöö" -Suonola Kowan teknolokian kylä
       41. "Mantere" "Vesilah"den itäisimmät alueet
       42. "Latomaa" -Saasto Lounainen metsästysmaasto
       43. "Tottijärvi" "Lauk"on entinen torpparialue
       44. "Suonojärvi"
   40. "Lempäälä" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/lempaala.html" Palkittu Birgitan polku Birgitan Polku valittiin vuoden 2006 Retkikohteeksi, eikä syyttä. Se on monipuolisuudessaan vertaansa vailla. Se tarjoaa hyvät puitteet pienestä kävelylenkistä aina pitkään vaellukseen asti. Matkan varrella on runsaasti tauko- ja nuotiopaikkoja sekä kotia ja laavuja yöpyjiä varten. Nimensä polku on saanut "Lempäälä"n upean maamerkin, yli 500 vuotta vanhan, Pyhän Birgitan kirkon mukaan. Birgitan polun esite Birgitan polun reittikarttoja saat seuraavista paikoista: Kunnan palvelupiste Tampereentie 8, 37500 "Lempäälä" p. (03) 374 4544 tai (03) 374 4507 palvelupiste@lempaala.fi Ideaparkin matkailuneuvonta (Ideapark, D-sisäänkäynti, 2. krs) Ideaparkinkatu 4 37570 "Lempäälä" p. 050 383 9068 matkailu@lempaala.fi Museoraitti Kuokkalantie 37550 "Lempäälä" p. (03) 375 2643 museoraitti@elisanet.fi (avoinna kesäaikaan) Viikonloppuisin karttoja voi noutaa Sääksjärven Kioskilta, Mantunkulman Neste-asemalta sekä Ideaparkin kolmesta esitejakelukärryistä, jotka sijaitsevat alakerran pääovien kupeessa ja Keskuspuistossa. Birgitan polku esittelee "Lempäälä"n luontoa ja kulttuurihistoriaa. Polun varrella voi tutustua alueen muinaisuuteen ja monipuoliseen luontoon. Nimensä polku on saanut "Lempäälä"n keskiaikaisen Pyhän Birgitan kirkon mukaan. Polun pituus: Polun reitin voi valita monista vaihtoehdoista. Yhteensä verkoston pituus on noin 50 kilometriä. Opasteet ja polkumerkintä: Birgitan polusta on ilmestynyt vuonna 2007 uusi esite, joka kertoo paitsi reitistä myös sen varrella olevista palveluista. Reitti on merkitty Pyhän Birgitan polku-opastein. Pellolla on maalatut kepit, metsässä merkinnät ovat puissa, taukopaikoilla ja luontokohteissa on opastauluja, viitat ja etäisyydet on merkitty tarvittaviin paikkoihin. Saavutettavuus: Reitti lähtee liikkeelle "Lempäälä"n keskustaajamasta ja osittain se soveltuu myös liikuntarajoitteisille. Varustus: Reitin varrella on tauko- ja nuotiopaikkoja sekä lisäksi kotia ja laavuja yöpyjiä varten. Ajo-ohje: Lähtö "Lempäälä"n keskustaajamasta. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6805684 3326919 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6802829 326818 Lähin osoite: "Turu"ntie 646 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Päivääniemi" (418010001) Rautakautinen hautaröykkiökalmisto on metsittynyttä entistä kaski- ja hakamaata sekä peltoa. Kalmistossa on n. 130 kiven- ja maansekaista röykkiötä tai matalaa kiveystä. Läpimitaltaan rakennelmat ovat kolmesta kymmeneen metriin. Päivääniemen kalmiston röykkiöille on tyypillistä, että niissä on suurikokoinen silmäkivi, jonka ympärille muut kivet on ladottu. Röykkiöt on tunnettu jo 1700-luvulta lähtien ja niitä on tutkittu useaan otteeseen 1800-luvulla. Vain yksi röykkiöistä on tutkittu sen jälkeen. Kaikkiaan on alueella tutkittu kokonaan tai osaksi 16 röykkiötä. Kalmisto on ollut käytössä pitkään, mutta runsaimmat löydöt ovat aikaväliltä 600–800 jKr.
       2. "Pirunlinna" (418010014) Rautakautinen muinaislinna Pirunlinnana tunnetun kalliomäen kaakkois-koillisreunoilla on kivistä tehty vallimainen kivirakennelma. Laen alapuolella on mäen pohjoisreunalla siirtolohkareiden muodostama, 5 x 5 m kokoinen luolamainen syvennys, jonka aukon itäpuolella on tasanne. Ulospäin kallistunut kallio muodostaa luontaisen suojan tälle tasanteelle. Luolasta on löydetty 8 piistä tehtyä kivikautista nuolenkärkeä, mutta linnavuorelta ei kuitenkaan ole löytynyt merkkejä varsinaisesta asutuksesta.
       3. "Hääkivi" I (418010019) Rautakautinen asuinpaikka Hääkiven asuinpaikka sijaitsee Liuhan vuolteen ja Ahtialanjärven yhtymäkohdan itäpuoleisella niemekkeellä. Muinaisjäännös sijaitsee korkeimmalla kohdalla olevalla terassilla, entisellä pellolla ja sen pohjoispuolella paikassa, jossa on isoja kiviä näkyvissä. Paikalle tehdyissä koetutkimuksissa on löydetty rautakaudelle ajoittuvaa keramiikkaa, mahdollisesti rakennuksen seinässä käytetty savitiivistettä.
       4. "Hääkiv"i II (418010020) Rautakautinen kalmisto "Hääkiv"i 2:n alueella sijaitsee mahdollinen kalmisto. Paikka on tasaisen savipellon keskellä pienehköllä peltosaarekkeella. Koetutkimusten perusteella paikalla on polttokenttäkalmisto. Löydöt koostuvat rautakauden keramiikasta, ja palaneesta luusta.
       Muut nähtävyydet:
       1. "Lempäälä"n keskiaikainen harmaakivikirkko
       2. "Kuokkalankosken" museoraitti
       3. lisäksi reitin varrella on runsaasti maisemallisesti hienoja paikkoja sekä luontokohteita.
       Mukavia luontoelämyksiä! Yleistä Birgitan polusta (102 kB) Tärkeitä yhteystietoja sekä välimatkataulukko. Ideapark on lähellä (254 kB) Liikekaupunki Ideaparkista löytyy palveluita ja tuotteita myös patikoijille. Hakkarista on hyvä aloittaa (592 kB) Hakkarin-Kuokkalan alue on lähellä keskustaa ja myös matkailullisesti mielenkiintoinen kohde Museoraitteineen ja kartanoravintoloineen. Birgitan polulle pääsee mukavasti Hakkarin liikuntakeskuksen kupeesta. Saarikonmäki ja Siisjärvi (391 kB) Saarikonmäki on oiva kohde lapsiperheille sekä liikuntarajoitteisille. Tien molemmin puolin sijaitsee "Lempäälä"n paras pähkinäpensasalue ja perillä voi juoda vaikkapa nokipannukahvit laavulla. Siisjärvi on ennenkaikkea näköalapaikka silloin, kun lehdessä olevat puut eivät peitä hienoja näkymiä. Siisjärven maastot eivät ole suositeltavia pienimmille lapsille haastavien korkeuserojen vuoksi. Siisjärven rantamaisemaan on suunnitteilla myös tuli- ja taukopaikka. Houkkalammin ympäristö (490 kB) Houkkalammin ympäristö tarjoaa erämaatyyppistä maisemaa, jossa voi olla haasteellista kulkea perheen pienimpien kanssa. Tarjolla on myös kivisiä metsiä ja reheviä lehtolaikkuja. Kaitajärvi - yhteys Pirkkalaan (975 kB) Kaitajärvellä on ulkohuussi, 2 nuotipaikkaa ja polttopuita tulentekoon. Rantaan on rakennettu myös laituri. Kaitajärvi sopii hyvin perhepatikointiin ja polulle kannattaa lähteä Sääksjärven rautatiesillan luota, Sääksjärventien ja Kannistontien risteyksestä, jossa on viitta sekä Ammejärvelle että Höytämöön. Ammejärveltä on edelleen viitoitus Kaitajärvelle. Ammejärvi on erinomainen retkikohde pienillekin lapsille, ja siellä on mm. metsäopetuspolku (n. 1km) jonka varrella pienimmätkin voivat oppia alueen kasveista ja ominaispiirteistä. Kirskaanniemi, Tuutima, Merunlahti (932 kB) Kirskaanniemi on upea näköalapaikka, jossa on kotus ja laavu ja 2 ulkohuussia. Kirskaanniemelle on lähimmältä parkkipaikalta n. 1km matka, ja siellä voi myös uida ja kalastaa. Korkeuserojen vuoksi ei suositella aivan pienille lapsille. Tuutiman alueella sijaitsee 10 hlön korsu, jonka voi halutessaan varata (maksullinen). Alueella on myös pieni sauna n. 5 henkilölle. Merunlahdella sijaitsee luontoseikkailukeskus Pohjolan Vihreä Polku Oy, jossa voi harrastaa mm. melontaa tai temppuilla yläköysiradalla. Vähä-Riutta - yhteys Kangasalle (846 kB) Vähä-Riutta sijaitsee kauniilla paikalla lammen rannalla, ja siellä on mm. laituri, ulkohuussi sekä kotus, jossa mahtuu yöpymään 15-20 henkilöä. Sopii hyvin myös liikuntarajoitteisille. Tästä osasta Birgitan polkua on yhteys Kangasalan Kaarinan polkuun. Savontien alue (426 kB) Vähä kausjärvi - yhteys "Valkeakosk"elle ja "Pirkan Tai"paleelle (337 kB) Vähä Kausjärvellä on kamiinalämmitteinen korsu, jossa tilaa löytyy 14 hengelle. Kohde sopii hyvin perheille ja liikuntarajoitteisille. Kohteessa myös ulkohuussi sekä nuotiopaikka polttopuineen. Kyynärö (785 kB) Kyynärön laavu sijaitsee rannan tuntumassa. Laavulla on nuotipaikka sekä ulkohuussi. Kyynärön ja Vähä Kausjärven välinen Toussunoja on osittain purolehtoa, jossa kasvaa erikokoisia kasveja. Sarvikas (1.3 MB) Mielenkiintoinen ja monipuolinen paikka; tarjolla on pieniä suolaikkuja, kallioalueita ja isoja peltoja. "Hääkiv"en lähettyviltä polulta aukeaa näkymä Ahtialanjärvelle, joka on yksi Pirkanmaan parhaista lintujärvistä. Järven ympärillä on maantie, jolta löytyy opastus järven itärannalla sijaitsevalle lintutornille.
   41. "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/rapola.html" "http://www.valkeakoski.fi/portal/suomi/kulttuuri_ja_vapaa-aika/puistot_ja_virkistysalueet/luontopolut/rapolanharjun_luonto_ja_muinaispolku/" "Valkeakoski", "Rapola"nharju Valkeakosken "Sääksmä"ellä sijaitseva "Rapola"nharju on nykyään osa Vanajaveden laakson kansallismaisemaa ja valtakunnallisesti merkittävää Sääksmäen - Tarttilan kulttuurimaisema-aluetta. Suomen suurimman muinaislinnan lisäksi alueella on esihistoriallisen ajan asutuksen jäännöksiä, kalmistoja, uhrikiviä sekä muinaispelto. Tämä Valkeakosken luontopoluista selvästi poikkeava polku sijaitsee "Sääksmä"en "Rapola"nharjulla, noin 8 km Valkeakosken keskustasta etelään. Noin 1,6 km pitkä polku alkaa "Voipaalan kartanon" pysäköintialueelta ja kulkee pitkin "Rapola"nharjun lakea kiertäen mm. kaksi isoa harjuhautaa eli suppaa. Harjuluonnon ja kauniiden maisemien lisäksi reitille mahtuu myös lehtomaisia osuuksia, aarnikuusikko sekä muinaismuistoja. Polku on melko helppokulkuinen, joskin huomattavat korkeuserot saattavat rasittaa kaikkein nuorimpia ja vanhimpia kulkijoita. Luonto- ja muinaispolun on suunnitellut ja toteuttanut Valkeakosken kaupungin puistotoimisto ja kulttuuritoimisto yhteistyössä Museoviraston kanssa. Polun pituus: 6 km Opasteet ja polkumerkintä: Polun kulkua osoittavat hannunvaakuna-merkeillä varustetut pylväät. Polun varrella on useita informaatiotauluja. Saavutettavuus: Polku on paikoin jyrkkärinteinen eikä sovellu liikuntaesteisille. Varustus: "Voipaala"n kartanolla kahvi- ja yöpymismahdollisuus. Ajo-ohje: Maantietä 130 pitkin Valkeakosken "Sääksmä"elle, josta tienvarsiopastus "Voipaala"n kartanon P-alueelle. Sieltä opastus edelleen "Rapola"nharjulle. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6791966 3342303 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6789116 342197 Lähin osoite: Sääksmäentie 772 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Matomäki" Rautakautinen röykkiöalue "Rapola"nharjun ja Rautunselän väliseltä pelto/metsärinnealueelta on inventoitu noin 120 kiven- ja maansekaista röykkiötä, joista suurin osa on rautakautisia hautaröykkiöitä ja osa maanviljelyksessä syntyneitä peltoraunioita (mahdollisesti jo rautakautisia). Alueella sijaitsee myös kuppikivi sekä polttokenttäkalmisto (röykkiön 27 vieressä). Lisäksi paikalta on havaintoja asuinpaikasta sekä muinaispellosta.
       2. "Hirvikallio" Rautakautinen röykkiöalue ja polttokalmisto "Rapola"nharjun ja Rautunselän väliseltä pelto/metsärinnealueelta on inventoitu noin 120 kiven- ja maansekaista röykkiötä, joista suurin osa on rautakautisia hautaröykkiöitä ja osa maanviljelyksessä syntyneitä peltoraunioita (mahdollisesti jo rautakautisia). Alueella sijaitsee myös kuppikivi sekä polttokenttäkalmisto (röykkiön 27 vieressä). Lisäksi paikalta on havaintoja asuinpaikasta sekä muinaispellosta.
       3. "Voipaalan" uhrikivi
       4. "Hirvikallio"n uhrikivi

       5. "Rapola"

          rautakautinen linnavuori Rapolan muinaisjäännösalueen keskuksen muodostaa Suomen suurin linnavuori. Muinaisjäännösalueen laajuus on noin 160 ha. Linnavuoren keskeisin käyttövaihe ajoittuu vuosiin 800–1250. Harjun ylärinteiltä on löydetty suuri määrä asuinsijoja ja -kuoppia, tulisijoja ym. merkkejä asumisesta. Linnavuoren rakenne on poikkeuksellinen, sillä se muodostuu harjun keskellä olevasta supasta ja harjun rinteistä. Ylhäältä päin katsoen se on siten kehän muotoinen. Rapolanharju on eräs maamme merkittävimpiä esihistoriallisia linnavuoria, joka on ollut käytössä ainakin vuosina 800-1250. Harjun ylärinteiltä on löydetty suuri määrä asuinsijoja ja -kuoppia, tulisijoja ym. merkkejä asumisesta. Linnavuoreen liittyy kiinteästi harjun lounaisrinteellä sijaitseva laaja muinaismuistoalue. Sieltä on löydetty mm. yli 100 hautaröykkiötä käsittävä polttokalmistoalue ja vuoden 1988 tutkimuksissa löydetty (rautakautinen) muinaispelto. Samoin linnavuoreen on kiinteästi liittynyt Saunalahden pohjukassa sijainnut muinainen satama. Kuppikivi Rapolan muinaislinnassa * Sääksmäki-seuran Rapola-sivusto
       Muut nähtävyydet: Reitin varrella sijaitsee kaksi 1500-luvun lopulla syntynyttä kartanoa.
       1. Niistä "Rapola"n kartano on presidentti P.E. Svinhufvudin synnyinkoti (1861).
       2. "Voipaala"n kartano on "Valkeakosk"en kaupungin ylläpitämä kulttuurikeskus.
       3. Kartanoiden läheisyydessä sijaitsee 1550-luvulla rakennettu "Sääksmäen" harmaakivikirkko.
       4. "Rapola"nharjun alue on myös tunnettu kulttuurivaikutteisten kasvien esiintymisalue ja siellä on mm. valtakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppialueita sekä tervaleppäkorpia. Vuosisatoja jatkunut asutus "Rapola"nharjun rinteillä on jättänyt jälkensä myös harjun luontoon ja etenkin kasvillisuuteen. Erityisen merkittävä vaikutus on ollut linnavuoren läheisyydessä sijaitsevilla "Rapola"n ja "Voipaala"n kartanoilla, joiden historia ulottuu aina 1500-luvulle asti. Näiden kartanoiden viljelyksiltä ja puistoista on vuosisatojen aikana kulkeutunut mm. oravien ja lintujen toimesta monenlaisia kulttuurikasveja harjun rinteille. Tällaisia kasveja ovat mm. keltamo, valkomarjakanukka, pihasyreeni, lehtikuusi, suomenpihlaja, vaahtera ja tammi, jota harjulla kasvaa erityisen paljon. Valtaosa "Rapola"nharjun rinteistä on sulkeutuneita ja varjoisia, mistä syystä tyypillisiä, runsaasti valoa vaativia harjukasveja esiintyy alueella niukasti. Monesti niiden viimeisiä kasvupaikkoja ovat vanhat sorakuopat, joita "Rapola"nharjulla on useita ja jotka lienevät näkyvimmät ihmistoiminnan "muistomerkit" harjun luonnossa.
       "Rapolanharjun verkko-opetuspaketti" "Rapola"nharju "Valkeakosk"en "Sääksmä"ellä on nykyään osa Vanajaveden laakson kansallismaisemaa ja valtakunnallisesti merkittävää "Sääksmä"en -Tarttilan kulttuurimaisema-aluetta. Suomen suurimman muinaislinnan jäänteiden lisäksi alueella on esihistoriallisen ajan asumusten jäännöksiä, kalmistoja, uhrikiviä sekä muinaispelto. "Rapola"nharjun välittömässä läheisyydessä sijaitsevat keskiajalta peräisin olevat "Sääksmä"en kirkko sekä "Voipaala"n ja "Rapola"n kartanot. Yhdessä maiseman eri elementit muodostavat kerroksellisen kulttuurikokonaisuuden esihistoriasta nykypäivään. Harjualueen ympäristössä kulkee opastettuja reittejä, joita seuraamalla saa käsityksen siitä, mitä kaikkea kiehtovaa "Rapola"n esihistorialliseen kulttuuriperintöön kuuluukaan. Toinen tapa tutustua "Rapola"nharjuun on tehdä se virtuaalisesti tämän sivuston avulla. "Rautakuonaa ja Rapolan tarinoita" (Mikä on uisko? Miksi muinaislinnoja rakennettiin? Miten kuopat syntyivät kuppikiviin?) * "Rapola"nharjun sijainti ja yhteydet * Vinkkejä vierailua varten * Linkkejä, kirjallisuutta ja muita lähteitä * Tekijät ja palaute "Museoviraston Rapola-esittely" "Rapola", "Valkeakosk"i "Valkeakosk"en "Sääksmä"ellä sijaitseva "Rapola"nharju on erityisen tunnettu lukuisista muinaisjäännöksistään. Noin parin neliökilometrin alueella sijaitsee Suomen suurin muinaislinna, viisi rautakautista asuinpaikkaa, kolme uhrikiveä ja kolme kalmistoa. Lisäksi alueelta on löydetty muinaispelto, joka myös on ajoitettu rautakautiseksi. "Rapola" on myös eräs maamme arvostetuimmista kulttuuriympäristöistä. "Rapola"nharju on osa Vanajaveden laakson kansallismaisemaa ja se muodostaa keskeisen osan valtakunnallisesti merkittävästä "Sääksmä"en–Tarttilan kulttuurimaisema-alueesta. "Rapola"n kulttuurimaisemaan kuuluvat olennaisesti myös harjun juurella sijaitsevat "Rapola"n ja "Voipaala"n kartanot sekä 1500-luvun alussa rakennettu keskiaikainen harmaakivikirkko. Jopa tuhansia vuosia vanhan kulttuuriperinnön lisäksi "Rapola" tunnetaan myös ainutlaatuisesta luonnonympäristöstään. Alueella on esimerkiksi kaksi luonnonsuojelualuetta ja valtakunnallisesti merkittäviä uhanalaisia perinnebiotooppeja. Maisemat avautuvat hienoina "Rapola"nharjulta, joka kohoaa 70 metriä viereisen Vanajaveden yläpuolella. Kohteelle on hannunvaakuna-opastus "Hämeenlinna"–Tampere-moottoritieltä paikallistie 130:lle ja edelleen "Sääksmä"entien ristyksestä. Opasteet johtavat "Voipaala"n kartanon P-alueelle, missä on informaatiotaulut. Alueella kulkee opastettuja polkuja, joita kävijöiden toivotaan käyttävän. "http://www.valkeakoski.fi/portal/suomi/kulttuuri_ja_vapaa-aika/puistot_ja_virkistysalueet/luontopolut/" "Valkeakosk"en kaupungin alueella on viisi luontopolkua, joiden pituudet vaihtelevat 1-2,2 km välillä. "Valkeakosk"en ensimmäinen luontopolku valmistui "Sääksmä"en Pappilanniemeen v. 1981. Tämän jälkeen valmistuivat aikajärjestyksessä seuraavat neljä muuta polkua: Mettivuori, Valmarinniemi, "Rapola"nharju ja Vallonjärvi. Tarkemmat opaste- ym. tiedot löydät kunkin polun esittelytekstistä. "Valkeakosk"en luontopolut sijaitsevat varsin erilaisissa luontokohteissa. Yhdessä ne antavatkin hyvän kuvan kotiseutumme monipuolisesta luonnosta. Opastaulujen aihepiirit ovat usein "ajankohtaisia", esim. johonkin kasviin ja sen kukintaan tms. liittyviä. Niinpä sama polku kannattaa kiertää useampaankin kertaan ja eri vuodenaikoina. Mielenkiinnon säilyttämiseksi pyritään myös opastaulujen aihepiirejä mahdollisuuksien mukaan vaihtamaan. * Mettivuoren luonnonhoitometsä * Pappilanniemen luontopolku * "Rapolanharjun" luonto ja muinaispolku * Vallonjärvi * Valmarinniemen luontopolku "Valkeakosk"en nimikkoeläin on kalasääski ja -kasvi tervaleppä.
   42. "Ylöjärvi" "http://www.ylojarvi.fi"
   43. "Ikaalinen" "http://www.ikaalinen.fi"
   44. "Riuttaskorpi"
   45. "Pirkan Taival"
   46. "Suomenselkä"
   47. "http://www.outdoors.fi/seitseminennp" "Seitseminen" National Park Location of "Seitsemi"nen National Park in FinlandProvince of Western Finland, "Pirkanmaa" Region Municipalities of "Ylöjärvi" and "Ikaalinen" Area: 45,5 sq.km. Established in 1982 "Seitsemi"nen National Park is ideal for day trips or for hikes lasting a couple of days. Longer trips can be extended to for example "Riuttaskorpi" recreational forest and "Helvetinjärv"i "Helvetinjärvi" National Park, on a hiking trail network called "Pirkan Taival" . "Seitsemi"nen National Park is situated at the "Suomenselkä" , a rugged watershed region. Forests, mires and eskers alternate in the landscape. In the set of living organisms in the park, many of the northern species are represented. The National Park was established to conserve the intricate mosaic of forest and mire ecosystems. The European Diploma of Protected Areas of the Council of Europe (http://www.coe.int) was awarded to "Seitsemi"nen National Park in 1996.
   48. "Ruovesi" "http://www.ruovesi.fi"
   49. "http://www.outdoors.fi/helvetinjarvinp" "Helvetinjärvi" National Park Location of "Helvetinjärv"i National Park in FinlandProvince of Western Finland, "Pirkanmaa" Region Municipality of "Ruovesi" Area: 49,5 sq.km. Established 1982 Dusk during mid-winter at Iso-"Helvetinjärv"i. The deep gorges of "Helvetinjärv"i National Park were formed millions of years ago by faults in the bedrock running right through the area. Today this rugged scenery attracts hikers for both day trips and camping. From the Park it is possible to walk all the way to "Riuttaskorpi" recreational forest and "Seitsemi"nen National Park on hiking routes called "Pirkan Taival" . "Helvetinjärv"i National Park is representative of the variable, wild forest landscape of the northern part of the former Province of Häme. Special features of the area include deep rifts, steeply sided lakes, small forest ponds and remote forests. Helvetinkolu, one of the gorges, has attracted visitors since 1800s, and it is still the most popular destination in the Park.

   50. "Petäjävesi"

       Old Church, in central Finland, was built of logs between 1763 and 1765. This Lutheran country church is a typical example of an architectural tradition that is unique to eastern Scandinavia. It combines the Renaissance conception of a centrally planned church with older forms deriving from Gothic groin vaults.
       1. "Petäjäveden Vanha kirkko" merkittiin Unescon maailman perintöluetteloon vuonna 1994 pohjoismaisen, luterilaisen kirkkoarkkitehtuurin ja hirsirakentamistaidon pitkän perinteen ainutlaatuisena muistomerkkinä. Kirkon rakensivat paikalliset kirvesmiehet vuosina 1763-1765 rakennusmestari Jaakko Klemetinpoika Leppäsen johdolla. Leppänen oli omaksunut Euroopan kirkkoarkkitehtuurin tyylipiirteitä ja sovelsi niitä taidokkaasti hallitsemaansa hirsisalvostekniikkaan. Kellotapulin rakensi Leppäsen pojanpoika Erkki Jaakonpoika Leppänen vuonna 1821. Kirkko jäi pois käytöstä vuonna 1879, kun pitäjään valmistui uusi kirkko. Nykyään Petäjäveden Vanhaan kirkkoon kokoonnutaan jälleen kesäsunnuntaisin jumalanpalveluksiin ja se on yksi rakastetuimmista vihkikirkoista.
   51. "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/virrat.html" "http://www.virtainurheilijat.fi/elokuvat" "http://www.virrat.org/nahtavyydet.html" "Virrat" , Perinnekylä Polun pituus: 1-3 km Opasteet ja polkumerkintä: Perinnekylään on hannunvaakuna-opasteet maantieltä 66. Saavutettavuus: Polku on kohtuullisen hyväkuntoinen, mutta paikoitellen se on korkeuseroista johtuen vaikeakulkuinen, joten sitä ei voida suositella liikuntaesteisille. Ajo-ohje: Ajetaan "Virta"in keskustasta noin 4 kilometriä valtatietä 23 länteen. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6910744 3330001 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6907847 329899 Lähin osoite: Rautialantie 204 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "http://www.virrat.org/kulttuurimatkailu.html": "Marttisensaaren" ensimmäisen maailmansodan aikaiset varustukset (1000001990) muodostuvat yhteensä viidestä linnoitusalueesta, jotka ovat 1. maailmansodan aikaisia juoksuhautoja ja varustuksia. Varustukset on rakennettu vv. 1916–17 ja ne ovat osa pääkaupunkiseudulta Virroille ja siitä edelleen Kuopion suuntaan kulkevaa linnoitusketjua, jonka Venäjän armeija rakensi suojatakseen Pietarin saksalaisten mahdollisten hyökkäyksen varalta.
       2. Kenttälinnoituksen rekonstruktio
       3. "http://www.virrat.fi/marttinen/perinnekyla/" Perinnekylä sijaitsee Marttisen saarella, joka on maaseutu-perinnettä esittelevä, monipuo-linen ja elämyksellinen alue. Alueella sijaitsee mm. museo-alue, Nuorisokeskus Marttinen, sotaveteraanien museohuone, käsi- ja taideteollisuusmyymälöitä ja -työpajoja, ratsastustalli, 4H-tila, kenttälinnoitusalue, leikki-puisto, uimarannat, kalastus-alueet, luontopolku ja paljon muuta. Perinnekylä on avoinna kesällä. "Virta"in perinnekylän museoalue sijaitsee historiallisesti arvokkaalla Marttisen saarella. Kauniiseen kulttuuriympäristöön sijoittuvaan maatalous- ja metsätyöperinnettä esittelevään kokonaisuuteen kuuluu kolme museokohdetta ja useita paikallishistoriallisesti arvokkaita rakennuksia.
       4. "Liedenpohjan" kylämuseo
       5. "Killinkoski" Nauhateollisuusmuseo Killinkoskella vanhoissa tehdastiloissa, ainoa Pohjoismaissa Killinkosken vanha tehdasmiljöö (1898) sekä nauhatehtaan johtajan Karl Neun muistomerkki. Vanhainkodin palossa menehtyneiden muistokivi Muut muistomerkit Martti Kitusen muistomerkki sijaitsee Vironkosken levähdysalueella, n. 15 km keskustasta Keuruulle päin Järvi-Suomentien varrella. Martti Kitusen hautamuistomerkki samoin kuin Vapaussoturien hautamuistomerkki sijaitsee vanhalla hautausmaalla keskustassa. Pro Patria. Vuosina 1939-45 rintamalla taistelleiden ja kotiseudulla uurastaneiden muistomerkki sankarihauta-alueella. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki sijaitsee "Virta"in kirkon pihamaalla. Vaskiveden taistelujen muistomerkki sijaitsee Vaskivedellä. Vakaumuksensa puolesta henkensä antaneiden, kansallissodan uhreina vuonna 1918 kuolleiden muistomerkki. Muistomerkki sijaitsee kirkon pohjoissivulla kirkkoaidan sisä- puolella. Asevelihengen muistomerkki Sotaveteraanien pystyttämä Asevelihengen muistomerkki -Veljet, vesitilkka tuokaa - Ohtolassa. Se muistuttaa jälkipolvia sotiemme ankarista ajoista sekä Tammenlehvä- sukupolven uhrivalmiudesta. Muistomerkin ovat suunnitelleet virtolainen veteraani, majuri Erkki Lahti ja lammilainen sotainvalidi, agronomi Kaarlo J. Laaksonen. (1898) sekä nauhatehtaan johtajan Karl Neun muistomerkki.
       6. "Herraskosken" kanava Kanava sijaitsee Perinnekylän vieressä. Rakennettu 1903-1907. Kanava yhdistää Näsijärven vesistön Toisveteen. Kanavalla on pituutta 960 m ja sitä reunustavat komeat pihtakuuset. Alueella kanavamuseo. Merenkulkulaitos
       7. "Jäähdyspohja" "Toriseva" "http://www.jaahdyspohja.net/historia/torisevanhistoria.html" Torisevan rotkojärvet ja luontopolku Äkkijyrkkien kallioseinämien väleissä sijaitsevat kolme järveä. Keskisen-Torisevan suurin syvyys on 38 m ja keskisyvyyskin 20m. Jylhissä maisemissa on Torisevan Kahvimaja, joka on avoinna kesäaikaan,
          
          "Toriseva"n matkailuhistoriaa "Toriseva" on ilmeisesti saanut nimensä veden ääntä kuvaavasta teonsanasta torista, joka lienee tarkoittanut samaa kuin nykyisin käytetty lorista. Usein toistetusta väitteestä huolimatta nimi ei ole saamelaista alkuperää, vaan se liittyy nimenomaan satakuntalaiseen eräsanastoon. Kangasalan, Kyrön ("Ikaali"nen, Viljakkala), "Lempäälä"n, Pirkkalan ja "Vesilah"den pitäjien talot alkoivat hyödyntää Näsijärvenreitin pohjoisosaa eräalueinaan viimeistään 1200-1300-luvuilla, ja samalta suunnalta tulivat 1500-luvun puolenvälin tienoilla myös kylän ja koko paikkakunnan ensimmäiset vakituiset uudisraivaajat. "Toriseva"-nimen alkuperä ei merkitse sitä, etteivätkö jo saamelaiset olisi muinoin käyttäneet "Toriseva"a eräalueenaan; heidän paikalle antamansa nimi ei vain ole säilynyt. Aina ei ole ollut itsestään selvää, että ihmiset olisivat olleet erityisen kiinnostuneita luonnonnähtävyyksistä saati käyttäneet aikaa ja vaivaa matkustaakseen niitä katsomaan. Matkailun kehittymiseen vaikuttivat ratkaisevasti 1700-luvulla valistusajan myötä herännyt maantieteen- ja historiantutkimus, sekä erityisesti kirjallisuudessa ja kuvataiteissa 1800-luvun vaihteen molemmin puolin vaikuttanut ns. romantiikka, jonka myötä luontoon ja luonnonkokemiseen alettiin liittää jopa myytillisiä merkityksiä. Henkeäsalpaavan jylhiä ja kauniita maisemia, jotka eivät olleet aikaisemmin kelvanneet yksinään edes vakavasti otettavan kuvataiteen aiheiksi, alettiin pitää etsimisen ja kokemisen arvoisina paikkoina, minne kulttuuri ja sivistys eivät olleet vielä ehtineet ulottaa turmelevaa vaikutustaan, ja missä ihminen saattoi kuulla Jumalan tai "maailman sielun" äänen ja aistia "isänmaan kauniit äidinkasvot" kirkkaimmillaan. Matkakuvausten ja kuuluisista maisemista julkaistujen painokuvien innoittamina herrasväen huviretkistä muodostui eräänlainen muoti-ilmiö, josta 1800-luvun lopulta lähtien alkoivat päästä nauttimaan yhä laajemmin myös muut kansanosat. "Toriseva"järvien on täytynyt olla jonkin verran tunnettuja jo 1800-luvun alkupuolella, sillä kun taiteilija Werner Holmberg (1830-60) vietti kesän 1859 Kurussa neuvottiin hänet "Toriseva"lle. Täällä hän teki luonnoksia myöhemmin samana vuonna valmistuneeseen maalaukseensa Aihe "Toriseva"lta, jossa on kuvattu Alaisen "Toriseva"n eteläpäässä sijaitseva Inkerinkallio. Holmbergin voi sanoa palkitulla teoksellaan maalanneen "Toriseva"n ainakin Suomen kartalle. Werner Holmbergin "Aihe Torisevalta" (1859) Ehkä merkittävimmin "Toriseva"järvien kuuluisuuteen on kuitenkin vaikuttanut kirjailija ja valokuvaaja Into Konrad Inha (1865-1930). Inha oli Jäähdyspohjan oma poika, syntynyt Valkeajärven tilalla nimismies Johan Abraham Nyströmin perheeseen. Vuosina 1895-96 ilmestynyt, Inhan valokuvin ja kuvatekstein varustettu Suomi kuvissa (1895-96) sisälsi aiheen Yläiseltä "Toriseva"lta sekä ohessa olevan tekstin viidellä eri kielellä painettuna : "Virta"in pitäjän kolme "Toriseva"a ovat tulleet kuuluisiksi sen kautta, että maantie kulkee niin läheltä niiden rantoja. Lukemattomille matkamiehille on sopinut poiketa ihailemaan niitten äkkijyrkänteitä, tummaa vettä ja synkkäin metsäin paartamia kallioita. Kaksi näistä järvistä on kuitenkin auttamattomasti hävitetty pitkiksi ajoiksi, kaskia kaatamalla ja halkoja hakkaamalla. Ainoastaan kolmas, joka onneksi ei ole yksityisellä maalla, on näihin saakka saanut säilyttää neitseellisen kauneutensa. Puhukoon se itse puolestaan. (I. K. Inha teoksessa "Suomi kuvissa" 1895-96.) Sama valokuva koristi Uuden Kuvalehden kantta v. 1896. Tuohon aikaan "Toriseva"sta oli jo liikkeellä monia muitakin valokuvia. "Helsin"kiläisen Atelier Apollon omistajan K. E. Ståhlbergin palkkaama valokuvaaja oli käynyt kesällä 1893 ottamassa kuvia ainakin Alaisesta ja Yläisestä "Toriseva"sta. I. K. Inha työskenteli samoihin aikoihin Ståhlbergillä, mutta "Toriseva"n kuvaaja on silti todennäköisesti ollut Vivi Richter (1866-1960). Valokuva-ateljeet järjestivät vuosittain useita näyttelyitä, joista yleisö sai ostaa maisemavalokuvia koristepainatuksella kehystetyille pahveille pohjustettuina. Myös valokuvien käyttäminen ja lähettäminen postikortteina alkoi yleistyä. Toistaiseksi vanhin tunnettu "Toriseva"-kortti on postitettu 1895. Kortin kuva on Vivi Richterin ottama ja todennäköisesti peräisin siis jo v:lta 1893. Väritetty postikortti Yläisestä "Toriseva"sta on lähetetty v. 1902. Alkuperäisen valokuvan on ottanut Vivi Richter v. 1893(?). Kansanvalistusseura alkoi v. 1896 julkaista matkailukalentereita yhä lisääntyvän kotimaanmatkailun tarpeisiin. I. K. Inha kirjoitti v:n 1916 kalenteria varten yhdeksänsivuisen artikkelin Kolme "Toriseva"a, jossa hän järvien esittelyn ohella kuvailee eloisasti maalaillen "Toriseva"n ainutlaatuista tunnelmaa ja antaa pienen tuokiokuvankin herrasväen seurustelusta kesäisen järven rannalla: Usein tehtiin "Toriseva"lle omasta pitäjästä huviretkiä ja kesävieraiden kesken, joita usein oli mukana, keskusteltiin vakavasti siitä, eivätkö "Toriseva"t sentään olleet kauniimmat kuin "Ruove"teläisten Koverojärvi. Naapuripitäjäin välillä vallitsi koko joukon kateutta siitä, kumpi oli luonnonkauniimpi. Onneksi on Runeberg "Heinäkuun 5. päivässä", "Ruove"den kokonaan sivuuttaen, antanut virtolaisille oivan valtin, joka arkailematta vedettiin esiin kesäisen kahvikestin ääressä ja jota vastaan ei kesävieraitten ollut hyvä väitellä. (I. K. Inha artikkelissa "Kolme Torisevaa", Kansanvalistusseuran kalenteri.) I. K. Inhan sisaret Helma, Tyyni ja Saima Nyström valokuvaajan itsensä kuvaamina 1890-91. Paikka ei ole tällä kertaa "Toriseva" vaan Valkeajärven tilaan kuulunut Karsasjärvi.

          
          "Runebergin antamalla valtilla" Inha tarkoittaa Vänrikki Stoolin tarinoista (1848-60) löytyvää säettä:
          
          "Rannalta tältä palasen
          
          maat' ihanaista isien
          
          sa näet, nuorukainen:
          
          kuin "Virta"in järvet ihanat
          
          on "Saimaa"n sadat lahdelmat,
          
          "Imatra" pauhaavainen
          
          ja "Vuoks"en aallot vaahtoisat."
          
          (suom. Paavo Cajander)
          

          Ehkä J. L. Runeberg (1804-77) on runoa muotoillessaan tosiaan muistanut "Toriseva"-järvet, jotka hän on voinut nähdäkin viettäessään kesän 1825 "Ruove"dellä Ritoniemen kartanossa. Heinäkuun viidennellä on kuitenkin yleisempikin merkitys suomalaisessa kulttuuri- ja taidehistoriassa, sillä tämä aikaisemmin erittäin tunnettu ja jopa kansallislaulun asemasta kilpaillut runo opetti lukijoille, kuinka maisemaan tuli suhtautua pyhänä arvona ja isänmaan ilmentymänä, jonka edessä jokainen saattoi kysyä itseltään "Maan eestä kuolisitko tään?". Runo oli myös osaltaan hahmottamassa suomalaisen maiseman perustyypiksi idyllistä, horisonttiin jatkuvaa järvinäkymää, jolle taiteilijat 1800-luvun puolenvälin jälkeen lähtivät joukolla etsimään kuvallista vastinetta mm. Pirkanmaan ja Keski-Suomen järviseuduilta. Albert Edelfeltin tussipiirros Yläisestä "Toriseva"sta ("Vänrikki Stoolin tarinoiden" kuvitusta, 1897-1900). Etuoikealla on ns. Rakkauden alttari, jossa nuoret parit tapasivat käydä uimassa ja ihailemassa maisemaa. Nimen paikka lienee saanut aikaisintaan 1930-luvulla, ehkä vasta 1950-luvulla, jolloin järven rannalla tien vieressä oli tanssilava. Vänrikki Stoolin 1890-luvulla kuvittanut Albert Edelfelt (1854-1905) etsi runoille uskollisena aiheita myös Virroilta. Edelfelt yhdisti Heinäkuun viidenteen kaksikin "Toriseva"-aihetta, näkymät Inkerinvuorelta (- jota on väitetty myös maisemaksi Kaukolasta! -) ja Yläiseltä "Toriseva"lta. Edelfeltin vierailusta Virroilla ei ole tietoa; taiteilija onkin voinut käyttää piirrostensa mallina esim. juuri I. K. Inhan valokuvia. Kansallistaiteilijoistamme myös Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) tiedetään maalanneen "Toriseva"-aiheen, joka on nykyisin Serlachiuksen kokoelmissa. Taiteilija lienee pysähtynyt "Toriseva"lla Pihlajavedelle ja Keuruulle suuntautuneilla maalausretkillään. Albert Edelfeltin kuvitusta runoon "Heinäkuun viides" teoksessa "Vänrikki Stoolin tarinoita" (ilm. 1909) . Runon nimiölehdellä oleva tussipiirros on syntynyt vuosien 1897 ja 1900 välisellä ajalla. Piirroksessa on kuvattu näkymä Inkerinkallion korkeimman huipun vierestä Jäähdyspohjan kylään, alhaalla Alainen "Toriseva", keskellä Koliston torppa ja Majajärvi, taustalla Karsasjärvi ja Jäähdyslahti. Huomaa Alaisen ruohikkoinen, mutta jyrkkä rantaviiva. Inhan tuotannosta tunnetaan ehkä parhaiten Suomen maisemia (ens. painos 1909), johon Inha kokosi matkakertomuksia ja valokuvia eri puolille Suomea suuntautuneilta kuvausretkiltään. "Toriseva" mainitaan vasta teoksen toisessa painoksessa (1925), johon Inha liitti Kansanvalistusseuran kalenterissa ilmestyneen artikkelinsa lähes sellaisenaan, tosin niukemmalla kuvituksella varustettuna. Artikkelissa kiinnittää huomiota se, ettei kirjailija suinkaan tyydy ylistämään ja kuvailemaan kotikylänsä maankuuluja maisemia, vaan ottaa myös voimakkaasti kantaa "Toriseva"n rantojen silloiseen tilaan. Järvien yleissävy oli jo vuosisadan vaihteessa ehtinyt muuttua puhtaasta erämaasta luonnontilan ja maanviljelyksen yhdistelmäksi. Vaikka uudisasutus ja pellot vuosien kuluessa sulautuivatkin maisemaan, esitti Inha syvän huolensa siitä, että järvien tunnelma oli vaarassa kadota lopullisesti laajoihin metsänhakkuisiin. Syy siihenkin, miksei Keskisestä "Toriseva"sta näytä olevan valokuvia 1800-luvun lopulta, löytynee seuraavasta Inhan maininnasta: Toiseksi tullaan ... keskimmäiselle "Toriseva"lle, joka on yksityisten maalla, ja surullisempaa metsänraiskauksen kuvaa kuin sen rannoilla olisi ollut vaikea löytää. ... Moinen metsänhävitys on ... moninkerroin rumaa paikoilla, joihin luonto on niin paljon suloa yhdistänyt tuntevia ja älyäviä lapsiaan ilahuttaakseen. (I. K. Inha, 1916. "Kolme "Toriseva"a". Kansanvalistusseuran kalenteri 1916.) Keskistä "Toriseva"a v. 1936 järven eteläpäästä nähtynä. Ainakin jo tässä vaiheessa Keskisen puusto näyttäisi olevan hyvässä kasvussa. Vas. näkyy kattoa A. Sandbergin talosta, jonka rakentaminen jäi kesken taiteilijan kuoltua v. 1927. Kuvaaja tuntematon. Kun sisävesilaivat alkoivat 1900-luvun vaihteessa liikennöidä Virroille asti, saatettiin kunnassa jo huokailla "matkailijavirrasta", jolle ei ollut tarjolla minkäänlaisia palveluja. Asiaan saatiin helpotusta, kun taiteilija Armid Benjamin Sandberg (1876-1927), joka oli jo ehtinyt viettää useita kesiä Virroilla, rakensi vv. 1903-04 Pilvilinnaksi kutsutun huvilan ja ateljeen Alaisen "Toriseva"n eteläpäähän Inkerinkallion kupeeseen. Täällä hän tarjosi turisteille mahdollisuuden kahvitella ja aterioida, ja yösijakin järjestyi, jos talossa vain oli tilaa. Hirsistä salvotun päärakennuksen viereen nousi 1920-luvun alkuun mennessä näköalapaviljonki ja rantaan matkailijoille tarkoitettu kaksikerroksinen tuparakennus. Pilvilinna elokuussa 1931. Paavo Heinosen kuvaama postikortti. Turistien ohella Pilvilinnassa vieraili useita Sandbrgin taiteilijatovereita, mm. Verner Thomé (1878-1953). Ystävykset maalasivat ahkerasti "Toriseva"n maisemia ja nauttivat työskentelyn lomassa iloisesta kesäelämästä. Talvet Sandberg vietti "Helsin"gissä, kunnes hän ryhtyi 1920-luvun puolessa välissä rakentamaan talviasuntoa Keskisen "Toriseva"n rannalle. Talo ei koskaan ehtinyt valmistua, sillä taiteilija kuoli tapaturmaisesti Pilvilinnassa elokuussa 1927. Sandbergin kuoleman jälkeen hänen äitinsä ja sisarensa jatkoivat vielä joitakin vuosia kahvila- ja majoitustoimintaa. Viimeistään 1930-luvun puolivälissä autioksi jäänyt Pilvilinna rappioitui nopeasti, kunnes se purettiin "vaarallisena seikkailupaikkana" v. 1945. Inkerinkallio on Alaisen "Toriseva"n eteläpäässä oleva korkea jyrkänne, jota kutsutaan myös Inkerinvuoreksi. Kallion kerrotaan saaneen nimensä nuorelta aatelisneidolta Inkeri Kurjelta. Neito oli rakastunut talollisen poikaan, mutta kun aatelisverta ei saanut sekoittaa, oli heidän rakkautensa toivotonta. Poika lähetettiin sotaan vieraalle maalle. Inkeri toivoi ja odotti rakastettunsa palaavan kotiin, mutta kun hän viimein sai tiedon nuoren miehen kuolemasta, muuttui odotus katkeraksi suruksi. Inkerin tarun onneton loppu on kerrottu Aallotar-lehdessä 1920-luvulla seuraavasti: Joka ilta kävi hän kallion huipulla, polvillaan ollen rukoillen anteeksi tekoansa, ja viimein eräänä kuulakkaana syysyönä heittäytyi hän kolmannen "Toriseva"-järven synkkään veteen. Vielä näkyvät kalliossa tytön polven jäljet, ja kuutamoisena yönä voi mielikuvitukselle vapaa ihminen nähdä neidon haamun rukoukseen vaipuneena ja kuulla lohduttoman haikeata valitusta Inkerin kalliolta. Näkymä Inkerinkalliolta 1950-luvun postikortissa. Tarinan on arveltu liittyvän Suomen sodan (1808-09) vaiheisiin. Virtolainen runoilija Hannu Häme on jopa sepittänyt aiheesta "arkkiveisun Suomen sodan ajoilta" nimeltä "Yö Inkerin kalliolla". Toiset ovat puolestaan esittäneet Kurki-nimen viittaavan pikemminkin keskiaikaan; olihan Kurki-suvulla maaomistuksia vanhan Suur-"Ruove"den pitäjässä asti. Todennäköisesti Inkerin tarinalla on kuitenkin puhtaasti kirjallinen alkuperä, ja siten itse kallion nimikin voi olla varsin nuori, vasta 1800-luvun lopulla syntynyt. I. K. Inha mainitsee asiasta näin: Korkeinta kallionnikamaa sanotaan Inkerin kallioksi ja siitä Samuli S. sai aiheen romaaniinsa - ehkä antoi nimenkin. Kylän väki ei liene nimeä antanut, sillä se enemmän kammoksui "Toriseva"n julmaa vuorta kuin sitä ihaili. Kansa piti sitä pahain henkien pesänä ja luuli pitkäpartaiseksi hiideksi sitä nuorta neitosta, joka, saali hartioillaan, sattui seisomaan vuoren partaalla eräänä pyhäpäivänä kirkkoväen ohi ajaessa. Neitonen kuuli ohi ajavain uhittelevat huomautukset ja kummitteli sitten jonain toisenakin sunnuntaina samalla tavalla, ja maantiellä jo alettiin pyssyistä puhua. (I. K. Inha, 1916. "Kolme Torisevaa". Kansanvalistuseuran kalenteri.) Mainittu Samuli S.:n romaani on kirjailija Karl Gustaf Samuli Suomalaisen (1850-1907) kertomus "Hallayönä", joka ilmestyi ensimmäisen kerran v. 1905. Kertomuksessa kirjailija on yhdistänyt "Toriseva"n jylhiin kallioihin Kantelettaresta tutun keskiaikaisen runon "Inkerin sulhot" (Kanteletar III:9), joka tunnetaan myös yhtenä Ritvalan Helkavirsistä. Kertomus ja tätä kautta myös "Toriseva"n Inkerinkallio tulivat 1900-luvun alussa tutuiksi suurelle joukolle suomalaisia, sillä "Hallayönä" julkaistiin kansakoululaisten lukemistoissa. Pilvilinnan lopetettua toimintansa päätti "Virta"in Lotta Svärd-järjestö ottaa huolehtiakseen retkeilijöiden ja turistien virkistämisestä. Ensin tarkoituksena oli kunnostaa Pilvilinna uudelleen kahvilaksi, mutta kun tämä oli kuitenkin jo hyvin huonossa kunnossa, rakennuttivat lotat uuden kahvilan järven toiseen päähän. "Toriseva"n kahvimaja avattiin suurin juhlallisuuksin helluntaina 1936. Lotat hoitivat kesäkahvilaa aina elokuuhun 1944 saakka. Heidän jälkeensä kahvilatoimintaa ovat jatkaneet paikalla yksityiset yrittäjät, ja Kahvimaja on edelleen avoinna joka kesä. "Virta"in lottia "Toriseva"n kahvimajalla v. 1936. Kuva on todennäköisesti otettu helluntaina Kahvimajan avajaisissa. Kuvaaja tuntematon. "Toriseva" on aina ollut taiteilijoiden rakastama innoituksen lähde. Kuuluisimpia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon "Toriseva"-kuvaajia ovat A. B. Sandbergin ja V. Thomén ohella olleet Sergei Wlasoff (1859-1924), Santeri Salokivi (1886-1940), Eemu Myntti (1890-1943) ja Erkki Kulovesi (1895-1971). Einar Lagerstam ja Niilo Suojoki (1908-69) ihastuivat paikkaan niin, että viettivät täällä useita kesiä 1940- ja 1950-luvuilla. Myös monet virtolaiset ja naapuripitäjien taiteilijat ovat ottaneet aiheitaan "Toriseva"lta. Yhä edelleen järvet ovat erilaisten taideleirien ja -seurojen vakituisia retkikohteita. Alaisen "Toriseva"n eteläpää on tarjonnut jylhät puitteet kesäisille taide-esityksille. Jähdyskylän nuorisoseura esitti rannassa näytelmäänsä Metsänhaltijan vihat useaan kertaan 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Viimeksi rannassa on esitetty Karhuoopperaa kolmena kesänä vv. 1995-97. Pentti Tynkkysen säveltämässä kansanoopperassa esiintyi ammattitaiteilijoiden ohella suuri joukko virtolaisia eri alojen harrastajia. Näyttämö oli rakennettu "Toriseva"n länsirantaan osittain veden päälle siten, että taustalla kohosi Inkerinvuoren jyrkkä seinämä. Peijaiskohtaus Karhuoopperasta. Kuva "Virta"in valokuvausliike 1995. Alaisen "Toriseva"n eteläpäässä on myös toiminut leirintäalue 1960-luvulla ja kioski aina 1970-luvulle saakka. Uusimpia kesätapahtumia on 1990-luvun lopulta lähtien järjestetty Karhu-uinti, heinäkuinen kansanuintitapahtuma, jossa matkana on "Toriseva" päästä päähän eli etelärannasta Kahvimajan rantaan. Kesällä 2004 Karhu-uinti järjestetään Perinnekylässä uusitun "Herraskosk"en kanavan avajaisten yhteydessä Perinnekylän tapahtumat. Useana talvena Inkerinkallion seinämään jäädytettiin jääkiipeilyrata, joka ehti saada suuren suosion ja valtakunnallistakin huomiota. Kirj. Jaana Kallio, 2004.
       8. Taidegallerioita Ateljee ja näyttelytila Catherine Sillanpää, Valkamantie 10, "Herraskosk"en kanava, "Virra"t, öljyväritöitä, lyijykynätöitä, muotokuvia, maisemia, puh. 040-8470067. Kirstin Galleria, Härkönen, Ittemäentie 56, 34800 "Virra"t. Puh. (03) 475 6508, 050-327 3845, sähköposti kirstin.galleria@dnainternet.net Taide-Nuuttila, Jäähdyspohja, Nuuttilantie 341, 34800 "Virra"t, modernia taidetta Näsijärven rannalla, puh. 03 475 8635, gsm. 044 294 1801, sähköposti: info@taidenuuttila.info. Wanhan Tehtaan näyttelytilat Killin Galleria, "Killinkosk"i, museot, näyttelyt ja kirpputorit. Tehtaanmyymälä ja kahvila avoinna ympäri vuoden, sähköposti: killinkoski@killinkoski.fi
   52. "Kauhajoki" "http://www.kauhajoki.fi"
   53. "Isojoki" "http://www.isojoki.fi"
   54. "Honkajoki" "http://www.honkajoki.fi"
   55. "Lauhanvuori" National Park "http://www.outdoors.fi/lauhanvuorinp" Location of Lauhanvuori National Park in FinlandProvince of Western Finland, South Ostrobothnia Region, Satakunta Municipalities of "Kauhajoki" , "Isojoki" and "Honkajoki" Area: 53 sq.km, established 1982 A winter evening at Lauha Mires. As one of the highest places in Western Finland, "Lauhanvuor"i Hill equals the hills of Northeast Finland and Lapland. "Lauhanvuor"i Hill stands out in the flat landscape of the Ostrobothnia Region, and its vegetation and geology differ from the surrounding areas. The park is well known for its rugged dry pine forests, springs and spring-fed brooks, bogs full of puddles, and barren stone deposits at the ancient coastline. "Lauhanvuor"i National Park is ideal for day trips.
   56. "Karvia" "http://www.karvia.fi"
   57. "Kauhaneva-Pohjankangas" "http://www.outdoors.fi/kauhaneva-pohjankangasnp" National Park Location of Kauhaneva-Pohjankangas National Park in FinlandProvince of Western Finland, South Ostrobothnia and Satakunta Regions Municipalities of "Kauhajoki" and "Karvia" Area: 57 sq.km. Established 1982 "Kauhaneva"-Pohjankangas National Park is an interesting complex on the boundary of South Ostrobothnia and Satakunta Regions. The landscape can be clearly divided into two parts; the barren dry forests dominated by the Pine (Pinus sylvestris), and the many large open bogs, the most remarkable of which is "Kauhaneva" Mire. The park is suitable for short trips. There is a 2 km duckboard loop round the Lake Kauhalammi. For observing birds and the landscape there is a tower on the northern side of the lake, on the edge of mire.

   58. "Karijoki"

       "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/karijoki.html" Luolareitti alkaa "Paarmanninvuor"en tanssilavalla kesäaikana toimivasta "Susiluola"n opastuskeskuksesta. Reitti kulkee vanhojen hiekkakuoppien kautta, nousee "Susivuor"elle ja päättyy "Susiluola"lle. Matkan varrella hiekkakuopilla on alueen eri kivilajeja esittelevä kivipuisto ja pirunpelto. Luolareitin "Susivuor"elle nouseva osuus on sama kuin "Kristiinankaupun"gin puolelta tulevassa Susireitissä. Polun pituus: 1 km Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty puisilla paaluilla. Saavutettavuus: Polkua ei suositella liikuntarajoitteisille. Varusteet: Polun varrella "Susiluola"n suuaukon lähellä on taukopaikka, jossa on penkit ja pöytä. Polun lähtöpaikalla opastuskeskuksessa on kahvila ja "Susiluola"sta kertova näyttely. Ajo-ohje: "Paarmanninvuor"en tanssilava sijaitsee n. 1,5 km "Karijo"en keskustan lounaispuolella. Vuorelle kääntyy tie "Lappväärtti" - "Karijo"ki tieltä ja se on viitoitettu. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6920068 3221486 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6917166 221427 Lähin osoite: "Karijo"entie 656 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:

       1. "Susiluola"

          "Karijo"en "Susiluola" (409010050) Paleoliittiseksi tulkittu kivikautinen asuinpaikka "Susiluola" on peruskalliossa oleva vaakarako, joka on täyttynyt maa-aineksella. Luolan maakerroksista osan on tulkittu olevan peräisin viime jääkautta edeltävältä ajalta ja niihin näyttää liittyvän merkkejä ihmisen toiminnasta. Paikalta löydetty kiviesineistö, vertautuu keski-paleoliittiseen Mousterien-teknokompleksin esineistöön. Ihmisen jäänteitä luolasta ei ole löydetty, mutta tuohon aikaan Eurooppaa asuttivat Neandertalin ihmiset "http://remotecentral.blogspot.com/2007/05/wolf-cave-kristiinankaupunki-finland.html": Wolf Cave, "Kristiinankaupun"ki, Finland - Most Northerly Neanderthal Site? Or Something Earlier Still... This post continues a series of caves that are maybe not as well known as others in the archaeological literature, but are potentially extremely important nonetheless. I came across 'Wolf Cave' whilst engaged on another post, and is included here because it might be the site of a Neanderthal occupation from before the last glaciation, although as we shall see, it's possible that the occupants preceded even the Neanderthals. Wolf's Cave was excavated between 1996 and 2000, following several years in which archaeologist Kalervo Uusitalo had been trying to persuade others in the field to carry out an official investigation of the site. This was set against a backdrop of plans by local authorities to clear out the cave of its sedimentary deposits, without conducting any archaeology, and open it up as a tourist attraction - it is apparently Finland's largest cave. Here's a description of its geological context... The Wolf Cave cavern is located in an area rich in finds of geological deposits that predate the last Ice Age. The moraine ridge that lies east of the "Susivuor"i, for instance, was formed during the melting phase of the penultimate glaciation some 140 000 years ago. The "Susivuor"i itself is formed of granodiorite, which is some 1,9 billion years old. Granodiorite typically cracks parallel to the surface, a phenomenon which apparently explains the formation of the Wolf Cave cavern. Over the millennia, mechanical and chemical erosion have gradually widened the crack into a cavern. The exact size and shape of the cavern are not yet precisely known because it was filled up to the roof by sediments. So far, only some 80 m2 have been excavated. The maximum height of the entrance is 1,5 m. An area of some 25 m2 located near and to the east of the entrance is 1.8-2.2 m in height. Ten metres inwards from the entrance the floor forms a small shelf; the height of the ceiling at this point is 0.7 m. Contained therein are 6 sedimentary layers, which are described as having been deposited over the last 2.6 million years. Because the interior of the cave was apparently undisturbed by the effects of the last glaciation, the records it preserves are unique to that part of the world, as any archaeology which may have existed outside the cave was long ago ground to dust under the weight of the vast ice sheet that covered Fennoscandia. Here's a look at the layers... So far, six different sediment layers have been identified in the cavern. The topmost layer was formed during the postglacial Ancylus Lake Period some 8000 years ago. The next two layers were formed by older beach phases. The fourth layer is an ancient ground surface, actually an old cavern floor, dated by thermoluminescence to over 100 000 years ago. The two deepest sand and gravel layers (V and VI) are older yet. The most important layers from both an archaeological and a geological point of view are layers IV and V. According to clay mineral studies and pollen analyses, layer IV represents an old ground surface that dates from one of the warmer interglacial periods. Layer IV contains clear indications of human presence, including fire-cracked rocks. Magnetic susceptibility readings taken at the site indicate the presence of hearths in the cavern. The fact that a prepared surface was found was noted by Hans-Peter Schulz... One of the most interesting finds indicated that, as a result of trampling by humans or animals, there is a pavement in layer IV. Through trampling the stones are tightly aligned to each other which has been noted in Central European caves. Not only are these pavements known in Europe, but a recent article on Palaeolithic finds at Dahe in southern China also showed signs of a prepared floor, in the context of a lithic assmeblage which is said to closely resemble Mousterian, and the prepared floor dates to no earlier than 44,000 bp. Bilzingsleben in Germany dates to about 300,000 to 350,000 years bp, so we can see even from these sparse details, that the deliberate preparation of cobbled ground was known thoughout the Lower, Middle and Upper Palaeolithic. And although this is slightly off-topic, I came across this despcription of Bilzingsleben, which I've included here because it so aptly demonstrates the unexpected levels of organisation that existed so long ago... "The open air site was situated at the shore of a small lake in the vicinity of the mouth of a brooklet. To date, an area of about 900 m^2 of this living floor has been exposed. Discrete zones of find associations and special structures could be shown to exist at this open air site. These structures are the remains of three simple dwellings of oval or circular form, each possessing a diameter of 3-4 m. Their outlines were recognised by peripheral accumulations of large bones and stones. A hearth was located to the south-east and in front of them, consisting of charcoal and stones bearing traces of having been exposed to fire. To the south-east, beside each dwelling, were two workshops, indicated by centrally placed anvils. More workshops, manifested by the distribution of stone, bone and wood remains bearing evidence of working, appeared in the large area in front of the dwelling structures. Around it extended a zone of manufacturing activity where blanks, half-finished pieces, finished tools and manufacturing debris of stone, bone, antler and wood were found." Dietrich Mania and Ursula Mania, "Deliberate Engravings on Bone Artefacts of Homo Erectus," Rock Art Research 5:2(1988): 91-107, p. 91-92. (As the above was written in 1988, it's likely further research has since revealed more detail, so maybe that's something I'll cover at a later date.) Back to Wolf Cave, and a couple of hundred thousand years nearer to our own time, for a comparative look at what has been found there... So far approximately 200 tools and 600 flakes have been found from the Wolf Cave. Among them is for example side scraper, coarse tool (pebble), hammer stones, denticulates and retouched flakes. The lithic raw material of the cave (layer IV-VII) consists of at least six rock types of quite different “quality”. The material is partly of local origin; partly its origin is unknown. Most common rock species are siltstone, quartz and quartzite. Also vulcanite and sandstone have been used. A noticeable characteristic of the lithic material of Wolf Cave layers IV-V is the coexistence of different operating chains with especially differing reduction techniques. Because different reduction techniques are from the same stratigraphical context, they obviously do not represent technological or typological tradition, but are caused by the occurrence, cobble size and fracture qualities of the lithic raw material. “Clacton” technique appears on sandstone, quartz and quartzite. The raw materials with better physical fracture qualities, fine-grained quartzite and red siltstone had been reduced by a more developed technique. This technique belongs to the Middle Palaeolithic. I get the impression from this that the relative paucity of tool finds, and the apparent lack of good material like flint, would have made this a good place to live, if not a great one - but the fact that someone took the trouble to prepare a cobbled surface indicates a greater importance of the site to its occupants than the few scattered artifacts would suggest. Whether it was lived in on a permanent basis, or whether it was a hunting camp that was occupied on a more seasonal basis is hard to say. But here's the reason I included the quote regarding Bilzingsleben; this from here... During 1997 there was speculation of a much earlier date, but the main candidate now is the Eem Interglacial (130,000-120,000 BP). Also research still has not eliminated the possibility that the find could be from Saale I-II (220,000-200,000) or from the Holstein Interglacial (340,000-300,000 years ago). "The principal tool maker" is Homo neanderthalensis, " also the tool does not represent the classic mousterien- and levallois- technique, but more represents the pebble tools-implements, in particular Clacton-tools." If this does date back to the earlier Holstein Interglacial, it's possible that the occupants of Wolf Cave could have been H.heidelbergensis, contemporaries with the residents of Bilzingsleben, whereas if it dated from Saale I-II, the occupants were more likley to have been Neanderthal. Here's a quick quote from Schulz's perception of the lithic assemblage... A comparison with the starting point from the structure of percussion points and flakes (after a method by D. Schäfer 1997. Development of blankattributes of preupper paleolithic flakes) clearly shows conformity with the Central European older paleolithic finding inventory from Bilzingsleben, Clacton on Sea, Memleben, Verteszöllös, Wallendorf and Wangen. With this comparison, the so-called "trend-structure" has been used, that is, determining the thickness of the flakes, the form of platform remnants, angle of blow , primary/faceted platform remnants, occurrence of primary/negative dorsal surfaces. Yet there is still a problem with the dating, Schulz points out. Also, if the working technique points to oldest paleolithic time we have to remember that finds are few. The Wolf Cave is a geograhically isolated place concerning such early inhabitants, and the Jotun sandstone as a raw material is new for researchers. "The old" technique may have persisted longer here in the North than in Central Europe. The idea that some parts of the Palaeolithic lagged behind others in terms of technology is not new - for example, it has been commonly assumed that this was the case in China, as discussed earlier, where the scarcity of advanced stone tool-kits has prompted western scholars to contend, (to the great chagrin of Chinese anthropologists), that the Far East was less technologically advanced than western Eurasia. And while it's probably true to say that some aspects of developing lithic technology occurred in some places prior to others, there's no specific evidence to prove why one geographically separated group of archaic humans would have been any better or worse than anyone else, solely based on where they had taken up residence - however, the transmission of knowledge or inventions across a continental land-mass where humans were probably living in isolated pockets would have prevented an instant and universal adoption of new ideas. Whatever the true picture, the fact remains that Wolf's Cave is a very special site, showing once again that archaic humans were just as capable of travelling large distances to remote outposts of the habitable world - as well as reminding us of all the great sites that were lost under the successive glaciations which overtook large parts of the northern hemisphere, during times when archaic humans were clearly an active and dynamic force on the palaeo-landscape. Finally, there was a link to this page with updates on subsequent research, which re-commenced in 2004 after a 2-year break... August 26, 2004 - The main finding of this summer's excavations was the discovery of a new layer which is thought to be older than the seven already investigated layers,Vesa Laulumaa - Excavations 2004 of which the oldest one has been estimated to be 240,000 years. The researchers will now try to determine the age of the new layer. July 7, 2005 - New finds of this summer's excavations were sharp-edged flakes in contrast to the earlier more round ones of quartz and sandstone and a burned bone in a dent close to the entrance on the western side of the cave. The new flakes preliminary dated to 35 000 yrs might indicate presence of inhabitants circa 27 000 - 60 000 BP and before the last glaciation period 25,000 - 15,000, that is much later than the older finds and research results pointing to the time period 115 000 - 130 000 yrs BP and taken together implying that the cave has been inhabited during two separate interglacial periods, geologists told. Although this has been a quote-heavy presentation, it didn't seem worthwhile merely re-writing a large amount of text which is basically archaeological data, and as it's perfectly well written up in the first place, I've used it as such. see also: 'Wolf Cave' by Ralf Norrman Wolf Cave - website Abstract: The Lithic Industry From Layers IV-V, "Susiluola" Cave, Western Finland, Dated To The Eemian Interglacial - by Hans-Peter Schulz, 2000-2001 "Kristiinankaupun"ki or Kristinestad - English web-page
       2. Muut nähtävyydet: Eri kivilajeja esittelevä kivipuisto, laajat jääkauden sulamisvaiheen rantakivikot eli pirunpellot, "Susiluola"n opastuskeskus.
   59. "Kristiinankaupunki" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/susireitti.html" Susireitti Polun pituus: 8 km Opasteet ja polkumerkintä: Polun varrella on puisia kylttejä, joissa ilmoitetaan etäisyydet kohteiden välillä. Saavutettavuus: Polku on kohtuullisen helppokulkuinen. Varusteet: Polun varrella on muutamia penkkejä sekä laavu ja kota. Ajo-ohje: "Pyhävuor"en hiihtokeskus sijaitsee "Lappväärt"istä "Karijo"elle kulkevan tien varressa n. 8 km "Lappväärti"stä "Karijo"elle päin. Käännytään "Pyhävuor"elle johtavalle tielle viitoitusta seuraten. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6920068 3221486 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6917166 221427 Lähin osoite: "Karijo"entie 565 "Kristiinankaupun"gin "Pyhävuor"elta lähtevä Susireitti kiertää ympäri "Susivuor"en ja poikkeaa myös "Susiluola"lla. "Susiluola"lle pääsee myös toista reittiä pitkin "Karijo"en kunnan puolelta "Paarmanninvuor"en opastuskeskuksesta. "Pyhävuor"ella hiihtokeskuksen alueella Susireitin alku- ja päätepisteessä sijaitsee hyvätasoinen tilausravintola sekä "Susiluola"sta kertova näyttely. Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset: "Karijo"en "Susiluola", paleoliittiseksi tulkittu kivikautinen asuinpaikka Muut nähtävyydet: Siperiankärhön ( "Clématis sibrica" ) yksi Suomen kolmesta tunnetusta kasvupaikasta, laajat jääkauden sulamisvaiheen rantakivikot eli pirunpellot.
   60. "Raippaluoto" "Replot" on 142 neliökilometrin saari Merenkurkun rannikolla Pohjanmaalla. Se oli aiemmin myös itsenäinen kunta. Saari on tullut tunnetuksi Suomen pisimmästä sillasta, Raippaluodon sillasta, joka yhdistää saaren mantereeseen. Sillan pituus on 1 045 metriä, ja se valmistui vuonna 1997. Raippaluodossa ja "Björkö"n saarella on yhteensä 2126 asukasta (2003). Raippaluoto on kuulunut Mustasaaren kuntaan vuodesta 1973. Saarella on Raippaluodon kirkonkylä sekä Södra Vallgrundin, Norra Vallgrundin, Brandövikin, Söderuddenin ja Panikiven kylät. Pengertie yhdistää sen "Björkö"n saareen.
   61. "Björkö" "Mustasaari"
   62. "Vaasa"

   63. "High Coast" / "Kvarken Archipelago"

       Finland Sweden Property : 194400 ha N63 17 60 E21 18 0 Ref: 898bis The Kvarken Archipelago (Finland) and the High Coast (Sweden) are situated in the Gulf of Bothnia, a northern extension of the Baltic Sea. The 5,600 islands of the Kvarken Archipelago feature unusual ridged washboard moraines, ‘De Geer moraines’, formed by the melting of the continental ice sheet, 10,000 to 24,000 years ago. The Archipelago is continuously rising from the sea in a process of rapid glacio-isostatic uplift, whereby the land, previously weighed down under the weight of a glacier, lifts at rates that are among the highest in the world. As a consequence islands appear and unite, peninsulas expand, and lakes evolve from bays and develop into marshes and peat fens. The High Coast has also been largely shaped by the combined processes of glaciation, glacial retreat and the emergence of new land from the sea. Since the last retreat of the ice from the High Coast 9,600 years ago, the uplift has been in the order of 285 m which is the highest known ''rebound''. The site affords outstanding opportunities for the understanding of the important processes that formed the glaciated and land uplift areas of the Earth''s surface.

       1. © Malinen, Korsholms kommun In July 2006, the Kvarken Archipelago was included on UNESCO World Heritage List. The area is the first Natural Heritage Site in Finland. The stony land uplift archipelago of Kvarken is a unique, changing landscape formed during the ice age. Obtaining World Heritage Status is a long process. The work began already in 1997 when the idea of a World Heritage was presented among inhabitants in the area, and when scientific facts were gathered to prove that the Kvarken Archipelago will be a worthy World Heritage. The nature of the Kvarken Archipelago is special - and the geomorphology, i.e. the moraine ridges, is extraordinary. The flat archipelago of Kvarken, and the steep High Coast in Sweden together constitute a complete example on how the land uplift forms the landscape and influences biological processes.
   64. "Vöyri" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/voyri.html" "Vöyri", "Vitmos"sens vandringsled "Vitmos"senin vaelluspolku kulkee vaihtelevassa metsämaastossa "Vöyri"n "Tuckor"in kylän itäpuolella. Polun varrella on pronssikautisia muinaisjäännöksiä: useita röykkiökohteita sekä jyrkähköllä mäellä sijaitseva erikoinen kivi-pronssikautinen asuinpaikka, jossa on röykkiöitä ja raivanteita. Polun pituus: Kävijä voi valita joko 4 km tai 7 km lenkin. Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty punaisilla nauhoilla. Paikalla on yksi infotaulu sekä pienempiä opasteita. Saavutettavuus: Polulla on vaikeakulkuisia paikkoja, ei sovi liikuntarajoitteisille. Varustus: Polun lähtöpaikalla on kaksi pronssikautisen rakennuksen ennallistusta, käymälä sekä grillipaikka ja penkkejä. Ajo-ohje: "Vöyri"n keskustasta ajetaan pohjoiseen kohti "Tuckor"in kylää. "Tuckor"issa käännytään kohti Kimoa vievälle tielle, ja n. 1 km ajon jälkeen käännytään kohti etelää "Vitmos"seniin vievälle metsäautotielle, jota ajetaan n. 5 km seuraten viitoitusta "Vitmos"senin muinaisjäännösalueelle. Polun lähtöpisteessä on pysäköintipaikka. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 7018021 3266177 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 7015080 266100 Lähin osoite: Kimontie 102 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Vitmossen" 1. Vitmossen 2 Åkers, kolme pronssikautista hautaröykkiötä Röykkiöt sijaitsevat pienellä metsäniemekkeellä Vitmossenin eteläpuolella. Röykkiöt sijaitsevat noin 50 metrin päässä toisistaan. Niitä ei ole tutkittu.
       2. Vitmossen 3 (944010083) Kivi-pronssikautinen asuinpaikka Vitmossen 3 on kivikauden loppuun ja pronssikauden alkuun ajoittuva poikkeukselliselta vaikuttava asuinpaikka-alue, jossa korkeahkolle kalliomäellä on 13 ihmisen asuinpaikaksi raivaamaa kivien reunustamaa tasannetta. Paikalta on 1980-luvulla tehdyissä kaivauksissa löydetty hylkeenpyyntiasuinpaikalle tyypillistä esineistöä, josta valtaosan muodostivat hylkeenluut. Muita löytöjä olivat saviastioiden palat, kvartsiesineet ja liuske-esineiden palat.
       3. Vitmossen 4 (944010084) 9 pronssikautista hautarauniota Vitmossen 4 on laajan suoalueen etelälaidassa sijaitseva mäkinen ja vaikeakulkuinen suosaareke, jolla sijaitsee yhdeksän hajallaan olevaa matalahkoa kiviröykkiötä, joiden halkaisijat vaihtelevat kahdesta kuuteen metriin ja korkeus neljästäkymmenestä sentistä puoleentoista metriin. Vitmossen 4:n röykkiöille on tyypillistä, että sijaitsevat suuren maakiven vieressä.
       4. "Vörsmosslyckan" "http://www.turismus.fi/se/sevart-platser.html" (944010085) 2 pronssikautista hautarauniota Vitmossenin eteläpuolella sijaitsee pieni n 100 x 75 halkaisijaltaan oleva suosaareke, jolla sijaitsee kaksi noin 60 metrin päässä toisintaa olevaa pronssikautista hautaröykkiötä. Röykkiöt sijaitsevat kallion vastakkaisilla laidoilla. Molemmat röykkiöt ovat matalahkoja ja rakenteeltaan varsin epämääräisiä.
       5. Muut nähtävyydet: Rekonstruktiot pronssikauden talosta ja kodasta.

       6. "Oravais"

          Oravais stenpark är belägen vid havet invid Europaväg 8 i Oravais. Idag innehåller den unika parken 100 olika bergarter från alla delar av Finland. Parken kan man besöka under snöfria delen av året. På området finns också Fjärdens Kaffestuga samt hantverkarboden Sea Side Shop. Hos dem kan man köpa en guide som berättar om parkens olika bergarter och allmänt om geologi. Guidning/undervisning för grupper och skolklasser mot förhandsbeställning. Peter Edén (geolog) tel. 0500-550064 Oravais stenpark Vasavägen 119 66800 Oravais Ehrs Park, Vörå Parkanläggningen ligger invid Grannasberget i Vörå centrum. Statyer med inspiration från antikens Grekland föreställande den grekiska mytologins gudar och gudinnor. Vill man ha guidning i parken kan man kontakta Svea Södergård tel. 06-3830364.
       7. "Härmävägen" 66600 Vörå "Vitmos"sens bronsåldersboplats, Vörå På "Vitmos"sen i östra Vörå ligger ett fornlämningsområde, daterat till äldre bronsåldern ca 1500-1200 f.Kr. Tegengrensällskapets arkeologiska utskott har byggt en rekonstruktion av ett stolphus på "Vitmos"sen. Till området planeras vandringsleder med infoskyltar. Kartor kan hämtas bl.a. från Vörå kommunkansli. Vill man ha guidning på området kan man kontakta Erik Svens, tel. 06-3832466.
       8. "Tuckor" by 66600 Vörå "Vitmos"sen Kimo Bruk, "Oravais" Besök det natursköna Kimo Bruk med anor från 1703. Fängslas av den lummiga grönskan och det forsande vattnet. Ströva runt i bruksparken och njut av stillheten och friden. Vill man ha guidning kan man kontakta Kimo Bruk tel. 06-3840369 eller 0400-455080 Bruksgatan 38 66810 Kimo Kimo Bruk

   65. "Saarijärvi"

       "http://www.saarijarvi.fi" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/saarijarvi.html" Kivikauden kylän muinaispolku Muinaispolku liittyy "Summassaar"essa olevaan kivikauden kylään, joka jakautuu kolmeen osaan: itse kylä, ansapolku sekä "yläkylä". Rantahiekalla olevassa kylässä on "Summassaar"en uusimpien arkeologisten kaivaustulosten perusteella tehdyt ennallistukset kahdesta suurkodasta. Rannalla ja ansapolulla esitellään kivikaudella käytettyjä pyydyksiä ja kivikauden tekniikkaa. Yläkylässä on pienempiä erityyppisiä kivikautisten asumusten ennallistuksia. Polun pituus: 2 km Opasteet ja polkumerkintä: Alueella on pieni museo/opastuskeskus "Saarenpää"n talossa. Saavutettavuus: Kivikauden kylällä on paikoitusalue, jonne voi pysäköidä, mutta polku on osittain suhteellisen vaikeakulkuinen, eikä kaikin osin sovi liikuntaesteisille. Paikoitusalueelta vie rannassa olevalle lipunmyyntikioskille helposti kuljettava tie. Varustus: Polun varrella on penkkejä ja kivikauden kylässä on lipunmyyntikioski, jonka yhteydessä on myös pieni kahvio ja WC. Ajo-ohje: "Saarijärv"en keskustasta n. neljä kilometriä Jyväskylään päin, valtatieltä 13 kääntyminen oikealle maantielle 630, josta opastus "Summassaar"een. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6952280 3415162 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6949366 415025 Lähin osoite: Kivikirveentie 38 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Saarenpää" (729010029) Kivi- tai pronssikautinen asuinpaikka Saarenpäässä on merkkejä sekä kivikautisesta että varhaismetallikautisesta asutuksesta. Päärakennuksen läheltä on löytynyt mesoliittinen työkalukätkö. Asuinpaikka on osittain tuhoutunut muinoin tapahtuneen "Summasjärv"en tulvan seurauksena. Tästä on osoituksena se, että eri-ikäisiä löytöjä on tavattu nauhamaisissa kerroksissa tulvahiekkakerrosten välistä.
       2. "Summasjärvi" "Saarenpää"n pohjoinen varhaiselle rautakaudelle ajoittuva asuinpaikka "Saarenpää" N (729010058) "Saarenpää"n pohjoisempi muinaisjäännösalue on tasaista mäntykangasta. "Summasjärv"en nykyisen rapautuvan rantatörmän yläpuolella on kaksi suurikokoista kuoppaliettä, joista toinen on osittain sortunut. Liedet ovat aidattuja ja ne kuuluvat Kivikauden kylän opastettuun polkuun. Toisesta liedestä tehty on radiohiiliajoitus, jonka perusteella liesi ajoittuu esiroomalaiselle rautakauden alkuun noin 500 eKr.
       Muut nähtävyydet:
       1. Muinaispolun varrella esitellään myös alueen luonnonhistoriaa aina muinaisrannasta ja jääkauden jättämistä suppakuopista nykyajan kasvillisuuteen.
       2. "Saarenpää"n päärakennuksessa on erillinen laaja Suomen kivikautta esittelevä näyttely.
       3. "Summassaari" "http://www.avoinmuseo.fi/kivikaudenkyla/nayttely.shtml" Muinaispolun läheisyydessä on arkeologisiin tutkimustuloksiin perustuva n. 6000 vuotta vanhan kivikautisen kylän ennallistus. Ansoja antavia Karhuansa, susivipu, sätkypermi, luttonen... Maisema muuttuu Viimeisten vuosituhansien aikana maisema on Suomessa muuttunut enemmän kuin juuri millään muulla alueella maailmassa... Talot rannalla Rusavierron talo ja Uimarannan talo. Tarkka tutkimus talojen ennallistamisen taustalla... Kivikauden kylä Kivikirveentie 10, Tarvaala, "Summassaar"i puh. 014 459 8411 Kivikauden kylän sijainti "Saarijärv"ellä Aukioloajat Avoinna 2.6.-9.8.2009 ti-su klo 10-17, heinäkuussa joka päivä. Koululaisryhmät varauksesta 10.5. alkaen. Opastukset "Saarijärv"en pullistus puh. 040 187 9500 toimisto(at)saarijarvenpullistus.fi Ennallistukset, näyttelyt, kuvamateriaali ja esihistoriallinen aika "Saarijärv"en museo puh. 014 459 8411 "www.saarijarvi.fi/museo" Summasen kylä on arkeologien tutkimuksiin perustuva 6000 vuotta vanhan kampakeraamisen kylän ennallistus. Yläkylässä esitellään erilaisia Pohjoismaiden ja Viron kivikautisten rakennusten ennallistuksia. "Ansapol"ku esittelee esi-isiemme käyttämiä pyyntitapoja ja pyydyksiä. Muinaispolun varrella on aitoja muinaisjäännöksiä ja tietoa alueen luonnonhistoriasta. "Saarenpää"n päärakennuksen näyttely antaa uusinta tietoa kivikauden tutkimuksen tuloksista ja taustoja kylässä esillä oleville jäljennöksille ja ennallistuksille.
   66. "Vesanto" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/vesanto.html" "http://wwwi.ymparisto.fi/psavo/kylilla/patove.htm" PATOVEDEN KIERROS KIVIKAUDESTA PAJUAIKAAN Sonkari ja Tiitilänkylä Reitin pituus on 8 kilometriä. Reitti on tarkoitettu jalan kuljettavaksi. Reitin tilanne 2001: Reitti on merkitty maastoon ja infotaulut pystytetty. Koivulahden taukopaikka/nuotio on valmis samoin lintutorni. Patoveden kierros soveltuu reippaaksi kuntolenkiksi tai päivän mittaiseksi tutustumisretkeksi alueen kulttuurihistoriaan. Reitti yhdistyy maakunnalliseen ulkoilureittiin ja valtakunnalliseen pyöräilyreittiin. Veneilijä voi kiinnittyä uimarannan laituriin. MERKINTÄ MAASTOSSA Pääopastetaulu on Sonkarintieltä erkanevan uimarannantien alkupäässä pienen pysäköintipaikan luona. Keltaiset täplät puissa ja keltaiseksi maalatut puutolpat ovat reitin merkkeinä maastossa. Reitin varrella on kaksi nuotio- ja taukopaikkaa (uimarannalla ja Koivulahdessa). Reitin paikallishistoriallisista kohteista kerrotaan reittioppaassa. Reitin nähtävyydet on merkitty maastoon infotauluin tai numeroiduin puutolpin. Reitti tutustuttaa kulkijan monipuolisesti kylämaiseman ja maankäytön historialliseen kehitykseen kivikaudelta nykypäivään. Viljelyhistoriaan pääsee tutustumaan sekä kaskikulttuurin että peltoviljelyn näkökulmasta. Reitti kuljettaa kävijän lyhyttä maantieosuutta lukuun ottamatta kylä- ja peltoteitä sekä metsäpolkuja pitkin. Patoveden kierros yhdistyy maakunnalliseen ulkoilureittiin ja valtakunnalliseen pyöräilyreittiin. Veneellä liikkuva voi rantautua uimarannan laituriin. Polun pituus: 8 km Opasteet ja polkumerkintä: Keltaiset täplät puissa ja keltaiseksi maalatut puutolpat ovat reitin merkkeinä maastossa. Reitin nähtävyydet on merkitty maastoon infotauluin tai numeroiduin puutolpin. Pääopastetaulu on Sonkarintieltä erkanevan uimarannantien alkupäässä pienen pysäköintipaikan luona. Saavutettavuus: Reitti on tarkoitettu jalan kuljettavaksi ja se kulkee pitkin vanhoja polkuja ja kyläteitä, joten se soveltuu ainakin osittain myös liikuntarajoitteisille. Talvisaikaan reitillä on hoidettu latu hiihtäjiä varten. Varustus: Reitin varrella on kaksi nuotio- ja taukopaikkaa (uimarannalla ja Koivulahdessa). Ajo-ohje: Ajetaan tietä numero 545 Suonenjoelta Kerkonkosken kautta "Vesan"nolle ja käännytään länteen Sonkarin kylään. Pääopaste ohjaa Sonkarintieltä erkanevan uimarannantien alkupäässä pienen pysäköintipaikan luokse, mistä reitti alkaa. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 6973086 3478381 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 6970165 478219 Lähin osoite: Sonkarintie 1475 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Uimarannan" (921010014) Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee "Patoveden" rannalla. Se on järveen viettävässä rinteessä, hiekkatasanteen kohdalla. Asuinpaikkalöydöt ovat tulleet esille paikalta, joka on noin neljä metriä vedenpinnan yläpuolelta kohdasta, josta maanpinta on ollut hiukan rikkoontunut.
       2. "Kutemainen" (merkitty keltaisella tolpalla, ei infotaulua) (921010016) Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Kutemainen-järven länsipuolella, hiekkamaalla. Asuinpaikkalöydöt ovat tulleet esille koetutkimuksissa, jotka on tehty muinaisella rantatörmällä ja -tasanteella.
       Muut nähtävyydet:
       1. Lintutorni
       2. muinaisranta
       3. kaskinauriiden säilytyskuoppia
       4. pajutyöläisen pajuviljelmät "http://www.koiramaenpajutalli.fi/pajuviljelma.html"
       5. navettaan tehty työ- ja näyttelytila
       6. käärmekuusi
   67. "Pyhä-Häkki" "http://www.outdoors.fi/pyha-hakkinp" National Park Location of Pyhä-Häkki National Park in FinlandProvince of Western Finland, Central Finland Region Municipality of "Saarijärvi" Area: 13 sq.km. Established in 1956, extended 1982 The peace and quiet of winter in Pyhä-Häkki. Pyhä-Häkki National Park is one of the smallest National Parks in Finland, located in a sparsely populated area surrounded by forests. Pyhä-Häkki has untouched old-growth forests and trees of great age. Many rare birds, insects and plants have found shelter of the very old trees. Pyhä-Häkki is suitable for day trips - also in the winter. By following the marked nature trails visitors can get an impression of the diverse natural features of the area.
   68. "Kivijärvi" "http://www.kivijarvi.fi"
   69. "Kinnula" "http://www.kinnula.fi"
   70. "Perho" "http://www.perho.fi"
   71. "Salamajärvi" National Park "http://www.outdoors.fi/salamajarvinp" Location of Salamajärvi National Park in FinlandProvince of Western Finland, Central Finland and Central Ostrobothnia Regions Municipalities of "Kivijärvi" , "Kinnula" and "Perho" Area: 62 sq.km. Established in 1982 Koirajoki old-growth forest on a winter’s night. Photo: Juha Sahlgren In "Salamajärv"i National Park it is possible to hike in wilderness-like landscape, on the peaceful paths following the tracks of the Wild Forest Reindeer. "Salamajärv"i is located in the beautiful rugged watershed region of "Suomenselkä" . This large, uninhabited area is especially known for its diverse mire ecosystems and its set of wilderness animals. There are also old-growth forests and peaceful forest lakes in their natural state. In the landscape, large open bogs with their forested islets alternate with dry rocky pine forests. At some place the rocky ground turns into continuous stone fields.

   72. "Kaustinen"

       "http://www.kaustinen.fi" "http://www.kaustinen.net/kaustinen.asp" Kaustinen tunnetaan erityisesti kansanmusiikistaan. Kaustinen on myös maaseutupaikkakunta, jota leimaa voimakas kehitys, vanhan ja uuden rinnakkaiselo. Parhaana esimerkkinä korkean teknologian talo Haitekki. Kymmenettuhannet ihmiset kokoontuvat heinäkuussa näkemään, kuulemaan ja kokemaan Kansan­musiikkijuhlien tunnelmaa. Kansantaiteenkeskus on rakennustaiteellinen nähtävyys, monumentti ja elämys. Se on myös, monipuolinen konsertti- ja kokouspaikka ravintolapalveluineen, matkakohde ja maamerkki. Suomen Kansansoitinmuseo sijaitsee myös Kansantaiteenkeskuksessa, 020 72 911, www.kaustinen.net Kaustisen Kansanlääkintäkeskus kaataa raja-aitoja kansanlääkinnän ja koululääketieteen väliltä. Kansanparannukseen kuuluvat yrtti- ja muurahaispesäkylvyt, kuppaus, hieronta ja suosituimpana hoitomuotona jäsenkorjaus. Myös ravitoiminta on pitäjässä vilkasta. Maakunnan ykköskaviouralla ravataan parikymmentä ravipäivää vuodessa. Matkailukohteita:
       1. Kirkko
       2. Kansantaiteenkeskus
       3. Suomen Kansansoitinmuseo
       4. "Kalliopaviljonki"
       5. "http://fi.wikipedia.org/wiki/Pelimannitalo_(Kaustinen)" "Pelimannitalo" on talonpoikaisrakennus, joka sijaitsee Kaustisen keskustassa. Vuoden 1800 vaiheilla rakennetussa kaksikerroksisessa talossa on yleisessä käytössä lähinnä kaksi erillistä tupaa sekä sivukamari. Talo edustaa Perhojokilaakson tyypillistä sivukamarillista talonrakennustyyliä, joka oli vallalla noin 1750-1850. Pelimannitalon tilat ovat ympäri vuoden kokous- ja koulutuskäytössä sekä erilaisten perhejuhlien pitopaikkana. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien ja Kaustisen kamarimusiikkiviikon aikana Pelimannitalon suuri tupa on esiintymispaikkkana ja toinen tupa ravintolana. Keskeisellä paikalla mäen päällä sijaitseva punainen talo onkin yksi kansanmusiikkifestivaalien maamerkeistä. Talon vaiheita Alunperin talo valmistui Veteliin suurperheen taloksi. 1960-luvulla Aapintuvaksi nimetyn talon tyhjennettyä ryhdyttiin suunnittelemaan sen säilyttämistä ja siirtämistä. Vuonna 1968 Kaustisen kansanmusiikkijuhlien johto alkoi suunnitella kansanmusiikkimuseon perustamista ja Aapintuvan siirtämistä Kaustiselle museon tiloiksi. 1970-luvun alkuvuodet kiisteltiin talon paikasta, mutta lopulta se siirrettiin vanhan nuorisoseurantalon paikalle keskelle Kaustisen kirkonkylää. Talon vihki nykyiseen käyttöönsä tasavallan presidentti Urho Kekkonen 15. kesäkuuta 1974. Pelimannitalo siirtyi Kansanmusiikkisäätiölle, minkä ohella Kaustisen Nuorisoseuralle jäi käyttöoikeus taloon. Pelimannitalon teknisen suunnittelun teki 1970-luvun alussa arkkitehti Risto Tilus. Komeat nurkkatakat on muurannut alkuperäisten mallien pohjalta Purppuripelimannien Veli Valo. Taiteilija Veikko Vionoja on osallistunut talon sisustamiseen: hän on lahjoittanut isoon tupaan Pelimannit-maalauksensa ja valmistanut muita maalauksia talon sisustukseen ja valinnut ovien värit Ullavalla sijaitsevan kotitalonsa Vion talon värien mukaan,valmistanut myös muutamia muita maalauksia talon sisustukseen. Vuonna 2006 Pelimannitalon ostivat paikalliset yrittäjät. Tilausravintolan ja festivaalikäytön lisöksi taloa on suunniteltu nuorten pelimannien Näppäriopiston koulutilaksi.
       6. "http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauanne"

          "Pauanne"

          on rakennusryhmä Kaustisella kirkonkylän eteläpuolella, Puhtion kallion laella. Se rakennettiin aikanaan kansanparantajien kokoontumis- ja hoitopaikaksi. Paikan rakentamisen aloitti 1983 perinteisin menetelmin Tapani Hietalahti. Hänen sanojensa mukaan

              »Pauanne on kotka
              Baikal on joutsen
              Baikalliset Bäättäjät
              Aakkoset Beekkoset
              katsovat tulta tulen kuvia
              Ultimathuleen kultimätulen
              sekoittaneet päänsä seksillä
              Päärakennuksen vihki huuhkaja
              Steineriä ei ole näkynyt
              einsteinejä kylläkin
              Martti Luther katekismuksessaan osasi käyttää osastoa:
              Mitä se on?! Katsokaa ja nähkää mikä Pauanne on.»
          

          Rakennuksessa on järjestetty kansanparantajien kokoontumis- ja hoitotoimintaa sekä konsertteja.[2] Paikka on tarjonnut matkailijoille majoitus- ja ravintolapalveluja. Päärakennuksessa on käytetty luonnonkiveä ja puuta. Katto on paanukatto, joka on joskus tervattu. Alueella on myös paja, jossa takojat ovat järjestäneet kilpailuja, sekä puinen kotamainen yöpymismaja ja savusauna. Pauanteen rakentaminen paikallisin voimin alkoi vuonna 1983.[3] Pauanne pakkohuutokaupattiin vuonna 1992 puolen miljoonan euron velkojen vuoksi.[4] Se päätyi lopulta Aulis Junekselle.
       7. "Nikula" Nikulan Ravikeskus
       8. Kansanlääkintäkeskus
   73. "Kainuu"
   74. "Muhos" "http://www.muhos.fi"
   75. "Utajärvi" "http://www.utajarvi.fi"
   76. "Vaala" "http://www.vaala.fi"
       1. "Manamansalo" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/vaalamanama.html" "Vaala", "Manamansalo"n Peurapolku Reitti tutustuttaa peuranpyyntiin esittelemällä laajan 75 pyyntikuoppaa käsittävän pyyntikuoppaverkoston. Reitin alkupäässä on esihistoriaa mukaillen rakennettu peuranpyytäjien asutuspaikka ”"Peuranpyyntikylä"”, jonka päärakennuksena on turvekammi. Polun pituus: 2,5 km Opasteet ja polkumerkintä: Pääopasteilla on opastettu reittikartta, polkuopaste, kohdeopaste sekä karttaopaste "Peuranpyyntikylä"ssä. Kohdeopasteita 2 kpl, jotka kertovat peuranpyyntikuopista ja tervahaudasta. Reitti on merkitty punamullanvärisillä puupaaluilla. Saavutettavuus: Reitti on tarkoitettu jalan kuljettavaksi, mutta se ei sovellu liikuntarajoitteisille, sillä polku kulkee pehmeillä hiekkakankailla. Varustus: Polun molemmissa päissä on tauko ja nuotiopaikat. "Peuranpyyntikylä"ssä on lisäksi turvekammi, nuotio ja käymälä. Ajo-ohje: Peurapolulle löytää ajamalla "Manamansalo"n kirkolta noin 2,2 kilometriä koilliseen Paltamon suuntaan. Reitti lähtee "Martinlah"den kaupan pihasta ja kulkee vanhaa rantatörmää seuraillen hiekkakankaalla. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 7144277 3506253 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 7141287 506078 Lähin osoite: "Martinlah"dentie 6 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
          1. "Martinkannan" Martinkannan (785010051) pyyntikuopat Ajoittamattomia pyyntikuoppia Martinkannan pyyntikuopat sijaitsevat tasaisella hiekkakankaalla olevan muinaisen rantatörmän reunalla. Pyyntikuopat ovat muodoltaan pyöreitä, halkaisijaltaan suurimmillaan noin 6,5 m ja syvyydeltään noin 1,5 m. Kuoppia on noin 1,7 km:n pituisella matkalla. Lisäksi alueella on kaksi erittäin hyvin säilynyttä tervahautaa, joista toinen on halkaisijaltaan noin 20 m ja toinen noin 10 m.
          2. "Muinaiskirkko" (785010041) Kivikautinen asuinpaikka "Vaala"n Muinaiskirkon asuinpaikka sijaitsee "Manamansalo"n pohjoisosassa, muinaiskirkon muistomerkin luona. Asuinpaikkalöydöt ovat tulleet esille lähinnä sortuvasta rantatörmästä. Maaperä alueella on hienoa hiekkaa. Paikalla ei ole tehty arkeologisia kaivaustutkimuksia, mutta inventoinneissa paikalta on löydetty runsaasti kampakeramiikkaa (ajoitus n. 5000 – 2000 eKr.) sekä muita kivikautiselle asuinpaikalle tyypillisiä löytöjä kuten iskoksia, kaapimia ja keihäänkärki.
          3. "Manamansalo"n (785010052) Vanha hautausmaa Historiallisen ajan ruumiskalmisto "Manamansalo"n "Muinaiskirk"on paikka ja Vanha hautausmaa sijaitsevat Oulujärvessä olevan suuren "Manamansalo"n saaren koillisosassa kauniilla mäntykankaalla. Paikalla on tehty arkeologisia tutkimuksia vuosina 1989 ja 1991. Tutkimuksissa tuli esille 9 hautaa, joista yksi oli joukkohauta. Lisäksi alueelta havaittiin 25 hautauksen kuviot. Asiakirjalähteiden perusteella Kainuun ensimmäinen kirkko on rakennettu "Manamansalo"on 1550-luvun lopussa tai seuraavan vuosikymmenen alussa ja se poltettiin rappasotien aikana ilmeisesti vuonna 1578. "Manamansalo"n hautausmaa on Kainuun vanhin tunnettu kristillinen hautausmaa.
          Muut nähtävyydet: .
          1. "Peuranpyyntikylä" Turvekammi Peuranpyyntikylässä. "Manamansalo"n Peurapolku on retkipolku, joka lähtee "Manamansalo"n keitaalta (kauppa) ja kulkee vanhaa rantatörmää seuraillen hiekkakankaalla, jolla on noin 70 peuranpyyntikuoppaa. Polun varrelle on rakennettu esihistoriallisessa hengessä Peuranpyyntikylä, jonka päärakennus on turvekammi. Lisäksi kylässä on nuotiopaikka ja wc. Polun varrelta löytyy myös tervahauta, ja polku päättyy "Manamansalo"n muistomerkkikirkolle. Muistomerkki ja siihen liittyvä ulkoilmakirkko on rakennettu paikalle, jossa on ollut asukkaita jo kivikaudella, sillä paikka on kivikautinen esinelöytöpaikka. Paikalla on sijainnut myös Kainuun ensimmäinen kristillinen hautausmaa ja kirkko, joka kuitenkin tuhoutui Rappasotien aikana vuoden 1580 tietämillä.
          2. "Tervahauta"
          3. Muistomerkki kirkon lähellä.
          4. "Martinlahti" Polku kulkee alussa "Martinlah"den leirintäalueen läpi uimarannalle, jonka lapsille tarkoitetuille leikkipaikoille on otettu ideat "Manamansalo"n kansantarinoista.
       2. "Nuojua" "http://www.vaala.fi/sivu/fi/matkailu/retkeily/lumman_lenkki/" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/vaala.html" "Vaala", Lumman lenkki ("Nuojua"n retkipolku) Polku on "Vaala"n taajaman välittömässä läheisyydessä ja esittelee lukuisia kulttuurikohteita "Oulujo"en varrella. Polku alkaa "Vaala"n rautatiesillan alta ja kulkee "Nuojua"n voimalaitoksen alapuolella olevalle nuotiopaikalle. Polkuun kuuluu myös sivuhaara, joka vie kulkijan "Jylhämä"n voimalaitospadon yli joen toiselle rannalle ja "Jylhämä"n alakanavan vartta pitkin nuotiopaikalle. Polun varren opasteet perehdyttävät kulkijan paikan historiaan ja esihistoriaan kuten "Myllyran"nan ruukin jäänteisiin. Polku sovellu liikuntarajoitteisille vain alkuosaltaan. Polulla on mm. portaita. Lumman lenkin pituus on 9 km. Siihen liittyy 1,9 km pitkä sivupolku ja 0,15 km pistopolku. Lumman lenkki kulkee pitkin jokivartta. Jyrkimmissä nousuissa on portaat. Luontopolkutauluista saa lisätietoa mm. "Oulujo"en kuuluisista koskista. Reitti noudattelee pääosin vanhoja teitä ja unohtuneita polkuja. Polkuun kuuluu myös sivuhaara, joka vie kulkijan "Jylhämä"n voimalaitospadon yli joen toiselle rannalle. Nimi Lumman lenkki tulee Viktor Åkerblomista (1844-1895), "Vaala"n "Myllyran"nan ruukin viimeisestä patruunasta, jota kutsuttiin Lummaksi. Åkerblom asui Paason talossa, joka oli samalla paikalla kuin matkailuhotelli myöhemmin. Polun pituus: Lumman lenkin pituus on 9 km. Siihen liittyy 1,9 km pitkä sivupolku ja 0,15 km pistopolku. Opasteet ja polkumerkintä: Reitti on merkitty paikoitellen puupaaluin. Polun varrella on 11 kpl kohdeopasteita. Opasteista 7 on polun varrella, 1 sivupolun varrella ja 3 polun ulkopuolella. Lisäksi on saatavilla esitevihko ja kartta. Saavutettavuus: Polulla alkuosa on helppokulkuinen, mutta loppuosassa on vaikeita nousukohteita sekä portaita, joten se ei sovellu liikuntaesteisille. Varustus: - Ajo-ohje: Polku alkaa "Vaala"n rautatiesillan alta ja kulkee "Nuojua"n voimalaitoksen alapuolella olevalle nuotiopaikalle. Polkuun kuuluu myös sivuhaara, joka vie kulkijan "Jylhämä"n voimalaitospadon yli joen toiselle rannalle ja "Jylhämä"n alakanavan vartta pitkin nuotiopaikalle. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 7161785 3491573 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 7158788 491404 Lähin osoite: Pahanlahdentie 5 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
          1. "Poukamo" (785010038) Kivikautinen asuinpaikka Asuinpaikka sijaitsee "Vaala"nlammen länsipuolella. Asuinpaikka-alue on viljelysmaata. Löydöt ovat tulleet esille peltotöiden yhdessä tai ne on poimittu pellon pinnalta.
          2. "Myllyrannan" ruukin rauniot
          3. "Uutela" (tervavene, vanhoja rakennuksia, tuulimylly)
          4. "Nuojuankosken" möljä
          5. "Kauonkosken" rantamöljä
          6. "Lamminahon" talo
          7. "Ahmala" "Vaala"n matkailuhotelli Ahmalassa (hotelli tuhoutunut talvisodassa, piharakennukset jäljellä)
          8. "Nuojua"nkosken alkuperäinen uoma (kuivillaan)
          9. "Oulujoki"
          10. "Nuojua"n voimalaitos
          11. "Jylhämä" Jylhämän voimalaitos
          12. "Jylhämä"n asuntoalue
          13. "Vaala"n sillat
          14. "Nokkala"n asuinalue
       3. "http://www.outdoors.fi/rokuanp" "Rokua" National Park Province of "Oulu", "Kainuu" Region Municipalities of "Muhos" , "Utajärvi" and "Vaala" Area: 4,3 sq.km. Established in 1956. Shoreline scenery in "Rokua" National Park. Photo: Tapio Tuomela / Luontokuva-arkisto Rokuanvaara Hill has dry forests, which offer quite easy terrain for hiking trips lasting a couple of days. "Rokua" has several hiking trails, and many services. Rokuanvaara Hill is an esker formed of sand, and its barren dry forests are covered in bright white lichen. There are many small lakes with clear water, ancient shoreline embankments from the earlier stages of the Baltic Sea, and deep holes in the esker, called “suppa”, which have been formed by the Ice Age. The National Park is located on the southern side of the hill, where old pine forests grow in their natural state. The area is one of the northernmost places where rare and threatened species typical for eskers can be found.

   77. "Raahe"

       "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/raahekettu.html" , "Kettukan"kaan muinaispolku Polun pituus: 0,6 km Opasteet ja polkumerkintä: Polun alkupäässä on informaatiotaululla tietoa kohteesta, lisäksi muutamassa kohteessa polun varrella on esitetty merenpinnan korkeus kivikaudella. Kyläyhdistys on tehnyt esitteitä, jotka ovat saatavilla infotaulun viereisessä postilaatikossa. Polku alkaa "Mattilanperä"ltä Kopsaan johtavan maantien varrelta ja se on merkitty maastoon puisin hannunvaakunapaaluin. Saavutettavuus: Helppokulkuinen, polku kiertää viehättävässä mäntypuuvaltaisessa maisemassa pitkin "Kettukan"kaan harjua. Polun alussa, "Mattilanperä"n tien toisella puolella, on paikoitusalue ja levähdyspaikka. Polun alkupäässä puiset portaat johdattavat reitille. Varustus: - Ajo-ohje: Ajetaan "Raahe"sta Valtatietä 88 kaakkoon Vihannin suuntaan noin 17 kilometriä. Kopsan kylässä käännytään oikealle "Mattilanperä"lle johtavalle tielle ja ajetaan sitä noin neljä kilometriä. Muinaisjäännösalue on merkitty tienviitalla, jossa lukee "Kettukan"kaan muinaisalue. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 7167038 3386855 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 7164038 386728 Lähin osoite: Martikkalantie 206 Polun varrella sijaitsee lukuisia muinaisjäännöksiä: röykkiöitä, palokivikumpuja, asuinpainanteita sekä osin tuhoutunut jätinkirkko. Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
       1. "Kettukangas" Kettukankaan kivikautiset asumuspainanteet, kiviröykkiöt ja osa jäljellä olevasta jätinkirkosta. (602010028) Kettukankaalla on laaja asuinpaikkavyöhyke. Paikalla on useita erilaisia muinaisjäännöksiä: jätinkirkko eli kivikaudelle ajoittuva kivikehä, jota on mahdollisesti käytetty hylkeenlihan säilyttämiseen, noin 45 erilaista röykkiötä tai palokivi kasaa ja noin 30 asumuspainannetta. Kaivauksissa Kettukankaalta on löydetty kivikautista asuinpaikka-aineistoa.
       2. Muut nähtävyydet: "Mattilanperän" talonpoikaistalo
       3. "Saloisten" kotiseutumuseo
   78. "Oulu" "http://www.oulu.fi"

3. "Soome Lapimaa" "Lappi" "Lapland"

   > põhja
   1. "Kemi" "http://www.kemi.fi"
   2. "Tornio" "http://www.tornio.fi" Vanhoja puurakennuksia "Kukkolankoskella"
   3. "http://www.outdoors.fi/peramerinp" "Perämeri" National Park in Finland Province of Lapland, Region of Southern Lapland Towns of "Kemi" and "Tornio" Area: 157 sq. km, of which 2.5 sq. km on land. Established in 1991 "Perämer"i National Park archipelago. In "Perämer"i National Park, located in the northern Baltic Sea, visitors can learn about the area’s unique and ever changing natural features, which were formed by land uplift. As well as varying nature, the traditional fishing bases and heritage landscapes are worth seeing. In addition there is a rich variety of birds in the area and the distinctive vegetation includes several rare or threatened plant species. The National Park is ideal for boat trips of one to two days for experienced boaters.
   4. "Ylitornio" "http://www.suomiopas.fi/fin/4070/kunta/Ylitornio" "Övertorneå" Ylitorniolla sijaitsee "Aavasaksa"n vaara, UNESCOn maailmanperintökohde ja Lapin vanhin matkailukohde, jossa kuuluisat maailmanmatkaajat ihastelivat keskiyönaurinkoa jo 1700-luvulla. Suurten järvien ja vaaramaisemien luonnehtima kansallismaisema on Lapin järvirikkaimpia, sillä vesistöjä on 10 % pinta-alasta. Upea järviseutualue hiekkarantoineen ja saarineen on melontaympäristön huippua. Alueelta löytyy myös lukuisia luontopolkuja ja vaellusreittejä jokaisen makuun. Ainiovaaran hyvin hoidettu latuverkosto sekä lumetetut ladut tarjoavat loistavat hiihtopuitteet niin kilpahiihtäjille kuin harrastajillekin. Moottorikelkka- ,koiravaljakko- ja lumikenkäsafarit sekä porotilavierailut poroajeluineen kuuluvat myös ohjelmatarjontaan. Ylitornio sijaitsee aivan Ruotsin rajalla, maailman rauhallisimmalla rajalla. Yhtenäinen kulttuuri levittäytyy molemmin puolin rajaa aivan napapiirin tuntumassa. Vapaana virtaavassa Tornionjoessa voi kalastaa villilohta, laskea koskea tai vain soudella pitkin rajajokea. Nähtävyydet Ylitornio-Övertorneå
      1. "Aavasaksa" ja keskiyön aurinko ovat tunnettuja jo vuosisatojen ajan. Klassinen juhannuksenvietto kohde. Vaaralla näköalakahvila, Keisarinmaja (v. 1882), näkötorni ja näköalapolku.Ulkoilmanäyttämöllä teatteriesityksiä.
      2. "Kristineström" Kristineströmin kartano, historiallisesti arvokas 1700-luvun tyyliin entisöity kartano, opastetut vierailut ja ruokailut tilauksesta.
      3. Ylitornion kirkko, v.1939, kirkkoa kutsutaan naisten kirkoksi.
      4. "Alkkula" Koulumuseo, Alkkulan vanhalla koululla, avoinna tilauksesta.
      5. "Dränglängan" Ruotsin "Svanstein"issa, 1800-luvun miljöö, taidekahvila ja myymälä, puutaidenäyttely, antiikkiliike.
      6. "Matarengin kirkko" "Övertorneå"ssa, merkittävä 1700-luvun kirkkorakennus. Alkuperäiset 1600-luvun toimivat urut, myöhäiskeskiaikaisia puuveistoksia.
   5. "Rovaniemi"
   6. "Kolari" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/kolari.html" Kotiseutumuseo Polun tavoitteena on esitellä kolarilaisen talonpoikaiskulttuurin jättämiä jälkiä maastossa. Oleellinen osa tätä kulttuuria ovat olleet tervahaudat, jotka edustavat 1800-luvun aikana kehittynyttä tärkeää paikallista sivuelinkeinoa. Riihileipomo perustettiin 1800-luvun lopulla, kun tila siirtyi ruotsalaisen metsäyhtiön omistukseen. Ostorukiista leivotut limput toimitettiin hakkuu- ja uittotyömaille. Polun pituus: 1 km Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty kuitunauhoin. Kotiseutumuseosta saa aukioloaikoina opastuksen polulle. Saavutettavuus: Reitti lähtee kotiseutumuseon pihasta. Kuljetaan kävellen ja on suhteellisen helppokulkuinen. Varustus: - Ajo-ohje: Kohde sijaitsee Sieppijärven kylältä noin kilometri pohjoiseen "Kolari" n keskustan suuntaan. Etelästä päin tien oikealla puolella tienviitta kotiseutumuseoon. Sijaintikoordinaatit: KKJ yhtenäiskoordinaatisto 7455520 3369560 EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 7452405 369440 Lähin osoite: Rovantie 4 Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
      1. Riihileipomon pohja
      2. Kivetty nuotionpaikka
      3. Peltoröykkiö
      4. Kivireunainen kaksoistulisija
      5. Tervahaudat 1800- ja 1900 luvuilta
      6. Ancylus-järveen syntynyttä muinaisrantakivikkoa
      7. "Kolari" n kotiseutumuseo
   7. "Kittilä" "http://www.kittila.fi"
   8. "Muonio" "http://www.muonio.fi" "http://www.suomiopas.fi/fin/4044/kunta/Muonio" Muonion kunta sijaitsee Länsi-Lapissa, "Suomi-Neidon kainalossa". Maisemiltaan ja luonnonolosuhteiltaan alue on kauneinta Lappia, Metsä-Lapin ja Tunturi-Lapin vaihettumisvyöhykettä. Lännessä kunta rajoittuu yhden Euroopan suurvesistön, Tornionjoen vesistön pääväylään, Muonionjokeen. Tämä "maailman rauhallisimmaksi rajaksi" kutsuttu alue on kautta vuosisatojen kiehtonut kuuluisia maailmanmatkaajia ja erävaeltajia Giuseppe Acerbista, Samuli Paulaharjusta, A. E. Järvisestä ja muista puhumattakaan. Matkailukuntana Muonio on erämaan rauhaa ja yksilöllisiä luontomatkailupalveluita kaipaavien matkailijoiden tyyssija. Hyvällä ohjelmalla varustettuja leirikouluja järjestetään alueella satoja. Mat­kailijalla riittää näkemistä ja kokemista Muoniossa ympäri vuoden; voi osallistua koskenlaskuun Muo­nion hurjissa kuohuissa, vierailla aidossa Lapin Kartanossa tai tutustua Harrinivan Arktiseen Re­kikoirakeskukseen, jossa vierailijoita tervehtii yli 200 "hännänhuiskuttajaa". Heinäkuussa järjestetään jännittävät Muonion Lohiviikot, jolloin kisaillaan suurista lohista ja jättipalkinnoista. Muonionjoella riittää hidasvirtaisia suvantoja, vilkkaita koskivesiä ja salaperäisiä "otti­paikkoja" kaikkiaan yli 100 kilometriä yhdellä luvalla koluttavaksi. Jo ensilumen aikaan lokakuulla Oloksen seudun lumetut ja valaistut latureitit kutsuvat hiihtokansaa suksille, ja tarjontaa riittää pitkin talvikautta satojen latukilometrien ja useiden laskettelukohteiden muodossa. Moottorikelkkailu, koiravaljakkoajelut, porosafarit ja talvikalastus ovat lumenajan ohjelmapalveluiden parhaasta päästä!
      1. Muonion kirkko
      2. Kotiseutumuseo
      3. "Ounastunturi" Fells
      4. "http://www.outdoors.fi/pallas-yllastunturinp" "Pallas-Yllästunturi" National Park Location of Pallas-Yllästunturi National ParkProvince of Lapland, Region of Western Lapland Municipalities of "Enontekiö" , "Kittilä" , "Kolari" , and "Muonio" Area: 1020 sq.km. Established in 2005. "Ounastunturi" Fells. Photo: Sauli KoskiThe scenery in Pallas-Yllästunturi National Park is dominated by fells surrounded by forests and mires in their natural state. Because the area’s nature is clean and beautiful and the terrain varying, the park is a wonderful place to hike, ski and enjoy the outdoors. The silhouette of the fells can be seen practically at all times and the marked trails lead visitors to the National Park’s most beautiful look-out spots. The picturesque beauty of the Pallastunturi Fells has made the area one of the Finnish national landscapes. Pallas-Yllästunturi National Park is Finland’s third largest National Park. The area of this park has doubled now that Pallas-Ounastunturi National Park and Ylläs-Aakenus Nature Reserve have been combined to create Pallas-Yllästunturi. The most southern fell of the chain is Yllästunturi Fell. It is outside of the park’s boundaries and used as a tourist ski resort hill. The highest fell in this chain is Taivaskero, which is 807 metres high. In the north the view is of the gently sloping upland-like "Ounastunturi" Fells. Geologically Pallas-Yllästunturi National Park is located between Northern Finland, Forest Lapland and Fell Lapland, making it a very varied and interesting habitat. In the park’s forests and on its fells there is a mix of northern and southern species. It is also the area in which visitors can see the transition area where peoples livelihood changes from farming to reindeer husbandry.
      5. "Keimiöniemi" Keimiöniemen kalapirtit
      6. "Äkäsmylly" entisöity vesimylly
      7. "Äkäsaivo" jyrkkärantainen järvi

      8. "Pakasaivo"

         jylhä rotkojärvi ja muinainen uhripaikka Pakasaivo eli Lapin Helvetti on noin kilometrin pituinen rotkojärvi Muonion kunnassa noin 15 kilometriä Äkäslompolosta länteen. Järvi sijaitsee hyvin jyrkkäreunaisessa, kapeassa rotkolaaksossa, jonka reunat ovat jopa 50–70 metriä vedenpinnan yläpuolella. Järven pohjoispää muodostuu massiivisesta hiidenkirnusta. Pakasaivon syvyyttä ei ole pystytty mittaamaan, mutta vettä järvessä on ainakin 60 metriä. Järveen ei laske jokia vaan sen vesi on peräisin pohjan lähteistä. Pakasaivo on ns. meromiktinen järvi eli siinä ei tapahdu lainkaan pinta- ja pohjaveden vuoden kuluessa sekoittavaa kiertoliikettä. Järven vesi on normaalia järvivettä noin 12,5 metrin syvyyteen ast. Tämän jälkeen vesi muuttuu hyvin nopeasti hapettomaksi ja sen rikkivetypitoisuus kasvaa huomattavaksi. Korkea rikkivetypitoisuus estää lahoamista, minkä vuoksi järveen vuosituhansien kuluessa uponneet veneet, puut yms. säilyvät maatumattomina ja muodostavat järven pohjan peittävän kerroksen. Pakasaivolla on Metsähallituksen ylläpitämä taukopaikka ja sinne pääsee helposti autolla.
      9. "Kirkkopahta" muinainen palvontapaikka
      10. "Äijäkoski" Muonionjoen mahtava koski
      11. "Suomen kaunein maisema"
      12. Katri Valan muistokivi
   9. "Enontekiö" "http://www.enontekio.fi"
   10. "Hetta"
   11. "Pahtajärvi"
   12. "Näkkälä"
   13. "Skierri" "http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1409" Muinaisjäännöksiin voit tutustua Tunturi-Lapin luontokeskukselta lähtevällä Peurapolulla. Skierri, Tunturi-Lapin luontokeskus Skierri on Tunturi - Lapin luonnon ja kulttuurin keskus, joka esittelee pohjoisen luonnon monimuotoisuutta, ainutlaatuista paimentolaissaamelaiskulttuuria ja matkailun historiaa. Skierri, Tunturi-Lapin luontokeskus. Kuva: Sauli KoskiAukioloajat vuonna 2009

       2.1. - 28.2. ma - pe klo 9 - 16
       1.3. - 30.4. ma - su klo 9 - 17
       4.5. - 31.5. ma - pe klo 9 - 16
       1.6. - 30.9. ma - su klo 9 - 17
       1.10 - 31.12. ma - pe klo 9 - 16
       

       Poikkeukset: Suljettu 24.- 25.12. ja uudenvuodenpäivänä 1.1. Tapahtumat Skierrissä on vaihtuvia näyttelyjä ja mielenkiintoisia tapahtumia ympäri vuoden. Lue lisää tapahtumakalenterista. Skierrin pysyvät näyttelyt Vuovjjuš - Kulkijat Vuovjjuš -otsikko kuvaa näyttelyn paimentolaissaamelaisia, jotka ovat itsellisiä, omavaraisia ja sitkeitä tuntureiden eläjiä. Kulkijat-otsikko taas kuvaa näyttelyn tunturimaailman eliöstöä ja luontoa, jossa kulkeminen on selviytymiskeino ankarissa oloissa. Poro on näyttelyn päähahmo, joka yhdistää ihmisen ja luonnon. Poro on tunturien kesytön eläin, jolle kulkeminen on elämän elinehto. Paimentolaissaamelaiset ovat eläneet poron ehdoilla, ja yhä edelleen poro ja luonto muovaavat elinkeinon reunaehdot. Pohjoisen kulkijoita Tunturimaan mahdollisuudet ovat tuoneet alueelle vieraita läheltä ja kaukaa. Satoja vuosia sitten "Enontekiö"lle ei tultu lomailemaan, vaan jokaisella oli omat syynsä lähteä vaivalloiselle matkalle. Pohjoisessa kulkivat metsästäjät, kalastajat, kauppiaat, kirkonmiehet ja tutkimusmatkailijat. Verottajatkin löysivät jo varhaisessa vaiheessa tiensä Ylä-Lapin tuntureille. 8 vuodenaikaa Tunturi-Lapin jokaisella vuodenajalla on oma vahva tunnelmansa, joka tekee vaikutuksen niin retkeilijään kuin paikalliseen asukkaaseen. Elämä rytmittyy erilaiseksi vuodenaikojen mukaan ja työt tehdään sopivaan aikaan. Kesällä päivä jatkuu yöhön ja yö aamuun. Pohjoisessa mikään ei ole kohtuullista, kaamosaikaan aurinko ei näy ja kesällä se paistaa yötä päivää. Yrjö Kokko -kirjasto Kirjastossa on kattava kokoelma "Enontekiö"llä vaikuttaneen kirjailija Yrjö Kokon tuotantoa. Hyllyiltä löytyy monipuolinen valikoima myös muita Lapin luontoa, kulttuuria ja historiaa esitteleviä teoksia. Vapaana kirjailijana Yrjö Kokko asui rakentamassaan Ungelon torpassa, ja suurin osa hänen kirjoistaan kuvaa "Enontekiö"n alueen luontoa ja ihmisiä. Kirjaston tekee merkittäväksi myös Marja Vuorelaisen perinnöksi jättämä henkilökohtainen kirjakokoelma. Pikku - Sopuli Lasten oma näyttely houkuttaa perheen pienimmät piirtämään ja kuvittamaan postikortteja. Pikku - Sopulin kotitunturi muistuttaa läheistä "Ounastunturi"a ja kaikki sen eläimet ja kasvit elävät oikeasti tuolla Ounasjärven takana tunturin rinteillä ja hurjimmat puuttomalla paljakalla. Auditorio ja AV-esitykset * "Skierri"ssä on 66 -paikkainen auditorio AV-laitteineen. * * Auditoriossa esitettävät dia- ja video-ohjelmat näytetään pyydettäessä ja ne ovat maksuttomia. Ryhmille esitykset kannattaa varata etukäteen. * Auditorio on vuokrattavissa myös kokous- ja opetuskäyttöön "Skierri"n pihalla on nuotiokatos. Katoksessa sijaitsevalle nuotiopaikalle voi tehdä tulet, mikäli metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Sisäänpääsy Vuovjjuš - Kulkijat -näyttelyyn sekä vaihtuvien näyttelyiden tilaan peritään pääsymaksu. Pohjoisen kulkijoita- ja 8 vuodenaikaa -osiot samoin kuin Yrjö Kokko -kirjasto ja lastennäyttely Pikku - Sopuli ovat maksuttomia. Myös AV-esityksiä voi katsoa maksutta. Syksy näyttelyssä. Kuva: Maarit Kyöstilä Pääsymaksut * aikuiset 5 € * koululaiset 7 - 17 -vuotiaat 3 € * lapset alle 7 vuotta ilmaiseksi * opiskelijat ja eläkeläiset 3 € * perhelippu 12 € (sis. 2 aikuista ja 2 alaikäistä lasta) * ryhmä (yli 10 hlöä) 3 € / hlö * vuosikortti: 10 €/aikuiset, 5 €/ lapset Yhteystiedot Osoite : "Skierri", Tunturi-Lapin luontokeskus, Peuratie 15, 99400 "Enontekiö" Puhelin: 0205 64 7950 Fax: 0205 64 7951 Sähköposti: tunturi-lappi@metsa.fi Luontokeskuksen toiminnasta vastaa Metsähallitus. Vuovjjuš - Kulkijat -näyttelyn ovat toteuttaneet yhteistyössä Metsähallitus, Saamelaismuseo "Siida" ja Johtti Sápmelaččat rs. Kulkuyhteydet Autolla "Skierri" sijaitsee "Heta"ssa, jonne pääsee autolla "Kittilä"n, "Muonio"n ja "Kilpisjärv"en suunnasta. Julkisilla kulkuneuvoilla * Linja-autolla (www.matkahuolto.fi) päivittäin "Rovaniem"eltä.Keväällä "Enontekiö"lle pääsee * lentäen (www.finavia.fi). "Kittilä"än lennetään ympäri vuoden päivittäin. Jatkokuljetus "Kittilä"stä linja-autolla tai lentokenttätaksilla. Lisätietoja hinnoista ja lentokenttätaksin aikatauluista saa "Enontekiö"n kunnan verkkosivuilta (www.enontekio.fi) Junalla (www.vr.fi) "Rovaniem"elle ja "Kolari"in, jatkoyhteydet linja-autolla. Palvelut * Tietoa ja esitteitä "Enontekiö"n ja * Pallas-"Yllästuntur"in kansallispuiston luonnosta, retkeilymahdollisuuksista mm. "Kalottireit"istä, tuvista ja palveluista.Metsähallituksen kalastus- ja metsästysluvat, maastoliikenneluvat. * * "Käsivar"ren erämaa-alueen ja Pallas-"Yllästuntur"in kansallispuiston tupien varaukset ja avaimet. * Villin Pohjolan "www.villipohjola.fi" "Vuokrakämp"pien varaukset. * Laatumaan "www.laatumaa.com" paikalliset palvelut.Myytävänä on mm. lähialueen karttoja, luonto- ja retkeilyaiheisia kirjoja ja julisteita sekä luontoon liittyviä muita tuotteita. * Opastettuja kierroksia ryhmille suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Opastus on * maksullinen, ja se on varattava etukäteen. * "Enontekiö"n kunnan matkailuinfo toimii "Skierri"n tiloissa. * Saamelaiskäräjien "www.samediggi.fi" toimipiste. * Saamelaismuseosäätiön "Siida" näyttely ja toimipiste. Johtti Sápmelaččat - yhdistyksen esinekokoelmat. Luonto- ja päiväretkipolut "Skierri"n pihalta lähtevät luonto- ja päiväretkipolut "Jyppyrä"lle, "Pahtajärv"elle ja "Näkkälä"än. Jyppyrän alueen eri polkuja yhdistelemällä löytyy jokaiselle sopivan pituinen reitti. Luontokeskuksesta saa tarvittaessa mukaan kartan. Hiihtoladut "Skierri"n pihalta lähtee yhdyslatu "Jyppyrä"n alueen latuverkostoon. Ounasjärven yli meneviltä laduilta pääsee Pallas-"Yllästuntur"in kansallispuiston laduille. Lisätietoja laduista saa "Enontekiö"n kunnan verkkosivuilta (www.enontekio.fi) ja matkailutoimistosta, puh. 0400 556 215. Kahvila "Skierri" "Skierri"n kahvila on avoinna matkailun sesonkiaikoina. Sieltä voi ostaa kotitekoisia leivonnaisia. Kahvilan valikoimiin kuuluvat myös luontoaiheiset postikortit ja matkamuistot. Lisätietoja: marja-leena.saukkonen(at)pp.inet.fi, puh. 0400 299 451. Liikuntaesteisten palvelut * "Skierri"n pääsisäänkäynnin eteen pääsee tarvittaessa autolla. * Näyttelytiloissa ja kahvilassa voi liikkua pyörätuolilla. * Auditorion ylätasanteella on tilaa pyörätuolille. * Rakennuksessa on inva-wc.

       1. "Jyppyrä"

          "Hetan alueen kulkuyhteydet ja kartat" "http://www.muinaispolut.fi/polkukuvaukset/peurapolku.html" Jyppyrän peurahaudat Jyppyrän peurahautojen sijainti Suomessa Lapin lääni, Pohjois-Lappi "Enontekiö" "Heta"n alue Kohdetta hoitaa Metsähallitus. "Enontekiö" Peurapolku "Jyppyrä"n Peurapolku esittelee peuran pyyntiä eri aikakausilla. Erityisesti se keskittyy kuoppapyyntiin, joka oli käytössä 1600– luvulle saakka. Tuolloin muut pyyntitavat syrjäyttivät kuoppapyynnin. Reitin varrella on nähtävissä useita kymmeniä pyyntikuoppia, jotka muodostavat laajan pyyntikuoppaverkoston. Kuopat ovat ajan kuluessa osittain täyttyneet ja maatuneet, mutta edelleenkin ne ovat selvästi näkyvissä. Polun pituus: Polun pituus 2,5 km * Peurapolku lähtee Tunturi-Lapin luontokeskus "Skierri"n pihapiiristä. Pihalla on aitauksen sisällä rekonstruoitu peurahauta. Alueella sijaitsee myös katettu tulentekopaikka. * Noin kilometrin mittaisen polun päähän on tehty ympyrälenkki. "Skierri"in pääsee takaisin samaa reittiä pitkin. Polku on merkitty peurapatsaisiin kiinnitetyillä sorkanjäljillä. * Polun varrella on opastauluja, joissa kerrotaan vanhoista peuranpyyntimenetelmistä sekä kertaalleen sukupuuttoon hävitetystä villipeurasta. * Peurapolun varrella on useita peurahautajäänteitä. Ne on suojattu muinaismuistolailla, minkä vuoksi kulkijan tulee pysytellä polulla. Opasteet ja polkumerkintä: Polku on merkitty matalilla puupaaluilla, jossa on tunnusmerkkinä peuran sorkanjälki. Polun varrella on useita peuranpyynnistä kertovia kiinteitä opasteita. Saavutettavuus: Sopii kävellen kuljettavaksi ja on suhteellisen helppokulkuinen. Alkumatkasta reitti kulkee kaksi kertaa hiekkatien yli. Muuten se on johdettu "Jyppyrä"n etelärinteessä vanhaa kuoppaketjua reunustaen. Kosteissa paikoissa on pitkospuita helpottamassa kulkua. Ajo-ohje: "Heta"n kirkolta ajetaan koilliseen noin kaksi kilometriä ja käännytään vasemmalle. Paikalla on opasteet Tunturi-Lapin luontokeskukselle. Polku lähtee "Heta"n keskustassa sijaitsevan luontokeskuksen pihalta. Sijaintikoordinaatit: EUREF-FIN (ETRS-TM35FIN) 7590729 514952 KKJ yhtenäiskoordinaatisto 7593783 3363158 Lähin osoite: Peuratie 15 Lisätietoja kohteesta saa Tunturi-Lapin luontokeskus "Skierri"stä. * "Jyppyrä"n peurahautojen kulkuyhteyksistä on kerrottu "Heta"n alueen sivuilla. Retkikohteiden tarkat kartat osoitteesta Retkikartta.fi Polun varrella sijaitsevat muinaisjäännökset:
          1. "Jyppyrä" etelä, kymmeniä esihistorialliseen aikaan ajoitettuja peurahautoja. (47010007) Säilyneet pyyntikuopat (kartoituksen mukaan "Jyppyrä"ssä näitä on yhteensä 107) muodostavat luode - kaakko -suuntaisen 1,5 km pitkän maastoa noudattelevan ketjun "Jyppyrä"n lounaisrinteellä. Pyyntikuoppaketjut muodostuvat maahan kaivetuista kuopista riveistä, jolla on pyydystetty hirviä tai peuroja. Sopivilla paikoilla kuoppia saattaa olla yhdestä jopa muutamaan sataan. Pyyntikuoppia on alettu tekemään kivikaudella, mutta niitä on käytetty pyyntiin vielä historiallisellakin ajalla. "Jyppyrä"n kuopat ajoittuvat välille n. 1000 eKr. - 500 jKr. "Enontekiö"n kirkonkylässä "Heta"ssa voi tutustua yhteen Lapin suurimmista pyyntikuoppaketjuista. "Heta"n alueella sijaitsevan "Jyppyrä"n peurahautoihin sekä muihin peuranpyyntitapoihin voi perehtyä Tunturi-Lapin luontokeskus "Skierri"n lähimaastossa kulkevalla Peurapolulla. Puranhauta. Kuva: Tapio Huttunen"Jyppyrä" on "Enontekiö"n kirkonkylän "Heta"n välittömässä läheisyydessä sijaitseva vaara. "Jyppyrä"n alueelta on löydetty yli sata peurahaudan jäännettä. Ne muodostavat yhdessä ketjumaisen peuranhautajärjestelmän, jonka kokonaispituus on 1,5 km. Peurahautojen jäänteet ovat lähes ainoita nykypäiviin asti säilyneitä jäänteitä esihistoriallisista pyyntilaitteista. Alueelle kulkeutuneet peurat saattoivat pudota peurahautoihin omia aikojaan. Suurimmat saaliit saatiin kuitenkin ajopyynnissä, jolloin ajomiehet hätistelivät eläimiä kohti peuranpyyntialuetta. Ajopyynnin apuna olivat kiilamaiset aidat, jotka estivät peuroja pakenemasta väärään suuntaan. Myös peurakoiria käytettiin apuna peuranajossa. "Jyppyrä"n seutu oli aikoinaan villipeurojen talvilaidunnusaluetta. Peuranpyyntipaikat muodostivat kokonaisuuden, johon pyyntilaitteiden lisäksi kuuluivat tukikohta, lihavarastot ja palvontapaikka eli seita. "Jyppyrä"n seidan kerrotaan sijainneen "Jyppyrä"n huipulla. Se oli iso nelikulmainen kivi, joka seisoi neljän pikkukiven varassa. Perimätiedon mukaan "Enontekiö"n kirkon rakentajat vierittivät 1800-luvulla seitakiven vaaran alla sijaitsevaan Ounasjärveen. Peuranpyyntimenetelmiä Esi-isämme eivät meidän nykyihmisten tavoin voineet ostaa lihaa suoraan lähikaupasta. Heidän oli ensin pyydystettävä vapaana juokseva riista. Peuran tai muun saaliseläimen metsästäminen ei ollut helppoa puuhaa. Sen vuoksi vuosisatojen aikana onkin kehitelty mitä erilaisimpia peuranpyyntitapoja. Peurahaudat Varhaisimpia pyyntimenetelmiä ovat tiettävästi pyyntihaudat, jotka kaivettiin tiiviiseen hiekkamaahan. Useasti haudan seinämiä tuettiin puurakenteilla. Päälle tehtiin kansi oksista ja tuohista, ja kansi naamioitiin sammalella ja jäkälällä. Haudan pohjalle voitiin asettaa terävä kivi tai seiväs. Esihistorialliset peurahautajäänteet näkyvät vieläkin maastossa loivina painanteina. "Jyppyrä"n alueelta on löydetty kokonainen peurahautajärjestelmä, yhteensä 107 peurahaudan jäännettä. On päätelty, että tätä järjestelmää käytettiin syystalven seuruepyynnissä, johon osallistui runsaasti metsästäjiä. Onnistuneen pyyntikauden jälkeen metsästäjät saivat jopa tuhansia kiloja peuranlihaa. Vuomenpyyntiä tuntureilla Vuomen oli kiilamainen aitarakennelma. Puuttomalle tunturialueelle rakennettiin aidan päät, jotka sijaitsivat jopa 20 km päässä toisistaan. Aluksi aidat olivat harvakseltaan pystytettyjä seipäitä, joiden päähän oli laitettu turvetta tai vaateriekaleita peuroja pelottelemaan. Johdeaitojen lähestyessä toisiaan, seiväsrivit vaihtuivat puuaidoiksi. Aitarakennelman kiilamainen kärki jatkui kujanteena, jonka päässä oli muutama jyrkkä porras. Lopuksi rakennelma päättyi suureen aidalla ympäröityyn kuoppaan, sotakaarteeseen. Vuomenpyynti tapahtui kevättalvella, hyvien hiihtokelien aikaan. Ajomiehet etsivät tuntureilta peuralauman, ajoivat sen seiväsrivien väliin ja edelleen sotakaarteeseen. Tarinan mukaan "Enontekiö"n Peltovuomassa 1600-luvulla asunut Päiviö seurueineen oli saanut vuomenpyynnillä saaliiksi kerralla jopa 1000 peuraa. Keihässauvasta peurapyssyyn Ensimmäisiä tiedossa olevia käsiaseita olivat keihässauvat ja käsijouset. Hiihtämällä kulkevalla peuranmetsästäjällä oli sauvoinaan keihässauva ja käsijousi. Molemmissa oli sompa hiihtämisen helpottamiseksi. "Enontekiö"läisen keihässauvan kerrotaan olleen noin 140 cm pitkä. Toisena sauvana toimivan käsijousen jänne viritettiin vasta metsästystilanteessa. Ensimmäiset varsinaiset peurapyssyt eli halvarit otettiin käyttöön 1600-luvulla. Peurapyssyllä pystyi ampumaan tarkkoja laukauksia aina 70 metrin päähän asti.
          2. "Jyppyränvaara" Jyppyränvaaran laella on näköalapaikka sekä avoin kota, jossa voi tulistella.
          3. "Skierri" Tunturi-Lapin luontokeskus
   14. "Tarvantovaara" "http://www.luontoon.fi/tarvantovaara" "http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1151" Lapin lääni, Pohjois-Lappi "Enontekiö" Pinta-ala 670 km2, perustettu 1991 Aluetta hoitaa Metsähallitus. "Tarvantovaara"n erämaa-alueella voi rauhaa ja hiljaisuutta etsivä kokenut eräretkeilijä saada unohtumattomia luontoelämyksiä. Erämaa-alueen ja sen vieressä sijaitsevan Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualueen monipuolinen linnusto houkuttelee myös kokeneita lintuharrastajia suuntaamaan kulkunsa kohti tätä monille vielä niin tuntematonta erämaata. Alueella sijaitsevan tunturijärven rannalta tunnettu luontokirjailija Yrjö Kokko teki ensimmäiset omat laulujoutsenen pesintähavaintonsa. "Tarvantovaara"n erämaa-alueelta sai siis aiheensa Kokon kirja Laulujoutsen, jonka ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1950. Kirjan ansiosta joutsenet rauhoitettiin metsästykseltä ja nykyisin joutsenet pesivät runsaslukuisina myös "Tarvantovaara"n erämaa-alueella. "Tarvantovaara"n erämaa-alue sijaitsee Leppäjärven kylän länsipuolella ja Kaaresuvannon kylän pohjoispuolella. Pohjoisessa alue rajoittuu Suomen ja Norjan väliseen rajaan. Erämaan eteläpuolella kulkee mäntymetsän pohjoisraja ja lähellä Norjan rajaa kohoaa tunturiylänkö, jonka korkeimmat laet ovat yli 600 metriä meren pinnan yläpuolella. Alueen metsät ovat pääosin tunturikoivikkoa. "Tarvantovaara"n erämaa-alueesta noin kolmasosa on soita, joissa on runsaasti palsoja eli jäätä sisältäviä turvekumpuja. Alueen tunturiylängöltä, järvistä ja suurilta soilta saavat alkunsa monet "Muonio"njokeen laskevat joet, suurimpina Tarvantojoki ja Harrijoki. Näistä vesistöistä löytyy saalista myös uusia haasteita etsiville taitaville kalastajille.
   15. "Pöyrisjärvi" "http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1141" "http://www.luontoon.fi/poyrisjarvi" Lapin lääni, Pohjois-Lappi "Enontekiö" Pinta-ala 1280 km2, perustettu 1991 Aluetta hoitaa Metsähallitus. "Pöyrisjärv"en erämaa-alue on kokeneen ja hyvin varustautuneen retkeilijän vaelluskohde. Nimensä erämaa on saanut alueen pohjoisosassa sijaitsevasta "Pöyrisjärv"estä, jonka pohjoispuolella kohoavat hiekkadyynit ja seudun harjut jäävät varmasti kulkijan mieleen. Loivasti kumpuilevat tunturi- ja metsikkömaat ovat erittäin hyvää vaellusmaastoa, mutta suuret suoalueet on kuitenkin järkevintä kiertää. "Pöyrisjärv"en erämaa-alueella ei ole merkittyjä vaellusreittejä, mutta alueelta löytyy runsaasti vanhoja merkitsemättömiä kulkureittejä, sillä seutu on perinteisesti ollut paikkakuntalaisille tärkeää kalastus-, metsästys- ja poronhoitoaluetta. Erämaa-alueella sijaitsevat myös Kalkujärven ja "Pöyrisjärv"en lapinkylät, joissa asutaan vieläkin osan vuotta. Patikoinnin lisäksi "Pöyrisjärv"en erämaa-alueella on hyvät mahdollisuudet kanoottiretkeilyyn, kalastukseen ja maastopyöräilyyn. Suurimmat joet Pöyrisjoki ja Käkkälöjoki tarjoavat hyvät edellytykset sekä melojille että kalastuksen harrastajille. "Pöyrisjärv"en erämaa on usean eri suojelualueen ympäröimä. Alueen eteläpuolella sijaitsee Saaravuoman-Kuoskisenvuoman soidensuojelualue ja itä-kaakkoispuolella levittäytyvät Puljun erämaa-alue ja "Lemmenjo"en kansallispuisto. Norjassa, "Pöyrisjärv"en erämaa-alueen pohjois-koillispuolella sijaitsee Övre Anarjokkan kansallispuisto (www.dirnat.no). "Pöyrisjärv"en erämaa-alueen sisällä on Pöyrisvuoman soidensuojelualue.
   16. "Käsivarren" "http://www.luontoon.fi/kasivarsi" Lapin lääni, Pohjois-Lappi "Enontekiö" Pinta-ala 2206 km2, perustettu 1991 Aluetta hoitaa Metsähallitus. Ylätunturit talvella. Kuva: Tapani VartiaineinMahtavat tunturit ja kalaisat järvet ja joet houkuttelevat vaeltajaa ja hiihtäjää suuntaamaan kulkunsa kohti "Käsivar"ren erämaa-aluetta. Erämaa-alueelle suuntautuvan retken aloituspisteeksi voi valita "Saana" tunturin kainalossa sijaitsevan "Kilpisjärv"en kylän tai matkaan voi lähteä "Käsivar"teen kulkevan Neljän tuulen tien varrelta. "Käsivar"ren erämaa-alue on kävijämäärällä mitaten Suomen suosituin erämaa. Syitä suosioon on monia, ehkä tärkeimpänä alueen ainutlaatuinen luonto. Alueen luoteisosan suurtunturit ovat Suomessa ainoa alue, joka kuuluu Skandinavian vuoriston vedenjakajaan eli Skandeihin. "Saana" tunturia lukuunottamatta kaikki Suomen yli 1000 metriä korkeat tunturit sijaitsevat "Käsivar"ren erämaa-alueella. "Käsivar"ren erämaa on Suomen toiseksi suurin erämaa-alue. Se sijaitsee "Enontekiö"n kunnan luoteisnurkassa ja sen pinta-ala on 220 630 hehtaaria. "Käsivar"ren erämaa on tietön, muttei asumaton. Erämaa-alueen sisällä on Raittijärven lapinkylä, jossa osa perheistä asuu yhä lähes ympäri vuoden.
       1. "Halti" "http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?docid=4636" "Halti"n kirja. Kuva: Martti RikkonenSuomen korkein kohta sijaitsee "Halti"lla, Suomen ja Norjan rajalla. Korkein kohta (www.maanmittauslaitos.fi) on tunturin rinteessä, 1324 metriä merenpinnan yläpuolella. "Halti" sijaitsee noin 55 km:n päässä "Kilpisjärv"en kylästä. "Kilpisjärv"eltä "Halti"n päälle pääsee yhteispohjoismaista "Kalottireit"tiä pitkin.
       2. "Muotkatakka" Muotkatakka on Suomen maanteiden korkein kohta, korkeutta tällä paikalla on 565,8 m. Muotkatakka sijaitsee reilut 12 km "Kilpisjärv"en kylän eteläpuolella. Lapin sodan päättymisen muistomerkki Vuoden 1945 sodan viimeisen laukauksen muistomerkki sijaitsee Muotkatakassa, Suomen maanteiden korkeimman kohdan levähdyspaikalla.
       3. "Saivaara" Saivaaran pahtareunainen silhuetti kohoaa 830 metrin korkeuteen Porojärven laakson eteläpuolella. Saivaaran huipulla on entisen presidenttimme "Urho Kekko"sen muistolaatta. Mikäli muistomerkkiin tutustuminen kiinnostaa, kannattaa Saivaaralle nousta vaaran itäpuolta.
       4. "Malla" luonnonpuisto on Suomen vanhin luonnonpuisto. Malla suojeltiin suojelualueena vuonna 1916, ja luonnonpuisto perustettiin vuonna 1938. Luonnonpuiston pinta-ala on 30 km2. Kalkkipitoisen kasvualustan ansiosta on alueella monipuolinen tunturikasvilajisto. Mallan luonnonpuistossa liikkuminen on kesäaikana sallittu vain merkittyillä reiteillä. Alueen käyttöä on rajoitettu järjestyssäännöllä.
       5. "Kitsijoen" putous "Malla"n luonnonpuistossa, "Kalottireit"in varrella.
       6. "Pihtsusköngäs" -putous sijaitsee yhteispohjoismaisen "Kalottireit"in varrella ja se on 17 m korkea. Matkaa "Kilpisjärv"eltä putoukselle on noin 45 km.
       7. "Saana" Saanatunturi kohoaa uljaana "Kilpisjärv"en kylän vieressä. Korkeutta tällä erikoisennäköisellä tunturilla on 1029 m. "Saana"lle pääsee kiipeämään "Kilpisjärv"en Retkeilykeskuksesta lähtevää polkua pitkin. Myös "Saana"n ympäri on polku ja talvisin sinne vedetään latuja.
       8. "Kilpisjärvi"